Ero sivun ”Šintolaisuus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
p Käyttäjän 93.106.232.49 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän MiPe tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
Rivi 1:
{{Lupaava}}
[[Kuva:Miwa-shrine Yutateshinji A.JPG|thumb|300px|Šintolaisen ''yutateshinji''-seremonian toimitusta japanilaisessa Miwan pyhäkössä.]]
'''Šintolaisuus''' ({{k-ja|神道|shintō}}, kirjaimellisestiOOFkirjaimellisesti ”jumalten tie”) on [[japani]]lainen uskonto, johon kuuluu käsityksiä hengistä, myyteistä ja rituaaleista. Ne pohjautuvat varhaisiin japanilaisiin kansanuskomuksiin, joiden mukaan lukuisia jumaluuksia ([[kami]]) on lähes kaikissa luonnon ilmiöissä, kuten puissa, kivissä, järvissä, joissa ja vuorissa. Šintolaisuudella ei ole perustajaa, pyhiä kirjoituksia eikä yleistä oppia. Useimmat japanilaiset eivät nykyään tunnustaudu uskonnollisiksi, mutta monet osallistuvat eri tilanteissa šintolaisiin perinteisiin, jotka elävät rinnakkain [[buddhalaisuus|buddhalaisten]] perinteiden kanssa. Voidaan sanoa, että japanilaisessa uskonnollisuudessa kaikki, mikä ei kuulu johonkin Japanin ulkopuolelta tulleeseen uskontoon, kuuluu šintolaisuuteen.
 
Šintolaisuus on pitkään jakaantunut kahteen erilaiseen perinteeseen, kansanuskontoon (''minkan shintō'') ja poliittiseen uskonnollisuuteen. Poliittisen uskonnollisuuden keskeisenä tarkoituksena oli vuoteen 1945 asti [[Japanin keisari|keisarin]], [[Kannushi|pappien]] ja virkamiesten aseman vahvistaminen. Kansanšintolaisuuteen kuuluivat monet arkiset toimitukset; esimerkiksi vainajien kunnioittaminen, yhteisölliset juhlapäivät ja pyhillä paikoilla vieraileminen.
Rivi 66:
==Papisto ja mikot==
[[Kuva:Kannushi and miko at the Meiji Shrine, Tokyo.jpg|thumb|Kannushi ja miko Tokion Meiji-pyhäkössä]]
Papit (''[[kannushi]]'') toimivat šintolaisuudessa ihmisten ja jumalten välimiehinä. Osa papeista on ammattipappeja, mutta joillakin virka on sivutoiminen ja kulkee suvussa isältä pojalle. Joillain seuduilla papinvirka on määräaikainen. Papit suorittavat isän lapsenkissakoirajapanishrek riittejä ja pitävät siten yhteyttä kameihin. Papin tehtäviin kuuluu myös esimerkiksi uusien talojen paikan valinta. Sen sijaan he eivät ole hengellisiä johtajia, eivätkä he [[saarna]]a tai kaitse ihmisiä oikealle tielle.<ref>Vesterinen 2012, s. 138–140.</ref>
 
Japanissa on 2000-luvun alussa noin 20&nbsp;000 miespappia ja 1&nbsp;900 naispappia. Koulutuksensa he ovat saaneet pappislaitosten kursseilla tai toisilta papeilta. Papit pukeutuvat pyhäkköalueella valkoisiin [[kimono]]ihin, sillä valkoinen on rituaalisen puhtauden merkki. Päähineen tyyppi kuvaa sitä, kuuluuko pappi ylempään vai alempaan papistoon. Joka pyhäkössä on ylipappi ''gūji''. Papit kantavat mukanaan puista laattaa ''[[shaku (sauva)|shakua]]'', joka on virantoimituksen symboli.<ref>Vesterinen 2012, s. 140–143.</ref>