Ero sivun ”Ensimmäinen sortokausi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 91.157.174.130) ja palautettiin versio 17823186, jonka on tehnyt 93.106.148.18 |
p kh |
||
Rivi 34:
Suomen ja Venäjän suhteet viilenivät 1880-luvulta alkaen hitaasti, mutta selvästi. Taustalla oli vanhoillisen ja [[nationalismi|nationalistisen]] suuntauksen voimistuminen Venäjän politiikassa.<ref>Klinge, Keisarin Suomi, s. 274</ref> Näkyvin syy tälle oli [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II]]:n murha vuonna [[1881]],<ref>Cederberg, Suomen uusinta historiaa, s. 30</ref><ref>Platonov S. F, s. 454</ref> mutta se liittyi myös lisääntyneeseen yleiseurooppalaiseen [[imperialismi]]in, jossa nähtiin, että vähemmistökansallisuudet piti sulauttaa valtaväestöön valtakunnan yhtenäisyyden turvaamiseksi.<ref>Tommila, Päiviö, Venäläinen sortokausi Suomessa, s. 21</ref>
Venäläisnationalistit saivat esikuvaa [[Saksa]]n puolalaisalueilla noudatetusta politiikasta.<ref>Homén, Passiivinen vastarintamme, s. 131</ref> Keisari [[Aleksanteri III (Venäjä)|Aleksanteri III]] oli vanhoillisten nationalistien johdatettavissa ja hyväksyi heidän toimintansa pääpiirteittäin.<ref name="lop">Pentti Virrankoski: Suomen historia 1–2. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki, 2001, osa 2, s. 576-578</ref><ref name="gowles219" >Cowles 1972, s. 219.</ref><ref>Hedenström, s. 94-95</ref><ref>Paasikiven muistelmia sortovuosilta 1, s. 15</ref>
Isänmaallisten venäläisten [[panslavismi|panslavistien]] keskuudessa oli jo Serbian sodan aikana 1876-1877 selvät suunnitelmat Suomen valtakunnallistamisesta. Turkissa ja Balkanilla sotinut suomalainen eversti [[Waldemar Becker|Evert Gustav Waldemar Becker]] oli tutustunut venäläisiin panslavisteihin ja heidän Suomea koskeviin suunnitelmiinsa, jotka vain odottivat otollista hetkeä tullakseen toteutetuiksi.<ref>Becker, s. 120-121</ref> Becker kirjoitti ranskalaisessa aikakauslehdessä ''Le contemporain'' vuonna 1880 kirjoituksen ''Riippumaton ja puolueeton Suomi'', jossa hän määritteli Suomen aseman Venäjän valtakunnassa, todeten Suomen merkityksen Venäjälle olevan lähinnä strateginen, pääkaupunki [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] turvaamiseksi hyökkäyksien varalta. Becker kirjoitti myös tulevista sortotoimenpiteistä 20 vuotta ennen niiden alkamista, kuvaten yksityiskohtaisesti valtakunnallistamistoimenpiteitä, jotka myöhemmin toteutettiin. Becker kirjoitti myös aseellisesta vastarinnasta, Suomen irtaantumisesta Venäjästä ja maan itsenäistymisestä. Kirjoitus herätti Suomessa ja Venäjällä paheksuntaa ja sen pelättiin vaarantavan Suomen hyvät suhteet Venäjään.<ref>Becker, s. 153-158, 294-348</ref>
Rivi 143:
=== Helmikuun manifesti ===
Sortokausi alkoi keisari Nikolai II:n [[15. helmikuuta]] [[1899]] antamalla [[Helmikuun manifesti]]lla, jota pidettiin valtiokaappauksena, jonka avulla Suomen perustuslait tahdottiin syrjäyttää.<ref>Suomi – Maa kansa valtakunta 2, s. 26</ref><ref>Jaakkola, Suomen historian ääriviivat, s. 176</ref><ref>Parmanen, Taistelujen kirja 1, s. 81</ref><ref>Korhonen, Suomen historian käsikirja 2, s. 305</ref><ref>Klinge, Keisarin Suomi, s. 344-349, 356-358</ref><ref>Tommila, Venäläinen sortokausi Suomessa, s. 51</ref><ref>Cowles, s. 248</ref><ref>Wegelius 1, s. 20</ref><ref>Kansakunnan historia 2, s. 447-448</ref><ref>Puntila, s. 65</ref><ref>P. E. Svinhufvud 1, s. 133</ref>
Keisari Nikolai II:n antaman uuden lain tarkoitus oli täydentää olemassa olevaa lainsäädäntöä, joka ei maininnut mitään sellaisten asioiden käsittelystä jotka eivät koskeneet pelkästään Suomea vaan myös muuta Venäjää. Tarkoituksena oli, kuten manifestissa kerrottiin, että pelkästään Suomea koskevat lait säädetään kuten ennenkin. Mutta jos laeilla oli vaikutusta muuhun valtakuntaan, oli keisarin kysyttävä neuvoa sekä Suomen valtiopäiviltä ja Venäjän hallintoelimiltä, myös keisarilliselta hallitukselta ennen päätöksentekoa. Tällainen lainsäädännön puute oli vaivannut Nikolai II:sta jo jonkin aikaa, vaikka esimerkiksi Nikolai I:n aikana keisari sääti yleisvaltakunnallisesti merkittäviä lakeja ilman, että valtiopäiviä koko hallitusaikana kutsuttiin koolle. {{Lähde}}
Rivi 157:
Nikolai Bobrikov kirjoitti [[Aleksei Kuropatkin]]ille senaatin äänestyksen jälkeen kirjeen, jossa hän mainitsi mm. ''Vähemmistön lausunto on osin oikeaan osuva siinä mielessä, että uuden lain nojalla suuriruhtinaskunta todellakin voidaan vähitellen ja huomaamatta muuttaa [[kuvernementti|kuvernementiksi]], mihin senaattoreita rauhoittaakseni en täysin yhtynyt.''<ref>Kansakunnan historia 2, s. 449</ref>
Suomea kohdannut oikeudenloukkaus herätti kaikkialla sivistyneessä maailmassa huomiota. Eri maiden sanomalehdistössä julkaistiin yksityiskohtaisia tietoja helmikuun manifestista ja kansalaislähetystöstä, joka pyrki keisarin puheille, mutta jota hän ei ottanut vastaan.<ref>P. E. Svinhufvud 1, s. 145</ref>
=== Suuri adressi ===
| |||