Ero sivun ”Nikolai Muravjov-Amurski” versioiden välillä

kh
p (wl)
(kh)
Miàojiēn kaupunki nimettiin [[Nikolajevsk-na-Amure|Nikolajevskiksi]], ja alus purjehti [[Sahalin]]ille ottamaan vahvistamaan, että alue kuului [[Venäjä]]lle. Toukokuussa [[1854]] Muravjovilla oli Amurilla 70 alusta. Muravjov torjui mantšuvaltuutetun Hu Sun-bunin vastalauseet alueelle tunkeutumisesta ja ehdotti [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II]]:lle myös [[Mongolia|Ulko-Mongolian]] ottamista Kiinan [[etupiiri]]stä Venäjälle. Vuonna [[1855]] Muravjov saapui jälleen Amurille, nyt 130 aluksen ja 3 000 sotilaan kanssa.
 
Silloin voimassa ollut Venäjän ja Kiinan välinen raja oli oli määritelty [[Nertšinskin rauhansopimus|Nertšinskin rauhan­sopimuksella]] vuonna [[1689]]. Ensimmäinen venäläinen asutusaalto alueelle toteutui 1600-luvulla, kun perustettiin [[Ohotsk]] ([[1647]]), Anadirski ([[1649]]), [[Nertšinsk]] ([[1654]]), Udskin ([[1679]]) ja muita kasakkayhteisöjä.
 
Syyskuussa [[1855]] [[mantšut|mantšu­valtuutettu]] Fu Nijanga meni Kuotunduniin valvomaan Nertšinskin sopimusta. Muravjovin mukaan Amur-joki oli Venäjän alueella, ja hän lupasi tulla kolmannen kerran laivoillaan Amurille seuraavana vuonna. Tammikuussa Jilinissä oleva mantšukenraali Jiang-zhun ei saanut keisarilta pyytämiään 2000 sotilasta Etelä-Kiinasta vahvistukseksi ja Muravjov saatoi tulla kolmannen kerran laivoineen Amurille. Jälleen perustettiin muutamia siirtokuntia Amurin pohjoisrannalle. Neljännen kerran Muravjovin johtamat kasakat saapuivat alueelle [[1857]] ja valloittivat Hailanpaon, asettuivat aseineen Aiguniin sekä ilmoittivat, että Amurin pohjoisrannalla olevien kiinalaisten tuli muuttaa etelärannalle, mikäli eivät haluaisi elää venäläisten alamaisina.
Rekisteröitymätön käyttäjä