Ero sivun ”Villamammutti” versioiden välillä

Villamammuttiuroksen säkäkorkeus oli tavallisimmin 2,7–3,4 metriä, mikä on sama kuin suurimman nykyisin elävän maanisäkkään, [[afrikannorsut|afrikannorsun]]. Näin ollen mammutit painoivat 3–6 tonnia.<ref name="LB68">Lister&Bahn 2000, s. 68</ref> Eläimen painosta oli pään osuus 12–25&nbsp;%.{{lähde}}.

Villamammutin selkä oli luisu ja häntä lyhyt, vain 36&nbsp;cm:n mittainen, ja sen päässä oli pitkät karvat luultavasti kärpäslätkäksi. Villamammutin korvat olivat pienet ja niiden pinta-ala vain 1/15 [[Afrikannorsut|afrikannorsun]] korvista.<ref name="LB72">Lister&Bahn 2000, s. 72</ref>

Syöksyhampaat olivat uroksella yleensä 2,4–2,7 m pitkät ja painoivat 45&nbsp;kg<ref>Lister&Bahn 2000, s. 80</ref>, mutta saattoivat joskus olla huomattavastikin suuremmat. Puolustukseen ja ruoan kaivamiseen lumen alta tarvittavat syöksyhampaat tekivät päästä painavan, joten sen painoa kannattelevan niskan oli oltava lyhyt. Tästä syystä mammutti ei kyennyt kumartamaan päätään maahan, vaan nosti ruoan suuhunsa [[kärsä]]nsä avulla.

Villamammutti oli hyvin sopeutunut kylmiin arktisiin oloihin. Vaikka mammuttien säilyneet turkit ovat oransseja, kyseessä lienee haalistuma tummanruskeasta tai mustasta. Mammutilla oli ohutvillainen, 2,5–8&nbsp;cm paksu alusturkki ja hyvin paksusta siimamaisesta karvasta koostuva päällysturkki<ref name="LB70">Lister&Bahn 2000, s. 70</ref>. Turkki peitti koko ruumiin. Kärsässä karvoitus oli vain muutaman senttimetrin pituista, mutta selässä 30&nbsp;cm pitkää, ja kyljissä oli 90&nbsp;cm:n mittainen helma<ref name="LB70"/> samaan tapaan kuin [[Myskihärkä|myskihärillä]]. Luultavasti mammutti vaihtoi edellä kuvatun pitkän talviturkin pois, ja kesäturkki oli oletettavasti hieman lyhyempi. Kaikki säilyneet pakastuneet mammutit ovat talviturkillisia<ref name="LB70"/> ja lienevät kuolleet syksyllä, eikä kesäturkillisia yksilöitä ole säilynyt. Mammutilla oli 1–2 sentin paksuinen nahka ja sen alinen 8–10&nbsp;cm paksu rasvakerros, joka ei kuitenkaan ollut niin hyvä lämmöneriste kuin villa<ref name="LB68"/>.

Mammuttien perheryhmät koostuivat naaraista, urokset elivät yksin tai pienissä poikamiesryhmissä. Mammuttien perheryhmissä oli 2–20 yksilöä: vanhoja naaraita ja niiden jälkeläisiä. Tavallisin mammuttiryhmä oli 10 yksilön suuruinen.<ref name="LB86">Lister&Bahn 2000, s. 86</ref>

Säilyneiden mammuttien mahalöydöistä päätellen villamammutti söi enimmäkseen [[heinä|heiniä]], [[sarakasvit|sarakasveja]]<ref name="Lister_Bahn_2000_74"/><ref name="Geel_aproot_mamoth_last_meal">{{Lehtiviite | Tekijä = Bas van Geel, André Aptroot, Claudia Baittinger etc| Otsikko = The ecological implications of a Yakutian mammoth's last meal| Julkaisu = Quaternary Research| Ajankohta = 2008| Vuosikerta = | Numero = 69| Sivut = 361-376| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Elsevier| Selite = | Tunniste = | www = http://www.chm.bris.ac.uk/~chidb/personal/content/paper27.pdf| www-teksti = | Tiedostomuoto = pdf| Viitattu = | Kieli = {{en}}| Lopetusmerkki = }}</ref>, ruohoja, varpuja, pensaita ja sammalia<ref>Ukraintseva 2013, s. 102–104</ref>.

