Ero sivun ”Seleukidit” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
LKFbot (keskustelu | muokkaukset)
p →‎Historia: kh, replaced: ennen kun → ennen kuin using AWB
Rivi 36:
Seleukos alkoi tämän jälkeen laajentaa valtakuntaansa. Vuoteen 302 eaa. mennessä hän sai valtansa alle Baktrian ja itäiset maakunnat. Hän valtasi Meedian [[Antigonos I|Antigonoksen]] sinne asettamalta satraapilta ja kukisti vastarinnan muissakin provinsseissa. Seleukos perusti myös uudelleen useita kaupunkeja, muun muassa [[Ekbatana]]n. Noin vuoden 305 eaa. paikkeilla Seleukos ylitti Induksen ja solmi [[Chandragupta Maurya]]n (kreikkalaisille ''Sandrokottos'') kanssa sopimuksen siitä että tämä saisi Induslaakson maat 500 sotaelefanttia vastaan. Tämän jälkeen Seleukos suuntasi katseensa länteen.<ref>Frye 1993 s. 150</ref>
 
Vuonna [[301 eaa.]] käydyn [[Ipsoksen taistelu]]n jälkeen Seleukos valtasi Antigonokselle kuuluneet alueet Vähässä-Aasiassa ja Syyriassa. Seleukos perusti myös uuden pääkaupungin, [[Antiokia]]n, jonka hän nimesi isänsä mukaan. Hän perusti myös [[Seleukeia]]n kaupungin Tigriksen varrelle. Seleukoksen valtakunta oli laajimmillaan sen jälkeen kun hän kukisti [[Lysimakhos|Lysimakhoksen]] vuonna 281 eaa. [[Korupedionin taistelu]]ssa. Valtakuntaan liitettiin Vähän-Aasian länsiosat. Seleukos yritti myös vallata itselleen Lysimakhoksen Euroopassa olleet alueet, mutta [[Ptolemaios Keraunos]] murhasi hänet ennen kunkuin hän pääsi Eurooppaan asti.
 
Ennen kuolemaansa Seleukos oli nimittänyt poikansa [[Antiokhos I|Antiokhoksen]] itäisten maakuntien hallitsijaksi. Antiokhoksen äiti oli persialainen ja luultavasti hänen ansiostaan itäiset maakunnat saatiin vankasti seleukidien hallintaan. Idässä Antiokhos perusti muun muassa uuden Antiokian kaupungin ja rakennutti uudelleen kaksi Aleksandriaa. Seleukoksen ja Antiokhoksen aikana perustettiin myös useita kreikkalaisia kolonioita Persian alueelle. Kreikkalaiset ja makedonialaiset saivat kuninkaalta maa-alueita sotapalvelusta vastaan.<ref>Frye 1993 ss, 151–152</ref>