Ero sivun ”M/S Silja Europa” versioiden välillä

Rederi Ab Slite tilasi uuden laivan lokakuussa 1989 Meyer Werftiltä. Uuden ''Europan'' oli tarkoitus kilpailla Siljan uusien laivojen kanssa (''Serenade&Symphony'') Viking Linen Helsinki-Tukholma liikenteessä. Kun [[Ruotsin kruunu]] devalvoitiin marraskuussa 1992 kymmenen prosenttia, ''Europa'' oli jo maalattu Viking Linen väreihin ja oli lähes luovutusvalmis. Joulukuussa 1992 uudishanketta rahoittanut pankki vetäytyi lainasopimuksesta jolloin Meyer Werft oli vaarassa joutua konkurssiin koska laivalle ei ollut vaihtoehtoista ostajaa. Bernard Meyer vieraili Nordbankenin konttorissa 12. tammikuuta 1993 ja tarjosi pankille 300 milj. Ruotsin kruunun alennusta jos he suostuisivat rahoittamaan uudishankeen Rederi Ab Slitelle, pankki kieltäytyi jyrkästi kaikista vaihtoehdoista joita Bernard tarjosi pankille joten hän jatkoi matkaa laivameklarin toimistolle Tukholmassa. <ref> Björk 2006 s. 116-117 </ref> Siellä hän sai tiedon että Silja Line olisi mahdollisesti kiinnostunut laivasta. Bernard Meyer kutsui Silja Linen johtoryhmän 14. tammikuuta Papenburgiin tutustumaan rakenteilla olevaan ''Viking Europaan''. 16. tammikuuta Meyer Werftin johtoryhmä ja Silja Linen johtoryhmä tapasivat uudelleen Hampurissa ja alkoivat selvittämään eri vaihtoehtoja ja tekemään alustavan vuokraussopimuksen rakenteilla olevasta ja kohta valmistuvasta ''Viking Europasta''. Meyer Werftin alkuperäinen hinta Europasta Rederi Ab Slitelle oli 455,9 milj. Saksan markkaa mutta Silja Line sai tingittyä hinnan 380 milj. Saksan markkaan. Meyer Werftille lisäkustannukset olivat 46 milj. Saksan markkaa aluksen muuntamiseksi Silja Europaksi. <ref> Björk 2006 s. 125 </ref> Meyer Werft soitti Rederi Ab Slitelle 21 tammikuuta 1993 ja irtisanoi sopimuksen välittömästi, koska Rederi Ab Slite ei ollut maksanut koko käsirahaa ''Europasta''.<ref>Björk 2006. </ref> Tämä episodi johti Slite-varustamon taloudellisiin vaikeuksiin ja hieman myöhemmin konkurssiin huhtikuussa 1993. Meyer Werft tarjosi laivaa ensisijaisesti SF-Linelle (Viking Line), ja SF-Line tarjoutui maksamaan 1,2 miljardia ruotsin kruunua aluksesta, joka oli puolet vähemmän Meyer Werftin hintaehdotuksesta. [[Silja Line]] ehdotti täyttä kauppahintaa aluksesta, ja aiesopimus Silja Linen kanssa aluksen vuokrauksesta tehtiin 20. tammikuuta 1993. Lopullinen kauppasopimus ''M/S Europan'' vuokrauksesta Silja Linelle allekirjoitettiin 22. tammikuuta 1993. Vuokraussopimuksen ansiosta Silja Line pelasti Meyer Werftin varmalta näyttäneeltä konkurssilta. Jos kukaan ei olisi vuokrannut tai ostanut Europaa olisi Meyer Werft joutunut konkurssiin. <ref> Björk 2006 s. 120 </ref> <ref>Björk 2006, s. 118–120. </ref> Meyer Werft piti aluksen ja perusti uuden tytäryhtiön (Papenburger Fährschiffs-reederei GmbH & Co, Papenburg), joka myi aluksen Suomeen rekisteröidylle yritykselle (Fährschiff Europa KB) ja se vuokrattiin Viking Linen kilpailijalle Silja Linelle 23. tammikuuta 1993. Vuokrasopimus oli niin kutsuttu ”bareboat charter”, johon sisältyi ”pool agreement”. Meyer Werftin vaatimuksesta ''Silja Europan'' piti liikennöidä ''M/S Silja Symphonyn'' parina vähintään kaksi vuotta sekä ''Europan'' ja osa ''Symphonyn'' nettotuloista piti käyttää vuokranmaksuun. Tämän lisäksi ''Silja Europan'' piti toimia Silja Linen lippulaivana.<ref>Björk 2006. </ref> Alus maalattiin Silja Linen väreihin ja kastettiin ''Silja Europaksi'' 5. maaliskuuta 1993 kumminaan rouva Elke Swieter. Luovutusta seuraavana päivänä alus esiteltiin lehdistölle Hampurissa Saksassa. Laiva teki ensimmäisen risteilynsä 13. maaliskuuta 1993 Helsingistä Tallinnaan ja aloitti risteilyt Helsingistä Tukholmaan 14. maaliskuuta.<ref name="faktaom">{{Verkkoviite|julkaisu=|julkaisija=Fakta om fartyg|tekijä= |ajankohta= |Osoite=http://www.faktaomfartyg.se/europa_1993.htm|Nimeke=M/S Europa|Selite=|Viitattu=24.3.2016|Kieli={{sv}}}}</ref>

''Silja Europa'' oli matkalla Turusta Tukholmaan 12. tammikuuta 1995, kun se ajautui karille Tukholman saaristossa. ''Silja Europalla'' oli tapahtumahetkellä 2&nbsp;575 matkustajaa. Laivan automaattisen nopeudensäätöjärjestelmän SPEEDPILOT-liitäntäkortin irtoaminen oli syy karilleajolle. Liitäntäkortin irtoaminen aiheutti sen, että SPEEDPILOT siirtyi MANUAL SPEED -moodiin, joka sai virheellisen nopeustiedon 17,62 solmua, joka oli ollut laivan nopeus ennen Tukholman saaristoa. Tästä syystä SPEEDPILOT antoi hälytyksen SP SPEED FAULT ja samalla SPEEDPILOT alkoi vähentämään automaattisesti potkurien lapakulmaa. Mutta koska moodi oli virheellisesti MANUAL SPEED, potkurien lapakulmat menivät nollaan ja aluksesta tuli ohjailukyvytön. ''Silja Europa'' ajautui karille kello 04.35. SPEEDPILOT yritettiin saada pois päältä BY-PASS-kytkimellä sekä ottamalla ohjaus konehuoneeseen, mutta SPEEDPILOT pysyi päällä koko ajan. Laivan ohjaus saatiin takaisin toimimaan käyttämällä manuaalista hätäohjausta (KaMeWaN BACK-UP), jolloin SPEEDPILOT saa olla kytkettynäkin, koska hätäohjaus ohittaa SPEEDPILOT-järjestelmän. Laiva irtosi karilta käyttämällä hätäohjausta. Laiva jatkoi karilleajon jälkeen matkaansa Tukholmaan, ja seuraavana päivänä alus meni telakalle korjattavaksi. Alus sai vain vähäisiä vaurioita keulabulbiin. Alus palasi liikenteeseen 19. tammikuuta 1995.<ref>http://www.turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkintaselostukset/fi/vesiliikenneonnettomuuksientutkinta/vanhemmattutkinnat/FkbFFvIm7/1_1995_Tutkintaselostus.pdf</ref>