Ero sivun ”Martialis” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 49:
Martialiksen myöhäisemmät runokokoelmat tunnetaan vain niiden järjestysluvun (I-XII) perusteella. Yhdessä kokoelmassa on aina noin sata runoa; yhteensä Martialiksen runoja tunnetaan noin 1500. Runojen mitta on tavallisimmin [[eleginen distikon]], mutta Martialis käyttää myös muita mittoja, erityisesti [[hendekasyllabus]]ta ja [[korijambi]]a eli ontuvaa [[runomitta|jambi]]a.
 
Runoissa käsiteltävien aihepiirien kirjo on suuri, mutta pääosin ne liittyvät Rooman arkipäivään. Runoissa ollaan kylpylöissä, toreilla, kaduilla, ilotaloissa, kilpa-ajoissa, aterioimassa ja niin edelleen. Monesti runot pilkkaavat joitakin yleisiä roomalaisia paheita – tuolloin runoissa ei mainita ketään oikealla nimellä – mutta joukossa on myös henkilöitä ylistäviä kuvauksia. Keisari [[Domitianus]]ta ylistävää runoa pidetään tyylillisesti Martialiksen ylilyöntinä, mutta toisaalta hänen aikanaan runoilijan oli pakko ylistää häntä tai sitten vaieta iäksi. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, 1980, s. 191</ref>
 
Martialis marssittaa runoissaan esille antiikin ajan suurkaupungin, Rooman erilaiset ihmistyypit. Niissä esiintyvät rihkamakauppiaat, kerjäläiset, lämpimien makkaroiden kaupustelijat, juutalaiset katupojat, epätoivoisen runoilijan joka lukee kaikille jatkuvasti surkeita runojaan ja ammattimaisen kuokkavieraan. Osansa saavat myös parempiosaiset, kuten salonkileijonat ja asianajajat. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, 1980, s. 189-190</ref>
 
== Suomennokset ==