Ero sivun ”Tekniikan historia” versioiden välillä

Suuria aluksia alettiin rakentaa niin Niilin kuin Eufratin rannoilla. Riittävän suuret alukset auttoivat kauppaa kehittymään ja laajentamaan hallintoa. Kaupan ja hallinnon tarpeisiin [[sumerilaiset]] kehittivät [[kirjanpito|kirjanpidon]] ja tilien käytön. Luvunpitoa oli aikaisemmin harjoitettu luilla ja tikuilla, joihin koverrettiin koloja ilmoittamaan lukumäärää. Sumerissa alettiin käyttää aluksi pussissa olevia kiviä, sitten savesta tehtyjä merkkipalikoita laskemiseen.<ref>Wiio 2007, s. 69</ref> Erilaisten merkkikivien, kuten lampaan tai leivän symbolien määrä kasvoi yli tuhannen. Ensimmäinen askel [[kirjoitustaito]]on oli [[sinetti]]en käyttäminen henkilöiden tunnistamiseen ja sopimusten varmistamiseen noin 4000 eaa. Rullasinetillä tunnus painettiin saveen. Seuraava askel oli merkkikivien korvaaminen piirtämällä terävällä tikulla, "nuolenpäällä" niiden muodot sopimuksena käytettyyn saveen ja kirjoitustaito oli syntynyt.<ref>Wiio 2007, s. 76-7876–78</ref> Kirjoitustaidon kehittyminen kuvastaa tiiviissä yhteisössä syntyviä tarpeita oikeudenmukaisuuden suhteen, sillä varhaisimmat tunnetut tekstit ovat veroluetteloita ja anomuksia verovähennyksistä. Tekstejä kirjoitettiin [[papyrus|papyrukselle]] ja niitä voitiin pienellä vaivalla kuljettaa ja arkistoida. Temppelit toimivat kaupankäynnissä aluksi uskottuina miehinä ja sopimusten säilyttäjinä, mutta temppelien asema vahvistui vähitellen ja niistä tuli kaupunkivaltioiden hallintokeskuksia.<ref>Wiio 2007, s. 74–75</ref>. Painojen ja mittojen standardit syntyivät, tunnettu on esimerkiksi painon yksikkö [[talentti]].<ref>Adams, s. 15 .</ref> Sumerissa rahaa ei ollut käytössä, mutta hinnoittelu tehtiin hopealla, jonka painon mittayksikkö oli [[shekeli]].<ref>Wiio 2007, s. 56</ref> Egyptiläisillä oli myös käytössään [[kalenteri]] ja [[aurinkokello]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://library.thinkquest.org/J002046F/technology.htm | Nimeke = Technology of Ancient Egypt | Julkaisija = Ancient Egypt's Deepest Secrets Revealed }}</ref>

Roomalaisia ei pidetä suurina tekniikan kehittäjinä, mutta sitä paremmin he menestyivät tekniikan käyttäjinä. Roomalaiset käyttivät hyväkseen monia kreikkalaisten ja [[etruskit|etruskien]] keksintöjä. Etruskit rakensivat [[holvikaari]]a, jotka ovat sitten tulivat leimallisiksi roomalaisten rakennuksissa. Holvikaari oli tunnettu rakenne Mesopotamiassa, mutta kreikkalaiset eivät sitä käyttäneet. [[Pantheon (Rooma)|Pantheon]] on hyvä esimerkki roomalaisesta [[kupoli]]rakenteesta. [[Sementti|Sementin]] käyttö sai alkunsa imperiumin itäosista, ja sen avulla valmistettiin kestäviä [[akvedukti|akvedukteja]] ja kaarisiltoja. Roomalaiset olivat ylpeitä teknisestä taidostaan. Moni keisari tuli tunnetuksi heidän valtakaudella valmistuneista rakennuksista. [[Claudius]] (10 eaa.–54) vei [[Ostia]]n sataman suuret rakennustyöt loppuun, ja niiden ansiosta Roomalle välttämätön viljantuonti toimi paremmin. [[Trajanuksen forum]] on vieläkin turistinähtävyys, samoin [[Caracallan kylpylät]]. Roomalaisista tuli taitavia suurten rakennusprojektien toteuttajia. Tunnettuja roomalaisia insinöörejä on [[Frontinus]], joka vastasi Rooman vesihuollosta vuosina 97–104. Hän valvoi 400 kilometrin mittaisten vesijohtojen rakentamista. Lisäksi hän kirjoitti ''De Aquis'' -nimisen vesijärjestelmiä ja omaa teknologista näkemystään käsittelevän kirjan.<ref>Insinöörin maailma, s. 20.</ref> Roomassa oli käytössä myös [[viemäri]]järjestelmä, tunnetuimpana pääviemäri [[Cloaca Maxima]]. [[Termit|Kylpylöissä]] oli käytössä [[hypokausti|lattialämmitysjärjestelmä]]. Tiet, esimerkiksi [[Via Appia]], tehtiin kestäviksi. Tieverkostoa rakennettiin valtakunnan kaikkiin osiin ja laajimmillaan pääteitä oli 90&nbsp;000 kilometriä. Teiden avulla pystyttiin hallitsemaan laajaa valtakuntaa.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Olavi Lähteenmäki: Rooman maailmanvallan rakentajat. s.55-74 55–74 .</ref>