Lisäksi mammutit söivät kukkakasveja, saniaisia, juuria ja syötäväksi kelpaavia puiden osia<ref name="Vuokko_2xxx_148">Mammutin aika, sivu 148</ref>. Mammutin päiväateria oli yleensä 135–300&nbsp;kg erilaisia heinämäisiä kasveja<ref name="Lister_Bahn_2000_74">Lister&Bahn 2000, s. 74</ref>.

Varovaisempien arvioiden mukaan mammutti olisi syönyt vain 180–250&nbsp;kg päivässä<ref>Mammutit, sivu 76</ref>. Mammutti on saattanut käyttää syömiseen aikaa jopa yli 20 tuntia vuorokaudessa<ref name="Lister_Bahn_2000_77">Lister&Bahn 2000, s. 77</ref>. Villamammutin ruoansulatus oli melko yksinkertainen ja ainakin puolet ravinnosta meni sulamatta suolen läpi. Toisaalta villamamutti pystyi hyödyntämään melko monipuolista ravintoa. Mammutit eivät näytä yleensä syöneen puiden lehtiä, mutta niiden jätöksistä on löydetty jonkin verran jäännöksiä [[leppä|lepästä]], [[koivut|koivusta]], [[metsäkuusi|kuusesta]] ja [[lehtikuusi|lehtikuusesta]]<ref name="Vuokko_2xxx_148">Mammutin aika, sivu 148</ref>.

Villamammutti eli tutkijoiden mukaan jäätikönääreisellä arolla ja tundralla<ref>Ukraintseva 2013, s. 312</ref>, monesti jokivarsilla. Elinympäristö oli monesti lähes puuton ja ei kasvanut oikein korkeita pensaitakaan. Monet Siperiasta löytyneet mammutit lienevät eläneen alamaiden melko soisessa ympäristössä, jossa kasvoi saraa ja heiniä<ref name="Ukraintseva_2013_205_27">Ukraintseva 2013, s. 205-207</ref>, ja vain vähän tai ei lainkaan puita<ref name="Ukraintseva_2013_305">Ukraintseva 2013, s. 305</ref>. Monesti lehtikuusimetsän tai pensastundran keskellä oli joenvarsiniittyjä ja

soita<ref name="Ukraintseva_2013_278_279">Ukraintseva 2013, s. 278-279</ref>, ja ylempänä aroa tai vuoristokasvillisuutta.

Jääkauden huippukaudelta peräisin olevia mammutteja on löydetty [[Ukraina]]n jokilaaksoista, joissa oli puistomaista ympäristöä, vaikka niiden ympärillä olikin kylmää suola-aroa<ref>Velicho&Zelikson 2005, [Landscape, climate and mammoth food resources in the East European Plain during the Late Paleolithic epoch] Quaternary International 126–128 (2005) 137–151</ref>. Afrikannorsujahan on eniten metsäsavanneilla, missä yhden lauman elinalue on muutamia kymmeniä neliökilometrejä, kun taas kuivilla alueilla alue on jopa tuhansien neliökilometrejä<ref name="Vuokko54">Vuokko 2009, s. 54</ref>, Namibian aavikkonorsuilla peräti parisataa tuhatta neliökilometriä. Mammutti ei viihtynyt hyvin esimerkiksi metsätundralla tai kuivilla periglasiaalisilla aroilla<ref name="Markova_Simakova_2001"/>. Ei osata sanoa, vaelsiko mammutti [[peura]]n tavoin vuodenaikojen mukaan talveksi pois kylmiltä alueilta<ref name="Vuokko54"/>. Ainakin mammutin lähisukulainen aasiannorsu on melko liikkuva.

