Avaa päävalikko

Muutokset

15 merkkiä poistettu ,  9 kuukautta sitten
p
kh
Anglikaanisuuden yhdistää [[protestantismi|protestanttisuuteen]] esimerkiksi se, että se pitää [[Raamattu]]a uskon ja opin ylimpänä ohjeena. [[Apokryfikirjat]] ovat 39 uskonartiklan mukaan hyödyllisiä lukea, mutta ne eivät sovellu opin perustaksi. Tässä kohtaa anglikaanisuus siis yhtyy [[luterilaisuus|luterilaiseen]] näkemykseen asiasta. Anglikaanisuus katsoo myös ihmisen [[vanhurskas|vanhurskautuvan]] yksin uskosta ja yksin armosta, Kristuksen sovitustyön perusteella (''[[sola fide]]''). [[Kalvinismi]]n kanssa anglikaanisuuden ajatellaan yleensä jakavan [[ehtoollinen|ehtoolliskäsityksen]], jonka mukaan ehtoollisen leipä ja viini ovat Jeesuksen ruumiin ja veren vertauskuvia, ja ehtoollinen on ennen muuta muistoateria. Kuitenkin vuonna 1981 julkaisussa niin sanotun ARCIC-prosessin asiakirjassa ”Eucharistic Doctrine” ([http://www.prounione.urbe.it/dia-int/arcic/doc/e_arcic_eucharist.html Anglican - Roman Catholic International Commission - ”Eucharistic Doctrine”]) anglikaanisuuden opetuksesi vahvistuu Kristuksen tosi läsnäolo ehtoollisessa. Tämä näkyy myös [http://www.porvoochurches.org/ Porvoon sopimuksen] tekstissä. [[Katolinen kirkko|Katolilaisuuden]] kanssa anglikaanisuus jakaa esimerkiksi näkemyksen [[piispa]]nvirasta kirkon yhtenäisyyden ja oikeaoppisuuden takaajana. Anglikaanisuus korostaa katolilaisuuden lailla [[apostolinen suksessio|apostolisen seuraannon]] merkitystä. Pätevän piispanviran edellytyksenä on, että piispan on vihkinyt pätevästi vihitty piispa, ja että piispuuden alku voidaan näin ollen jäljittää aina Kristuksen [[apostoli|apostoleihin]], jotka saivat virkansa Jeesukselta itseltään.
 
Anglikaaniset kirkot ovat olleet keskeisiä vaikuttajia nykyaikaisessa [[Ekumeeninen liike|ekumeenisessa liikkeessä]] (muun muassa Canterburyn arkkipiispa [[William Temple]] ja piispa George Bell). Opillisesti anglikaanisuus edustaa välimuotoa katolisuuden ja protestanttisuuden välimaastossavälimuotoa. Sisäisesti anglikaaniset kirkot ovat perinteisesti jakaantuneet kolmeen päähaaraan: korkeakirkollisuuteen (High Church, [[anglokatolisuus]]), joka korostaa [[liturgia|liturgiaa]] ja perinnettä, matalakirkollisuuteen (Low Church, [[evankelikaalisuus]]), joka korostaa [[pietismi|pietismiä]], [[evankeliointi|evankeliointia]] ja [[karismaattinen liike|karismaattisuutta]], sekä laveakirkollisuuteen (Broad Church), joka korostaa liberaaleja ja [[Kontekstuaalinen teologia|kontekstuaalisia]] teologisia tulkintoja sekä suvaitsevaisuutta. Tämä kolmijako on vähitellen murtunut, kun muun muassa liturgisesti korkeakirkolliset seurakunnat ovat poliittisesti ja sosiaalisesti liberaaleja ja päinvastoin. Sama moninaisuus näkyy myös siinä, ettei anglikaanisilla kirkoilla, ei edes Englannin kirkolla, ole yhtä yhtenäistä virsikirjaa.
 
Anglikaanisessa kirkkoyhteisössä on ollut naispiispoja 1990-luvun alusta lähtien, ensimmäisenä [[Uusi-Seelanti|Uudessa-Seelannissa]] ja sen jälkeen [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]]. Nykyisin Amerikan episkopaalisen kirkon johtavana piispana on myös nainen. Katharine Jefferts Schori vihittiin 19. kesäkuuta 2006 Yhdysvaltojen The Episcopal Churchin johtoon. [[Naispappeus|Naispappeja]] anglikaanisessa kirkkoyhteisössä on useimmissa kirkoissa, muun muassa Irlannin kirkossa vuodesta 1991 lähtien ja Englannin kirkossa 1994 lähtien. Ensimmäinen nainen vihittiin Englannin kirkon piispaksi 2015<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.bbc.com/news/uk-politics-30974547|nimeke=Libby Lane: First female Church of England bishop consecrated|julkaisu=BBC News|julkaisija=|viitattu=|tekijä=|ajankohta=2015-01-26|ietf-kielikoodi=en-GB}} </ref>.
99 567

muokkausta