Tietoliikenne on tärkeää suuren valtakunnan hallinnassa. Keisari [[Augustus]] perusti hallinnon käyttöön organisoidun postipalvelun, jota kutsuttiin nimellä [[Cursus publicus]]. Se perustui säännöllisin välein sijanneisiin asemiin, joissa vaihdettiin hevosia tai voitiin pitää taukoa. Postiverkostosta on olemassa [[Tabula Peutingeriana]] -nimellä tunnettu kartta. Palvelu tarjosi hevosilla toimivaa pikakuljetusta ja härkävetoista hitaampaa kuljetusta. Ensimmäisiä lähettipalveluverkkoja olivat käyttäneet persialaiset.<ref>Wiio 2007, s. 161</ref> Nopeampaa tiedonvälitystä varten oli käytössä valomerkkeihin perustuva lennätin, josta mainitsee historioitsija [[Polybios]] 200 eaa. Järjestelmästä kertoo myös historioitsija [[Sextus Julius Africanus]] 200-luvulla, jolloin se oli vielä käytössä. Tässä optisessa lennättimessä kirjaimille oli taulukossa määrätty kahden numeron koodi ja numerot välitettiin joko soihtujen määrällä tai näyttökerroilla. Tällaista viestitystä käytettiin sodassa ja siihen käytettyjä torneja on kuvattu [[Trajanuksen pylväs|Trajanuksen pylvään]] reliefeissä.<ref>Wiio 2007, s. 164-166164–166</ref>

[[Puuvilla#Puuvillan historia|Puuvilla]]kankaalla, joka oli saanut paljon kysyntää laajemman tuonnin alkaessa 1600-luvulla Intiasta, oli suuri merkitys tekniikan kehityksessä. Aloituksena kutomisen kehitykselle pidetään [[John Kay (lentävä sukkula)|John Kayn]] 1733 keksimää lentävää sukkulaa, joka kaksinkertaisti kutomisen nopeuden. Kauppapoliittinen suojapäätös kieltää puuvillakankaantuonti 1700-luvulla eurooppalaisten kutojien suojaamiseksi nosti [[kehräys|kehräyksen]] ja [[kutominen|kutomisen]] tuottavuuden kehityspainetta. [[Richard Arkwright]] (1732–1792) ja John Kay (eri henkilö kuin lentävän sukkulan keksijä) patentoivat vuonna 1769 kehruukoneen, joka tuotti kestävämpää lankaa kuin [[Kehruu-Jenny]]. Se oli varsin nerokas rullien ja akseleiden järjestelmä, joka toimi ulkoa tuodulla energialla, aluksi hevosilla, sitten vesivoimalla ja myöhemmin höyryllä. [[Edmund Cartwright]] mekanisoi [[kangaspuut]] ja käynnisti [[kutomakone]]iden kehitysaallon. Kankaiden halventuessa puuvillaraaka-aineen tarve kasvoi. Yhdysvaltain etelävaltiot saattoivat aloittaa puuvillan tuotannon 1800-luvun alusta, kun [[Eli Whitney]] keksi puuvillakotien puhdistusmenetelmän, joka sopi amerikkalaiselle puuvillalaadulle. Tästä alkoi Yhdysvaltain etelävaltioiden vaurastuminen ja kehitys kohti Yhdysvaltain sisällissotaa.<ref>Bryson, sivut 430-7430–7</ref>