Joidenkin tutkijoiden mukaan mammutin elinalue olisi supistunut jääkauden ankarimpana aikana ja ollut suurimmillaan jääkauden keskikylmissä vaiheissa<ref>[http://www.plosbiology.org/article/info:doi/10.1371/journal.pbio.0060079 Climate Change, Humans, and the Extinction of the Woolly Mammoth] Nogués-Bravo D, Rodríguez J, Hortal J, Batra P, Araújo MB, 2008 Climate Change, Humans, and the Extinction of the Woolly Mammoth. PLoS Biol 6(4): e79. doi:10.1371/journal.pbio.0060079</ref>. Joidenkin tietojen mukaan mammutti katosi jääkauden kylmyys- tai kuivuushipun aikana 20 000–15 000 vuotta sitten mm. Lenan jokisuiston läheltä Lenan jokisuiston tienoilta<ref name="Schirrmeister_2002_QI_89">''Paleoenvironmental and paleoclimatic records from permafrost deposits in the Arctic region of Northern Siberia'', L. Schirrmeister et al.,Quaternary International 89 (2002) 97–118, tarkemmin s. 108</ref>, jolloin Pohjois-Siperian laajoilla alueilla vallitsi hyvin kitukasvuinen tundra tai polaariaavikko<ref name="Schirrmeister_2002_QI_89"/>. Paremmat olot mammutille olisivat olleet Pohjois-Siperiassa aiemmin [[happi-isotooppivaihe 3|happi-isotooppivaiheessa 3]]<ref>Wetterich, S. , Kuzmina, S. , Andreev, A. , Kienast, F. , Meyer, H. , Schirrmeister, L. , Kuznetsova, T. and Sierralta, M. (2008): Palaeoenvironmental dynamics inferred from late Quaternary permafrost deposits on Kurungnakh Island, Lena Delta, Northeast Siberia, Russia , Quaternary Science Reviews, 27 (15), pp. 1523-1540 . doi: 10.1016/j.quascirev.2008.04.007</ref> noin 35 000–30 000 vuotta sitten ja erityisen hyvät 50 000–40 000 vuotta sitten, jolloin oli hyvin lämmintä ja kuivaa<ref name="Schirrmeister_2002_QI_89"/>. Kuiva arokasvillisuus palasi Pohjois-Siperiaan mammutille epäedullisen kylmän tundran jälkeen ajalle noin 14&nbsp;500–12&nbsp;500 radiohiilivuotta sitten<ref>[New insights into the Weichselian environment and climate of the East Siberian Arctic, derived fromfossil insects, plants, and mammals, A Sher, S Kuzmina, T Kuznetsova, L Sulerzhitsky, Quaternary Science Reviews (2005), Volume: 24, Issue: 5-6, Pages: 533-569 ISSN: 02773791 , DOI: 10.1016/j.quascirev.2004.09.007

On keskusteltu paljon siitä, miten oli mahdollista, että mammutit elivät kuivalla, kylmällä ja melko niukkatuottoisella arotundralla<ref name="ReferenceA">Hoffecker 2002, Desolate Landscapes s. 25, 24</ref><ref>[http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6VBC-41XM80M-1C&_user=10&_coverDate=01%2F31%2F2001&_rdoc=1&_fmt=high&_orig=search&_origin=search&_sort=d&_docanchor=&view=c&_searchStrId=1591864724&_rerunOrigin=google&_acct=C000050221&_version=1&_urlVersion=0&_userid=10&md5=9b731208e7224bf79e809ddbcf359249&searchtype=a Origin and causes of the mammoth steppe: a story of cloud cover, woolly mammal tooth pits, buckles, and inside-out Beringia] R. Dale Guthrie Quaternary Science Reviews Volume 20, Issues 1-3, January 2001, Pages 549-574 doi:10.1016/S0277-3791(00)00099-8</ref><ref>The Last Giant of Beringia: The Mystery of the Bering Land Bridge, Dan O'Neill, s. 135</ref><ref name="krause_15_4">[http://www.hanskrause.de/HKHPE/hkhpe_15_04.htm Chapter 4: Mammoth Fauna on Arctic Tundra] Hans Krause research Report Chapter 15:4, ja Bliss&Richards :''Paleoecology of Beringia'', 1982, s. 241</ref>. Joidenkin mielestä arotundra oli nykyistä tundraa ainakin osaksi tuottavampi ja/tai runsaslajisempi muun muassa lössilannoituksen takia. Kuivempi jääkauden arotundra oli laajalti myös kesällä nykyistä tundraa lämpimämpi, vaikka olikin talvella kylmempi<ref name="krause_15_4"/>. Kun tuuli kuljetti lössiä, kasvit saivat runsaasti ravinteita<ref name="ReferenceA"/>. Tällöin mammutin syömän ravinnon määrä ja/tai laatu olisi ollut ainakin paikoitellen parempi kuin mitä nykyisellä tundralla yleensä on. Toinen vastaus on, että mammutti liikkui huomattavan laajalla alueella ravintoa etsien hieman nykyisten [[Namib]]in puoliaavikolle sopeutuneiden [[savanninorsu]]jen, eli niin kutsuttujen "aavikkonorsujen" tapaan käyttäen hyväkseen normaalia runsaskasvuisempia keitaita. Venäjällä tehtyjen tutkimusten mukaan eroosio synnytti jääkauden aikana jokien viereen suuria [[balka|balkoiksi]] kutsuttuja painumia, jotka keräsivät kosteutta mammuttien tarvitsemaa kasvillisuutta varten. Näihin kehittyi humukseltaan mustamultaa vastaava maannos, jossa saattoi kasvaa runsas niittykasvillisuus<ref>[http://web.archive.org/web/20090706054906/http://www.mammuthus.chat.ru/abstract02.htm#SYCHEVA THE ROLE OF LOCAL LANDSCAPES OF THE PERIGLACIAL FOREST-STEPPE ON THE RUSSIAN PLAIN IN THE FORMATION OF FOOD RESOURCES FOR MAMMOTH HERDS IN THE VALDAI TIME] S.A. SYCHEVA</ref>. Jokien tulvatasangoilla oli rehevää kasvillisuutta, joka huokutteli mammutteja<ref>Lister ja Bahn 2000, s. 30</ref>. Toisaalta raskaat mammutit eivät pystyneet kulkemaan hyvin mutaisessa tai soisessa maastossa. Jääkauden kylmimpänä aikana mammutteja lienee Ukrainan seuduun mammutteja lienee eniten elänyt Itä-Euroopan tasangon keskiosan länsipuoliskossa, jossa periglasiaalinen aro tuotti maksimissaa 800–1700&nbsp;kg/ha ja jokivrsien niityt enintään 2500&nbsp;kg/ha<ref>''Landscape, climate and mammoth food resources in the East European plain during the Late Paleolithic'', A.A. Velichko, E.M. Zelikson, Institute of Geography RAN, Moscow, Russia – paleo@online.ru,The World of Elephants – International Congress, Rome 2001</ref>. Nykyisen tundrakasvillisuuden vuosituotanto on tätä luokkaa<ref>CAVM</ref>. Bliss ja Richards ovat väittäneet Keski-Beringian ympäristön tuottaneen jääkaudella jopa 9 tonnia/ha maan päällistä kasvibiomassaa, josta 6500&nbsp;kg/ha heinä-sara-marunanniityillä<ref name="krause_15_4"/>

