Ero sivun ”Tekniikan historia” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh
p kh
Rivi 31:
Ihmisen metsästysmenetelmänä on ollut jäljittää eläintä antamatta sille levähdystaukoa niin kauan, että ihminen on päässyt aivan väsähtäneen eläimen lähituntumaan ja tappanut sen iskukeihäällä (seipäällä). Iskukeihäitä käytti [[heidelberginihminen]]. Väsytystaktiikkaan pidetään myös syynä ihmisen kykyyn [[hikoilu|hikoilla]] ja [[karva]]ttomuuteen, koska on tarvittu tehokasta jäähdytystä. Kivikirveitä on ollut olemassa yli 200&nbsp;000 vuotta. [[Pukeutuminen|Vaatteita]] ihmiset ovat käyttäneet yli 100&nbsp;000 vuotta. Risumajoista on 400&nbsp;000 vuoden taakse ajoitettuja jälkiä. [[Neanderthalin ihminen]] osasi jo valmistaa asumuksia eläinten taljoista ja tehdä niistä myös vaatteita, joiden avulla pystyttiin laajentamaan asutusta pohjoiseen.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Reino Kero: Ensimmäisten työkalujen aika, s. 4–8 .</ref>
 
Ihmisellä on evoluution tuottama taipumus [[kieli|kielen]] oppimiseen, mutta kielet ovat [[kulttuurievoluutio]]n eli opittujen taitojen evoluution tulosta. Kivikaudella ihmisen kehitykseen alkoivat vaikuttaa molemmat evoluutiot rinnan.<ref name="Wiio 2007, s.27"/> Pystyihmisen [[kurkunpää]] on vastannut rakenteeltaan kaksivuotiaan nykyihmisen vastaavaa ja todennäköisesti pystyihminen on kyennyt jollakin tavalla puhumaan. Varhaisemman käteväihmisen kurkunpää oli vielä samankaltainen kuin simpanssilla, joka voi oppia käsimerkkejä, mutta ei puhumaan. Jos pystyihminen on puhunut, laji on todennäköisesti käyttänyt jonkilaista esikieltä (engl. proto-language), kuten [[pidgin-kieli]], ilman selkeää [[kielioppi]]a.<ref>Wiio 2007, s. 34–36</ref> Kielioppia voidaan pitää ihmisen ensimmäisenä [[tietotekniikka|tietoteknisenä]] keksintönä. Se on avannut ihmiselle rajattoman ajatusten ilmaisun maailman.<ref>Wiio 2007, s. 41</ref> Tämä on tapahtunut ilmeisesti 45&nbsp;000 vuotta sitten.<ref>Wiio 2007, s. 48</ref>
 
Nykyihminen lähti Afrikan sarvesta noin 80&nbsp;000 vuotta sitten vaeltamaan kohti Aasiaa. [[Tulenteko|Tulen tekeminen]] kehittämällä riittävä syttymislämpö sytykkeisiin hankaamalla kahta puuta vastakkain on nerokas keksintö ja tehty todennäköisesti 40-50 tuhatta vuotta sitten.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Reino Kero: Ensimmäisten työkalujen aika, s. 11 .</ref> Noin 40&nbsp;000 vuotta sitten alkoi jonkinlainen kulttuurivallankumous, joka näkyy arkeologisen aineiston huomattavana rikastumisena. Löydetyt esineet on valmistettu taidokkaasti ja niitä on jopa koristeltu, mikä kertoo, että [[käsityö]]läisyhteiskunta on alkanut kehittyä. [[Jousi (ase)|Jousi]] ja [[nuoli]] ovat ainakin 15&nbsp;000 vuotta vanhoja.
Rivi 50:
 
=== Kaupankäynti ja liikenne ===
Suuria aluksia alettiin rakentaa niin Niilin kuin Eufratin rannoilla. Riittävän suuret alukset auttoivat kauppaa kehittymään ja laajentamaan hallintoa. Kaupan ja hallinnon tarpeisiin [[sumerilaiset]] kehittivät [[kirjanpito|kirjanpidon]] ja tilien käytön. Luvunpitoa oli aikaisemmin harjoitettu luilla ja tikuilla, joihin koverrettiin koloja ilmoittamaan lukumäärää. Sumerissa alettiin käyttää aluksi pussissa olevia kiviä, sitten savesta tehtyjä merkkipalikoita laskemiseen.<ref>Wiio 2007, s. 69</ref> Erilaisten merkkikivien, kuten lampaan tai leivän symbolien määrä kasvoi yli tuhannen. Ensimmäinen askel [[kirjoitustaito]]on oli [[sinetti]]en käyttäminen henkilöiden tunnistamiseen ja sopimusten varmistamiseen noin 4000 eaa. Rullasinetillä tunnus painettiin saveen. Seuraava askel oli merkkikivien korvaaminen piirtämällä terävällä tikulla, "nuolenpäällä" niiden muodot sopimuksena käytettyyn saveen ja kirjoitustaito oli syntynyt.<ref>Wiio 2007, s. 76-78</ref> Kirjoitustaidon kehittyminen kuvastaa tiiviissä yhteisössä syntyviä tarpeita oikeudenmukaisuuden suhteen, sillä varhaisimmat tunnetut tekstit ovat veroluetteloita ja anomuksia verovähennyksistä. Tekstejä kirjoitettiin [[papyrus|papyrukselle]] ja niitä voitiin pienellä vaivalla kuljettaa ja arkistoida. Temppelit toimivat kaupankäynnissä aluksi uskottuina miehinä ja sopimusten säilyttäjinä, mutta temppelien asema vahvistui vähitellen ja niistä tuli kaupunkivaltioiden hallintokeskuksia.<ref>Wiio 2007, s. 74–75</ref>. Painojen ja mittojen standardit syntyivät, tunnettu on esimerkiksi painon yksikkö [[talentti]].<ref>Adams, s. 15 .</ref> Sumerissa rahaa ei ollut käytössä, mutta hinnoittelu tehtiin hopealla, jonka painon mittayksikkö oli [[shekeli]].<ref>Wiio 2007, s. 56</ref> Egyptiläisillä oli myös käytössään [[kalenteri]] ja [[aurinkokello]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://library.thinkquest.org/J002046F/technology.htm | Nimeke = Technology of Ancient Egypt | Julkaisija = Ancient Egypt's Deepest Secrets Revealed }}</ref>
 