Maatalouden voimakas koneellistuminen alkoi 1800-luvulla Yhdysvalloissa, jossa vallitsi pula työvoimasta. Siellä esiteltiin 1819 valurautainen aura, jonka osat oli standardisoitu ja varaosia oli siten saatavissa. Niitä valmistettiin 1850-luvulla [[John Deere]]n tehtaissa 15&nbsp;000 kappaletta vuodessa. Viljan maailmankauppa laajeni 1800-luvun lopulla junien ja höyrylaivojen ansiosta. Yhdysvalloissa pystyttiin ennen lannoitteitakin tuottamaan viljaa niin halvalla, että entuudestaan omavarainen Eurooppa joutui painottamaan enemmän lihan tuotantoa. [[Lyhde|Lyhteiden]] tekeminen oli käsityötä kunnes [[Cyrus McCormick]] 1870 teki koneen, joka leikkasi viljan ja sitoi sen rautalangoilla lyhteiksi. 1890-luvulla Kaliforniassa ilmestyivät hevosvetoiset [[leikkuupuimuri]]t, joita saattoi vetää 24–36 hevosta. 1860-luvulla Yhdysvaltalaiset maatalouskoneet olivat ylivoimisia Euroopankin markkinoilla. Kuljetusvälineiden kehityksen ja maatalouden koneellistumisen vuoksi hevosten määrä alkoi Englannissa ja Ranskassa vähetä 1900-luvun alkupuolella. Ensimmäinen polttomoottorilla toimiva [[traktori]] nähtiin pellolla 1904, ja [[Winnipeg]]issä 1908 ollut näytöstilaisuus sai monet vakuuttuneeksi traktorin tulevaisuudesta. Traktori oli yleinen Yhdysvalloissa jo [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aikana, mutta Euroopassa laajempi käyttö alkoi 1930-luvulla. Polttomoottoritoimisen itseliikuvan leikkuupuimurin esitteli [[Caterpillar|Holt Caterpillar company]] vuonna 1911.<ref>Chaline, sivu 114-117114–117</ref> Koneellistuminen laajeni myös [[voi]]n valmistukseen. [[Wilhelm Lefeldt]] teki Saksassa ensimmäisen [[separaattori]]n 1876, ja ruotsalainen [[Gustaf de Laval]] teki siitä hyvin toimivan version 1879.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Esko Heikkonen: Maatalouden koneellistuminen 1850-luvulta nykypäiviin, s. 237–245.</ref>

Pyörivä akseli joutuu vaihtokuormituksen alaiseksi, mikä aiheuttaa teräkseen [[Väsyminen (materiaalin)|väsymiseksi]] kutsutun haurastumisen. Tämä ilmiö aiheutti useita onnettomuuksia, joista tunnetuin on [[Pariisi]]n ja [[Versailles|Versailles’n]] välillä 8. toukokuuta 1842 tapahtunut veturin akselin katkeaminen. Tämä aiheutti 55 ihmisen kuoleman ja yli 100 loukkaantui. 1860-luvulla [[August Wöhler]] aloitti materiaalitutkimuksen, joka johti paremmin vaihtokuormitusta kestävien terästen kehittymiseen ja väsymisen kestävien rakenteiden mitoitusjärjestelmään Wöhler-käyrien avulla.<ref>Schivelbusch 1996, s. 110-111110–111.</ref>

Rautatiet aloittivat 1800-luvulla [[kaupunkirakenteen hajoaminen|kaupunkirakenteen hajoamisen]], kun tuli mahdolliseksi asua kaupungin ulkopuolella ja silti saattoi päästä päivittäin kohtuullisessa ajassa junalla keskustaan töihin. Rautateiden rakentaminen johti myös kaupunkien vanhojen keskustojen siirtymiseen rautatieaseman ympäristöön. Kaupunkien kaavoituksessa alettiin ottamaan liikenteen tarpeet voimakkaammin huomioon, minkä esikuvana toimi [[Pariisi]]n asemakaavaa uudistanut [[Georges-Eugène Haussmann]] (1809–1891).<ref>Schivelbusch, s. 154-157154–157</ref> Asemarakentaminen toimi lasi[[arkkitehtuuri]]n edistäjänä. Tunnetuin tämän tyylin rakennus on [[Lontoon maailmannäyttely]]ä varten 1851 rakennettu [[Crystal Palace (rakennus)|Crystal Palace]].<ref>Schivelbusch, s. 43-4743–47</ref>

