Ero sivun ”Metyylielohopea” versioiden välillä

Ihminen saa kehoonsa elohopeaa ravinnosta ja Suomessa suurin lähde on kalan syönti. Elimistöön joutunut metyylielohopea pääsee rasvaliukoisena aineena helposti hermostoon. Elohopeamyrkytyksen oireisiin<ref>Komulainen H. Metallit ja metalloidit, ss. 1153-11661153–1166, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012, myös verkossa http://www.medicina.fi</ref> kuuluvat tunto- ja näköhäiriöt, [[ataksia]], käsien ja jalkojen [[puutuminen]], [[lihasheikkous]], supistunut [[näkökenttä]], [[kuulo]]vaurio ja [[puhehäiriö]]. Vaikeissa tapauksissa myrkytysoireet jäävät pysyviksi ja äärimmäisissä altistuksissa, kuten [[Minamata-tauti|Minamatan syndrooma]]ssa oireisiin lukeutuvat [[psykiatria|psykiatriset]] oireet, [[halvaus]], [[kooma]] ja [[kuolema]], jotka seuraavat viikoissa ensimmäisten oireiden esiinnyttyä.

Kaikkein herkimmin vaikutukset kohdistuvat kehittyvään sikiöön. Tulokset normaalista ravinnosta saatavan metyylielohopean vaikutuksista ovat toistaiseksi ristiriitaisia, koska kahdessa erittäin paljon kalaa käyttävässä väestössä on saatu erilainen tulos, Färsaarilla on nähty lievän hermoston kehityksen hidastumisen liittyvän suureen metyylielohopeapitoisuuteen mutta Seychelleillä ei. Suomessa on kuitenkin suositeltu, ettei raskaana olevien tulisi käyttää haukea lainkaan.<ref>Tuomisto J. 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä: Arsenikista öljyyn, ss. 89-9089–90, Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2005. ISBN 951-656-221-3. Verkossa englanniksi http://en.opasnet.org/w/Are_heavy_metals_still_a_problem_today%3F</ref>

*[http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/aiheet/tietopaketit/ymparistomyrkyt/tarkemmin/metyylielohopea THL -– Metyylielohopea]