''Product of the Wenner-Gren Foundation for Anthropological Research Symposium held June 8-17, 1979 in Burg Wartenstein'', ISBN 0123558603, ISBN 9780123558602, s. 255, s 256</ref>.

Esimerkiksi Wrangelinsaaren mammuttilöydöt onkin tehty pääosin jokivarsilta joko sen takia, että mammutteja on sieltä helpompi löytää, tai siksi että mammutit elivät jokivarsien lähellä<ref>[http://www.radiocarbon.org/Journal/v37n1/vartanyan.html Radiocarbon Dating Evidence for Mammoths on Wrangel Island, Arctic Ocean, until 2000 BC] S. L. VARTANYAN, Radiocarbon Volume 37, Number 1, 1995, pp. 1-6. Copyright © 1995 by the Department of Geosciences, The University of Arizona</ref><ref>[http://web.archive.org/web/20090705090135/http://www.mammuthus.chat.ru/abstract.htm#R.T.J. CAPPERS A RECONSTRUCTION OF THE LANDSCAPE ON THE BASIS OF PLANT REMAINS FROM THE MAMMOTH SITE NEAR ORVELTE (THE NETHERLANDS] R.T.J. CAPPERS & S. BOTTEMA</ref>. Myös lähes kaikki Siperian mammuttilöydöt on tehty jokien tai rantojen läheltä<ref>Lister ja Bahn 2000, aukeamat s. 152-153, s. 154-155 ja s. 38-61</ref>. Nykyajan norsutkaan eivät mene kauas juomapaikkojen läheltä, mutta saattavat vaeltaa vettä etsiäkseen jopa 30&nbsp;km. Arotundra oli mosaiikki, jossa aavikkomaisten alueiden keskellä oli kosteampia niittyjä<ref name="Yurtsev_2000">[http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6VBC-41XM80M-F&_user=10&_coverDate=01/31/2001&_rdoc=1&_fmt=high&_orig=search&_origin=search&_sort=d&_docanchor=&view=c&_acct=C000050221&_version=1&_urlVersion=0&_userid=10&md5=55e82715e27755cd970309e1a912c795&searchtype=a The Pleistocene “Tundra-Steppe” and the productivity paradox: the landscape approach] Available online 18 December 2000,Boris A. Yurtsev. Komarov Botanical Institute, Russian Academy of Sciences, St. Petersburg, Russia, doi:10.1016/S0277-3791(00)00125-6</ref>. Esimerkiksi ajoittain veden alle jääneet tulvaniityt olivat hyvin tuottavia. Tyypillisesti nykyisllä tundralla eläimet laiduntavat