Versio 27. tammikuuta 2019 kello 20.36 muokkaa C.Colérus (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, IP-estoista vapautetut 19 088 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 28. tammikuuta 2019 kello 17.35 muokkaa kumoa C.Colérus (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, IP-estoista vapautetut 19 088 muokkausta kielenhuoltoa Uudempi muutos →
Rivi 11: Monessa satiirissaan Juvenalis kritisoi aikansa hyväosaisia siitä, että he eivät tunne minkäänlaista myötätuntoa köyhiä kohtaan. Se, että rikkaat matelevat hallitsijan edessä ja lipevästi kehuvat häntä, on hänestä erityisen inhottavaa. Eniten hän kuitenkin pilkkaa heitä, jotka ovat hänenlaisiaan vapautetun orjan poikia, mutta toisin kuin hän, onnistuneet rikastumaan ja pääsemään ylhäiseen asemaan. Runoilija suorastaan kiehuu inhosta kuvaillessaan heidän korujaan ja kalliita vaatteitaan. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, Rooma, 1980, s. 192</ref> Juvenalis kuvaa ~~pistävään~~pistävällä tyylillään unettomuutta, jonka aiheuttaa asuminen [[Insula]]ssa. Kirjoittajan on vaikea nukkua, sillä hän pelkää öistä tulipaloa tai sitä, että talo romahtaa huonon rakentamisen vuoksi. Kaduilta kuuluu öisin kärrynpyörien jyrinä kun liikkeiden varastoja täydennetään ja jyrinä herättää kirjoittajan mukaan merilehmätkin. Jos unettomuutta pakeni öisille kaduille, ei tilanne parantunut mitenkään. Kadulla pitää väistellä humalaisia juhlialaumoja tai riidanhaastajia, joku voi tyhjentää ikkunasta pottansa niskaasi tai heitää sinua rikkinäisellä astialla. Pahimmillaan rosvo pistää sinut tikarillaan kuoliaaksi. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, Rooma, 1980, s. 193</ref> Erityisen paljon huomiota Juvenalis antaa oman aikansa rumille ja vastenmielisille piirteille. Monet nykytutkijat ovat pohtineet miten paljon niissä on totta ja miten paljon kirjoittaja liioittelee saadakseen sanomansa perille. Jos Juvenalista vertaa hänen aikalaiseensa [[Plinius nuorempi\|Plinius nuorempaan]] tulee miettineeksi, ovatko he eläneet samaan aikaan samassa valtakunnassa? Plinius nuorempi ei ole sokea ihmisten heikkouksille eikä paheille, hän kuvailee myös yläluokan tuhlailua ja tyhjänpäiväistä seuraelämää, mutta hänen henkilöhahmoillaan on myös hyveitä. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, Rooma, 1980, s. 195</ref>

Ero sivun ”Juvenalis” versioiden välillä