Ero sivun ”Mikojan-Gurevitš MiG-17” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Neuvostoliiton ulkopuolella: -referensoitu airspacemag:in päivätyllä verkkoviitetiedolla, esitettyjä väittämiä vahvistamaan. |
→Kehitys: -muotoiltu omin sanoin, mitä HH-sivulla esitetään (liittyen koneen tykki-aseistukseen ja sen heikkouksiin). Sama fakta toisennetussa muodossa. |
||
Rivi 29:
Tärkeimpinä muutoksina siinä oli moottoriin lisätyn [[jälkipoltin|jälkipolttimen]] lisäksi ohuemmat ja viistommat, kärjistään pyöristetyt siivet sekä pitempi runko.
Sarjatuotanto aloitettiin elokuussa 1951<ref>Gordon, Yefim s. 10</ref>. Tuotannon aikana konetta paranneltiin ja muutettiin useita kertoja. Perusmallina MiG-17 oli kolmella tykillä varustettu päivähävittäjä. Aseistus oli tehokas, mutta koneen epävakaus asealustana ja heikko tähtäin heikensivät osumisen mahdollisuutta. Sitä käytettiin myös hävittäjä-pommittajana, mutta sen pommilasti (max. 500 kg) oli pieni ja yleensä se kantoikin pommien sijasta lisäpolttoainetankkeja.<ref>http://www.netti.fi/halle/planes/rus/mig-17.htm Viitattu 14.1.2019.</ref>
Pian valmistukseen tuli joka sään hävittäjä MiG-17P, joissa oli Izumrud-tutka. Keväällä 1953 alkoi MiG-17F-mallin valmistus, jossa oli [[VK-1F]]-moottori ja [[jälkipoltin]]. Siitä tuli yleisin MiG-17-malli. Seuraava massatuotantoon päässyt malli oli MiG-17PF. Mig-17:n valmistus päättyi Neuvostoliitossa vuonna 1955. Kokonaisvalmistusmäärä Neuvostoliitossa oli 7 999 konetta. Vuonna 1956 pieni määrä muutettiin MiG-17PM:ksi (PFU), jossa oli ensimmäisen sukupolven ilmasta-ilmaan ohjuksia.<ref>https://fas.org/nuke/guide/russia/airdef/mig-17.htm Viitattu 14.1.2019.</ref>
| |||