Ero sivun ”Kasvillisuusvyöhyke” versioiden välillä

148 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
(→‎Kasvillisuusvyöhykkeisiin vaikuttavat tekijät: muotoilua luontotyyppien osalta)
Merkittävin vaikutus kasvillisuuden tyyppiin on kullakin alueella vallitseva [[ilmasto]], etenkin lämpötila ja sademäärä sekä niiden kausittaiset vaihtelut. Vuoristoisilla seuduilla kasvillisuus muuttuu vyöhykkeelliseksi: korkeammalle mentäessä ilma kylmenee ja kasvillisuus muuttuu vaatimattomammaksi samaan tapaan kuin päiväntasaajalta poispäin mentäessä; lisäksi vuorten vastakkaisilla rinteillä sade- ja lämpöolosuhteet voivat olla erilaiset.
 
Paikalliset kasvupaikkatekijät voivat luoda ympäristöstään poikkeavia, joskin tavallisesti pieniä kasvillisuusalueita. Näitä nimitetään [[biotooppi|biotoopeiksi]] tai suomeksi [[luontotyyppi|luonmtotyypeiksi]]. Seisova vesi tai pohjaveden sijainti lähellä maanpintaa luovat ympäristöään hedelmällisempiäkosteampia kasvillisuusalueitaluontotyyppejä, hyvin vettä läpäisevät karkeat maalajit taas ympäristöään kuivempia luontotyyppejä. Myös maan ravinnekoostumus voi vaikuttaa kasvillisuuteen – esimerkiksi [[kalkki]]pitoinen maaperä suosii tiettyjä kasveja, kun taas monet kasvit eivät kasva siinä lainkaan, ja karuilla, niukkaravinteisilla mailla on omat lajikokoonpanonsa. Maaperän suolaisuus vaikuttaa myös kasvillisuuteen merkittävästi. Paikalliset [[pienilmasto]]t luovat omia kasvillisuusvyöhykkeitään.
 
Koska keskilämpötila ja -sademäärä vaihtelevat alueiden välillä liukuvasti, eivät kasvillisuusvyöhykkeidenkään rajat tavallisesti ole jyrkkiä. Esimerkiksi metsä voi muuttua aroksi siten, että ympäristöään kosteammilla paikoilla voi aron keskellä vielä kasvaa pieniä metsäsaarekkeita. Lauhkea lehtimetsävyöhyke ja pohjoinen havumetsävyöhyke sekoittuvat keskenään hemiboreaaliseksi sekametsävyöhykkeeksi.
118 710

muokkausta