Ero sivun ”Henkilöpalvonta (politiikka)” versioiden välillä

Reaktiona teollistumiseen ja kaupungistumiseen syntyi 1800-luvulla filosofiassa ja taiteessa aatesuuntia, joissa korostettiin yksilön merkitystä ja persoonallisuutta. [[Friedrich Nietzsche]] loi ajatuksen ''Übermenschistä'' eli yli-ihmisestä, joka nousee yhteiskunnan vallitsevien arvojen ja moraalikäsitysten eli niin sanotun ''orjamoraalin'' yläpuolelle. Nietzsche korosti [[individualismi]]a ja myös alitajunnan, vaistojen ja luovan yksilöllisyyden tärkeyttä autenttisen elämän perusteina. Yli-ihmisyyttä ei Nietzschen näkemyksen mukaan kuitenkaan mitattu henkilön ulkoisesta vallasta (vaikka voitettuaan itsensä yli-ihminen tulee hallitsemaan niitä, jotka eivät sitä ole tehneet) vaan pikemminkin sisäisesti sen perusteella, miten yksilö on ”oman lakinsa tuomari, toimeenpanija ja uhri”.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Steven Kreis | Nimeke=Lecture 3: Nietzsche, Freud and the Thrust Toward Modernism (2) | Ajankohta=February 28, 2006 | Osoite=http://www.historyguide.org/europe/lecture3.html | Julkaisija=The History Guide | Luettu=21.4. 2008 | Kieli= {{en}} }}</ref> Vaikka se ei ollutkaan Nietzschen alkuperäinen tarkoitus, näitä ajatuksia ryhdyttiin pian soveltamaan politiikkaan ja yhteiskuntateoriaan. Useat eurooppalaiset intellektuellit katsoivat, että modernissa yhteiskunnassa tulisi hylätä vasemmiston karkea tasa-arvoisuus ja liberalismi siten, että poikkeuksellisia persoonallisuuksia saattaisi syntyä. Vuonna 1918 ilmestynyt [[Ernst Bertram]]in teos'' Nietzsche: Versuch einer Mythologie'' ({{k-fi|Nietzsche: Yritys mytologiaksi}}) esitti ajatuksen profeetasta, joka on lähetetty pelastamaan kansa itseltään. Toinen merkittävä saksalainen yhteiskuntateoreetikko [[Max Weber]] esitti, että aidoin poliittisen vallan muoto modernina aikana olisi johdettu ''karismaattisesta persoonallisuudesta'' eikä perimyksestä tai ansioista kuten aikaisemmin.<ref name="over103">{{Kirjaviite | Tekijä=Richard Overy| Nimeke=The Dictators - Hitler's Germany, Stalin's Russia| Julkaisija= Penguin Books| Vuosi=2005|Sivu=103-104| Tunniste=ISBN 978-0-14-028149-1}}</ref> Hänen mukaansa menestyvän johtajan tulee olla riippumaton ympäristöstään ja luottaa vain omaan tahdonvoimaansa.<ref name="um"/> Weber katsoi, että voimakkaan persoonan tahto saattoi näyttäytyä poliittisena voimana vain niin kaun,kauan kunkuin ”kun hänen”hänen kannattajiensa usko vahvistaa hänet karismaattiseksi” ja hän pysyy kannattajiensa johtajana vain niin kauan kuin hän pystyi osoittamaan ainutlaatuisuutensa.<ref name="over103"/> [[Sveitsi]]läisen [[psykoanalyysi|psykoanalyytikko]] [[Carl Jung]]in essee ''Persoonallisuuden kehityksestä'' ilmestyi vuonna 1934. Jungin mukaan maailmanhistorian suurten tekojen takana olivat aina ”johtavat persoonallisuudet” eikä ”hiljainen kansa”. Hän uskoi, että todelliset persoonallisuudet olivat harvinaisia ja että ”julma välttämättömyys” ajaa heidät luomaan oman lakinsa ja siten päätymään ”johtajiksi”.<ref name="over103"/>