Ero sivun ”Verbi” versioiden välillä

[[Lause (kielitiede)|Lauseen]] rakenteen kannalta verbin keskeinen tehtävä on toimia [[predikaatti]]na eli lauseen ytimenä. [[Suomen kieli|Suomen kielessä]] predikaatti on finiittinen eli persoonamuotoinen verbi, joita on jokaisessa lauseessa yksi. Predikaattiverbi myös määrää, mitä muita jäseniä lauseessa on. Verbin [[valenssi (kielitiede)|valenssiksi]] kutsutaan verbin pakollisten täydennysten määrää:

* '''Sataa'''. (0)

* ''Anna'' '''syö''' ''omenaa''. (2)

* ''Anna'' '''antaa''' ''omenan Liisalle''. (3)

''Tempus'' on [[aikamuoto]]. Suomen kielessä on ''[[preesens]]'' (kestämä), ''[[imperfekti]]'' (kertoma), ''[[perfekti]]'' (päättymä) ja ''[[pluskvamperfekti]]'' (entispäättymä). Monissa muissa kielissä on myös ''[[futuuri]]'' (tulema). Suomessa ilmaistaan tulevaa aikaa preesensillä ja siihen liittyvällä tulevan ajan ilmaisimella (esimerkiksi ''isä menee illalla kotiin'', ''siivoan huoneeni loppuun huomenna'', ''hän tekee sen vuoden päästä''), tulla-verbin ja kolmannen infinitiivin illatiivilla avulla muodostettavalla rakenteella (''isä tulee menemään kotiin'', ''tulen siivoamaan loppuun huoneeni'', ''hän tulee tekemään'') tai juhlatyylisellä olla-verbin ja partisiipin avulla muodostettavalla rakenteella (''isä on menevä kotiin'', ''olen siivoava loppuun huoneeni'', ''hän on tekevä sen''). Myös aikoa-verbi ilmaisee epävarmaa tulevaisuutta (esimerkiksi ''isä aikoo mennä kotiin'', ''aion siivota loppuun huoneeni'', ''hän aikoo tehdä sen'').

 

 

Verbeistä voidaan muodostaa substantiivia tai adjektiivia muistuttavia ''[[Infinitiivi|infinitiivejä]]'' (nimitapa) tai ''[[partisiippi|partisiippeja]]'' (laatutapa).