Kirjapainontaidon kehittymistä edelsi siirtyminen [[pergamentti|pergamentista]] [[paperi]]in. Painamisen ja paperin tekemisen taito oli saatu Arabien kautta Kiinasta. Nahasta valmistettava pergamentti on kallis materiaali ja vanhoista pergamenteista kannatti jopa [[Palimpsesti|raaputtaa teksti pois]] pergamentin uudelleen käyttämiseksi. Edullisen paperin käyttö taas nosti manuaalisesti tehtävissä kopiossa kynnyskustannukseksi työn. Tästä syntyi tarve kehittää kirjapainotaitoa. Kuvia oli [[painaminen|painettu]] jo keskiajalla ennen varsinaista kirjapainotaidon kehittymistä. [[Johannes Gutenberg|Gutenbergin]] (1397–1468) kehittämä valettujen irtokirjasinten tekniikka vähensi oleellisesti kirjantekemisen työmäärää ja painomäärien kasvaessa syntyi teollista toimintaa. Kiinalainen [[Bi Sheng]] oli jo noin vuonna 1050 keksinyt keraamiset sanamerkit, mutta [[Kiinalainen kirjoitusjärjestelmä|kiinalaisessa kirjoitusjärjestelmässä]] keksintöä ei pystytty merkkien määrän vuoksi hyödyntämään niin tehokkaasti kuin alle kolmekymmentä merkkiä käsittävässä [[aakkoset|aakkoskirjoitusjärjestelmässä]], joka oli Rooman valtakunnan kautta periytynyt Eurooppaan.<ref>Wiio 2007, s. 149-152149–152</ref>

Ensimmäinen kaupallinen [[lennätin]] otettiin käyttöön 1839 Lontoossa. Tämän viisilankaisen lennättimen kehittäjä oli [[Charles Wheatstone]] yhdessä [[William Cooke]]n kanssa. Teknisesti voittaneen lennätintekniikan kehittivät [[Samuel Morse]] ja [[Alfred Vail]] hyödyntäen [[rele]]itä signaalin vahvistukseen sekä yksilankatekniikkaa ja siinä merkkien koodausta, jota alettiin kutsua [[morsetus|morsetukseksi]]. Morsen tekniikkaa hyödyntävä kaupallinen lennätinyhteys käynnistyi 1844 [[Washington DC]]:stä [[Baltimore]]en. Helsinki-Pietari välillä lennätin käynnistyi 1855.<ref>Wiio 2007, s. 183-185183–185</ref> Morsetusta käytettiin myöhemmin myös langattomassa tiedonsiirrossa.<ref>Wiio 2007, s. 186</ref> Sähkötys oli tärkeää rautatieliikenteelle, koska siellä turvallisuuden vuoksi täytyi varmistaa radan vapaus ennen junan lähettämistä seuraavalle asemalle.<ref>Schivelbusch 1996, s. 30-3130–31.</ref> Lennättimien varaan perustettiin ensimmäiset [[uutistoimisto|tietotoimisto]]t jo 1800-luvun puolivälissä. Nämä lähettivät taloudellisia tietoja kuten pörssikursseja. [[Yhdysvaltain sisällissodan tekniikka|Yhdysvailtain sisällissodassa]] oli ensi kertaa käytössä vankkureilla siirrettäviä lennätin asemia. Sodanaikana vedettiin 25&nbsp;000 kilometriä lennätinkaapelia. 1870-luvulla tulivat käyttöön ensimmäiset [[reikänauha]]sovellukset, jonka jälkeen sanomat saatiin talteen tai ne voitiin kirjoittaa ennen lähetystä reikänauhalle. 1840-luvulla laskettiin ensimmäisiä vedenalaisia kaapeleita. Atlantin poikki [[merikaapeli]]a yritettiin vetää useampaan kertaan vuodesta 1855 alkaen, mutta vasta 1866 kaapelit saatiin toimimaan. 1900-luvun alussa olivat jo kaikki maailman merkittävimmät kaupungit yhdistetty lennätinverkkoon.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Ilkka J. Mäkinen: Yhä nopeammin entistä pidemmälle, s. 226–227.</ref> [[Tietoliikennesatelliitti]] mahdollisti vuonna 1964 [[Kesäolympialaiset 1964|Tokion olympialaisten]] suoran TV-lähetyksen Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan.