Ero sivun ”Aulikki Oksanen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p nbsp; –; {{Authority control}}
LKFbot (keskustelu | muokkaukset)
p →‎top: kh, replaced: kantaaott → kantaa ott, pilkku lisätty using AWB
Rivi 28:
Oksanen syntyi Karvian Sarvelan kylässä opettaja Väinö Oksasen ja Hilkka Oksasen perheeseen. Perheessä oli kuusi lasta. Hän vietti varhaislapsuutensa Keski-Suomessa [[Pylkönmäki|Pylkönmäellä]] ja kävi koulunsa [[Kokemäki|Kokemäellä]] Satakunnassa. Oksanen valmistui opettajaksi Helsingin opettajakorkeakoulusta 1965 ja toimi opettajana Helsingissä vuoden verran (1965–1966). Oksanen on naimisissa Alpo Halosen kanssa, ja heillä on kaksi lasta<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/runoilija-aulikki-oksanen-muistelee-50-vuotista-uraansa-olen-aina-ollut-vahan|nimeke=Runoilija Aulikki Oksanen muistelee 50-vuotista uraansa: "Olen aina ollut vähän kapinajalalla"|julkaisu=ET|ajankohta=2016-12-05|viitattu=2018-08-21|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>.
 
Oksanen on monipuolinen taiteilija, jonka mittavaan tuotantoon kuuluu romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä, runoja, lastenkirjoja ja sarjakuvaa. Oksasen kirjoittama TV-näytelmä ''[[Aliisa (elokuva)|Aliisa]]'' (1970) sai Pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon. Oksasen teoksia on ilmestynyt käännöksinä ruotsin, saksan, venäjän, norjan, viron, unkarin ja azerin kielillä. Oksanen tunnetaan myös esiintyjänä ja näyttelijänä ([[Elokuva jalostavasta rakkaudesta]] 1967, [[Lapualaismorsian]] 1967). Oksanen on tunnettu paitsi vasemmistolaisista, yhteiskunnallisesti kantaaottavistakantaa ottavista teksteistään, myös herkistä kaunokirjallisista teksteistään ja runoistaan.
 
Omaelämäkerrassaan ''Piispa Henrikin Sormi'' (2004) Oksanen kuvaa tekstein, valokuvin ja piirroksin mm. nuoruutensa Ylioppilasteatteria ja poliittista laululiikettä, kirjailijaksi kasvamista, äitiyttä ja isoäitiyttä, yhteiskunnallisia haasteita ja rakkautta. Oksanen on lapsesta saakka kuvittanut tekstejään. Muun muassa runoteokset ''Sinua, sinua rakastan: Kauneimmat rakkausrunot'' (2000), ''Puškinin hevonen'' (2007), ''Kolmas sisar'' (2011) ja ''Helise taivas!'' (2014) ovat Oksasen itsensä kuvittamia. Keväällä 2018 julkaistiin teos ''Outojen kieli, sarjakuvia vuosilta 1966–2004,'' missä yhteydessä Oksasta luonnehdittiin nykysarjakuvan omaperäiseksi edelläkävijäksi <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://2018.a-fest.fi/|nimeke=Å-fest 2018 – Porvoon sarjakuvafestivaali|julkaisu=2018.a-fest.fi|viitattu=2018-08-21|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>.