Ero sivun ”Guillaume de Nogaret” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Cuprum (keskustelu | muokkaukset)
Lähde lähdepyynnölle
Cuprum (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 18:
Nogaret’n vastuulliset tehtävät lisääntyivät vuosisadan vaihteesta lähtien. Hän oli tosiasiassa edesvastuussa henkilökohtaisesti mitä erilaisemmista asioista. Jotkin näistä asioista olivat hyvinkin merkittäviä,{{kenen mukaan}} kuten esimerkiksi Montpellier’n kaupungin jatko Mallorcan kuinkaan kanssa sekä Figeacin kaupungin asemaa koskevat neuvottelut, joiden tuloksena kuningas myönsi kaupungille vapaakaupungin oikeudet.
 
Vuosisadan vaihteesta oli peräisin Nogaret’n kiinnostus kirkollisiin asioihin.{{lähde}} Tämä tapahtuu aluksi kulisseissa kuten Languedocin uskonnollisten mellakoiden yhteydessä ja Bernard Saisset’n, piispa joka vaati Philip IV Kauniin eroa, tapauksessa. Myöhemmin hän olinousi täydessä julkisuudessajulkisuuteen, kun hän vuonna [[1303]] kuuluisassa puheessaan toi julkisuuteenesiin paavi [[Bonifatius VIII]] rikokset. Tällöin Guillaime de Nogaret’n nimi liitettiin lopullisesti ja pysyvästi paavin ja kuningas Filip IV Kauniin välirikkoon. Jo aiemmin vuonna [[1300]] Nogaret oli lähetetty paavin luokse{{Lähde}}, jossa hän luovutti maalauksellisen ja suuretkisuuresti väritetyn selontekonsa.
 
=== Tapaus Bonifatius VIII ===
 
Nogaret’n todellinen nousu kuninkaan läheiseksi voidaan päivätä helmikuuhun vuonna [[1303]], kun hän vaikutti Filip IV:n mielipiteeseen, ettäja tämäsai tämän suostumaan ottamaan oman osansa paavin vallasta ja tuodatuomaan tämäpaavin vaikkapa pakolla Ranskaan. MissäRanskassa kirolliskokouskirkolliskokous, joka olisi koolla tämän asia tähden, erottaisi paavin. Yhdessä kolmen muun henkilön kanssa hän vastaanotti [[7. maaliskuuta]] [[1303]] salakirjoitetun viestin kuninkaan kansliasta, jossa heidän tulee: ”mennä tiettyyn paikkaan… ja tehdä tietylle henkilölle asioita, jotka nähtiin parhaaksi tehdä”. Juhlallisessa kuninkaallisessa kokouksessa [[12. maaliskuuta]] [[1303]], joka pidettiin [[Louvre]]ssa, Guillaume de Nogaret piti puheen, jonka puitteissajossa hän lanseerasiteki tunnetuksi kaikki mahdolliset syytökset paavi Bonifatius VIII:tta vastaan. Hän julisti yleisen kirkolliskokouksen tärkeyttä, jotta paavin asiat tutkittaisiin. Tämä tosiasiassa edellytti oikeusprosessia.
 
Tämän jälkeen hän välittömästi matkusti välittömästi [[Italia]]an ja firenzeläisen vakoilijan avulla hän palkkasi Gaetani-suvun (Bonifatiuksen oma suku) vihollisista seikkailijoiden muodostaman ryhmän. Varsinkin Colonnan klaani tuli de Nogaret’n parhaaksi liittolaiseksi. Näin Sciarra Colonna matkusti de Nogaret’n kanssa Anagniin, paavi Bonifatiuksen syntymäkaupunkiin. Pienen, noin 1 600 miestä käsittävän armeijan kanssa de Nogaret ja Colonna, yllättivät pienen kaupungin [[7. syyskuuta]] [[1303]]. Paavi vangittiin ja Colonna olisi halunnut teloituttaa hänet välittömästi, mutta de Nogaret’n tarkoituksena oli kuljettaa paavi Ranskaan ja saattaa hänet yleisen kirkolliskokouksen eteen tuomittavaksi.
 
Mutta kaikki ei sujunut kuin etukäteen oli suunniteltu. Äkillinen kansannousu paavi Bonifatiuksen puolesta yllätti pidätyttäjät [[9. syyskuuta]] ja näin pakotti de Nogaret’n ja hänen liittolaisensa pakenemaan ja vapauttamaan paavin. Kuitenkin paavi järkyttyi tapahtumasta niin paljon, että hän kuoli [[Rooma]]ssa kuukauden kuluttua [[11. lokakuuta]]. Uuden paavin, ujon ja vaatimattoman [[Autuas Benedictus XI|Benedictus XI]] (1303–1304) valinta merkitsi Ranskan kuninkaanvallan voittoa paavista, ja tietenkin mainetta Guillaume de Nogaret’lle. Tämä Ranskan valtapolitiikka korostui kun pari vuotta myöhemmin valittiin [[Benedictus XI|Benedictus XI:lle]] seuraajaksi [[Klemens V]] (1305–1314), joka oli ollut [[Bordeaux|Bordeaux’n]] arkkipiispa Bertrand de Got, ja joka muutti paavin istuimen [[Avignon]]iin.