Ero sivun ”Porajmos” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti ylimääräisen *. |
kh |
||
Rivi 1:
'''Porajmos''' oli [[Natsi-Saksa]]n toteuttama Euroopan [[Romanit|romaneihin]] kohdistunut [[kansanmurha]], jota pidetään osana [[holokausti]]a. Romaninkielinen nimitys on romaniaktivisti [[Ian Hancock]]in
==Historia==
Rivi 5:
Romaneja (mukaan lukien [[sintit (romanit)|sintit]]) oli syrjitty Saksassa jo kauan ennen kuin [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|kansallissosialistit]] tulivat valtaan 1933 ja aloittivat kansanmurha-aikeidensa vaiheittaisen ja määrätietoisen toteuttamisen. Julkisuudessa [[romanivastaisuus]] oli jopa vahvempaa kuin [[Antisemitismi|vihamielisyys juutalaisia kohtaan]]. Saksan ja Itävallan viranomaiset olivat kannattaneet ”mustalaisvitsauksen” ratkaisuna romanien asuttamista paikoilleen ja integroimista saksalaiseen yhteiskuntaan. Kansalaisten parissa kannatusta sai ajatus integroimisen tapahtumisesta jossain muualla kuin heidän kotikunnassaan.<ref>Benz 2000, s. 109.</ref>
Natsien tultua valtaan romaneja alettiin torjua aluksi häiritsemällä heidän leiriytymisiään ja rajoittamalla heidän ammatinharjoittamistaan. Vähitellen romaneille alettiin perustaa suuriin kaupunkeihin leiripaikoiksi piikkilangoilla ympäröityjä ja vartioituja [[ghetto]]ja. [[Nürnbergin lait]] rajoittivat myös romanien oikeuksia, vaikka heitä ei niissä varsinaisesti mainittukaan. Valtakunnan rikospoliisivirastoon perustettiin vuonna 1938 ”Valtakunnankeskus mustalaisten aiheuttamaa häiriötä vastaan”. [[Rotuhygienia|
Heti toisen maailmansodan alettua, 2. syyskuuta 1939 ”mustalaisten ja mustalaisten tapaan vaeltelevien henkilöiden kuljeskelu” Saksan valtakunnan raja-alueilla kiellettiin. Lokakuussa 1939 ”mustalaiset ja mustalaissekarotuiset” eivät enää saaneet poistua asuma- tai oleskelupaikkakunnaltaan. Tämän määräyksen myötä alkoi romanivainojen viimeinen vaihe. Saksan maaperällä olleet noin 30 000 romania päätettiin pakkokuljettaa [[Puola]]an pakkotyöleireille. Kuljetukset alkoivat 16. toukokuuta 1940. [[Heinrich Himmler]] antoi 16. joulukuuta 1942 määräyksen, jonka pohjalta romaneja alettiin seuraavana vuonna siirtää keskitysleireihin kuten [[Auschwitz]]iin. Sen jälkeen saksalaiset ryhtyivät tuhoamaan romaneja Puolan [[Tuhoamisleiri|tuhoamisleireillä]] sekä joukkoteloituksissa valloittamillaan alueilla. Murhiin osallistuivat saksalaisten lisäksi myös paikalliset miliisit ja muut saksalaisten apurijoukot.<ref>Benz 2000, s. 114–117.</ref>
Rivi 11:
Kansanmurhassa kuolleiden romanien määrää on vaikea arvioida, sillä Itä- ja Etelä-Euroopan romaneita ei ollut juurikaan tilastoitu. Myös murhien dokumentointi oli puutteellista. Arviot kuolonuhreista vaihtelevat 200 000:n ja 500 000:n välillä.<ref>[http://www.radoc.net/radoc.php?doc=art_e_holocaust_porrajmos&lang=en&articles=true ROMANIES AND THE HOLOCAUST: A REEVALUATION AND AN OVERVIEW]</ref><ref>Benz 2000, s. 117.</ref>
[[Zbigniew Brzezinski]] on arvioinut, että 800 000 romania kuoli natsien toimesta, ja [[Ian Hancock]] arvioi kuolleita olevan yli 1 500 000.
Vainoista selvinneet romanit eivät sodan jälkeen pitkään aikaan saaneet osakseen apua ja ymmärtämystä. Saksan viranomaiset, poliitikot ja kansalaiset pitivät 1970-luvulle saakka romaneja syypäänä omaan kohtaloonsa, sillä keskitysleireihin joutumista pidettiin heidän rikollisuutensa ja epäsosiaalisuutensa seurauksena. Romanit ovat alkaneet saada ymmärrystä vainoilleen vasta kansalaisoikeusliikkeen myötä.<ref>Benz 2000, s. 117–118.</ref>
| |||