Ero sivun ”Kryogeniikka” versioiden välillä

'''Kryogeniikka''' on [[fysiikka|fysiikan]] alue, joka tutkii materiaalien käyttäytymistä alle -150–150 °C (123 K) asteen lämpötiloissa. '''Kryotekniikka''' on yhdistävä termi kaikille niille tekniikan sovelluksille, joissa toimitaan kryoalueen lämpötiloissa. '''Kryo-'''sanaa voidaan käyttää etuliitteenä, kun halutaan tuoda esille, että kyseisessä sovelluksessa käytetään alhaisia lämpötiloja.

Kryoalueen lämpötiloihin päästään [[kompressori]]-[[lauhdutin]]tekniikalla. Nestemäinen [[typpi]], [[happi]] ja [[argon]] valmistetaan [[tislaus|tislaamalla]] ilmasta, joka on puristettu ja jäähdytetty -194–194 °C lämpötilaan. Tislauskolonnissa nestemäisestä ilmasta kaasuuntuu ensin typpi -196–196 °C asteessa, sitten argon -186–186 °C asteessa ja happi viimeisenä -183–183 °C lämmössä. Ilmasta tislaamalla saadaan myös jonkin verran muita jalokaasuja, kuten [[neon]]ia. [[Helium]]in valmistamiseksi etsitään heliumrikkaita ilmaseoksia esimerkiksi maanalaisista kaivoksista. Useissa kryotekniikan sovelluksissa haluttu kylmälämpötila saavutetaan käyttämällä nestemäistä typpeä.

Kryopumppu on [[tyhjiötekniikka|tyhjiötekniikassa]] käytetty pumppu. Ennen kuin kryopumppua voidaan käyttää vakuumiastia pumpataan mekaanisella pumpulla 1 mbar tai alempiin paineisiin. Tämän jälkeen käynnistetään kryopumppu, jonka atomeja jäädyttämällä keräävä pinta jäähtyy -230–230 °C lämpötilaan. Kryopumpulla päästään hyvin alhaisiin paineisiin.