[[Ydinreaktori|Ydinreaktoreissa]] ei koskaan synny kappaletta, joka voisi saavuttaa tai ylittää kriittisen massan ja siten aiheuttaa ydinräjähdystä. Ydinpolttoaineen isotooppinen rikastusaste on tavallisesti 2-52–5 % luokkaa, eikä mikään määrä ydinpolttoainetta voi muodostaa superkriittistä kappaletta. Reaktoreista puhuttaessa saavutetaan ns. ''reaktorin kokonaiskriittisyys'', (ei pidä sekoittaa kappaleen kriittisyyteen tai kriittiseen massaan) kun reaktorin kokonaiskriittisyy''s'' on arvossa ''k=''1'','' tämä tarkoittaa, että fissioreaktioissa syntyvien vapaiden [[neutroni]]en määrä on keskimäärin sama kuin uusien fissioiden aiheuttamiseen kuluvien ja reaktorista karkaavien vapaiden neutronien yhteenlaskettu määrä. Toisin sanoen reaktioden määrä per aikayksikkö pysyy kutakuinkin samana ja sitä kautta reaktorin teho pysyy kutakuinkin samana. ''Reaktorin superkriittisyys'' tarkoittaa, että kokonaiskriittisyys on yli 1 ja (fissio)reaktioiden määrä per aikayksikkö kasvaa/on kasvussa. Subkriittisyys vastaavasti reaktioiden määrä per aikayksikkö laskee/vähenee. ''Reaktorin kriittisyyttä'' voidaan hetkellisesti nostaa tai alentaa, mutta sitten kokonaiskriittisyys pitää palauttaa arvoon 1. Muussa tapauksessa reaktori voi ylikuumentua ja ydinpolttoaine voi sulaa tai toisaalta ydinketjureaktio voi kokonaan pysähtyä.<ref name=":0">{{Kirjaviite | Tekijä = Frank L. Fire| Nimeke = The Common Sense Approach to Hazardous Materials| Kappale = | Sivu = 356| Selite = | Julkaisija = Fire Engineering Books | Vuosi = 2009| Tunniste = ISBN 9781593701949 | Viitattu = 13.4.2014| Kieli = {{en}}}}</ref>