[[Tiedosto:Wheel Iran.jpg|thumb|[[Pyörä]] on koneenrakennuksen tärkeimpiä osia. Kuvassa kärrynpyörä [[Iran]]ista.]]
Rivi 56:
 
=== Sanakirjoituksesta äännekirjoitukseen ===
Sumerien [[nuolenpääkirjoitus]]ta pidetään vanhimpana kirjoitusjärjestelmänä. Egyptiläiset [[hieroglyfit]] ovat lähes yhtä vanhoja, noin 3000 eaa. syntyneitä.<ref>Wiio 2007, s. 132–133</ref> Molemmat kirjoitusjärjestelmät olivat alkujaan sanakirjoitusjärjestelmiä perustuen [[kuvakirjoitus|kuvakirjoitukseen]]. Kuvat pelkistyivät nopeasti merkeiksi. Nuolenpääkirjoituksesta kehittyi jo 2700 eaa. tavukirjoitusjärjestelmä, mutta sanakirjoitusmerkkejäkin säilyi.<ref>Wiio 2007, s. 126</ref> Sanakirjoituksessa jokaisella merkillä on vastinesanansa, jolloin kirjoitustaitoisten täytyy osata tuhansia merkkejä. Tavumerkkien määrä on huomattavasti vähemmän kuin sanoja ja kirjoittamisen oppiminen helpompaa. Sanakirjoituksessa voi kieli voi vaihtua merkien muuttumatta. Sumerin valtasi vuonna 2005 eaa. [[Elam]]ilaiset, jotka perustivat [[Babylonia]]n. Nuolenpääkirjoitusmerkeillä alettiin nyt kirjoittaa [[Akkadin kieli|Akkadinkieltä]]. Samanlainen ilmiö on tapahtunut myös [[kiinalainen kirjoitusjärjestelmä|Kiinalaisten kirjoitusmerkkien]] tultua käyttöön [[Japanin kieli|Japanin kielen]] kirjoittamisessa. Japanin kielessä sanat taipuvat, jolloin sanakirjoitusjärjestelmää on jouduttu täydentämään tavukirjoituksella. Sanakirjoituksesta on vaikea luopua, kun se takaa oppineiden valta-aseman. Hieroglyfeistä, nuolenpääkirjoituksesta tai kiinalaisista kirjoitusmerkeistä ei ole luovuttu, vaikka tavu- tai äännekirjoitusjärjestelmä on huomattavasti helpompi oppia.<ref>Wiio 2007, s. 133–135</ref> Askeleen äännekirjoituksen suuntaan tekivät Egyptissä työssä olleet [[Seemiläiset kielet|seemiläisiä kieli]]ä puhuneet palkkasotilaat, joiden kirjoitusta on löytynyt [[Wadi el-Hol]]-nimisestä paikasta [[Siinai]]lla.<ref>Wiio 2007, s. 136–137</ref> Kirjoitus on noin vuosisadalta 1900 eaa. Äännekirjoitusjärjestelmä välittyi [[foinikialainen kirjaimisto|foinikialaisen kirjaimiston]] kautta 800–500 eaa. [[kreikkalainen kirjaimisto|kreikkalaiseen kirjaimistoon]]. Kreikkalaiset lisäsivät alkujaan pelkkiä konsonantteja käsittävän kirjaimistoon vokaaleja. Kreikkalaisten kautta kirjaimet siirtyivät [[Etruskit|Etruskeille]] ja heiltä Roomalaisille.<ref>Wiio 2007, s. 138–141</ref>
 
=== Metallien käyttö ===
Rivi 70:
=== Indus-virran alue ===
[[Kuva:Mohenjodaro Sindh.jpeg|thumb|[[Mohenjo-Daro]]n raunioita]]
[[Indus-kulttuuri]]lla oli alueella edeltäjiä, kuten [[Mehrgarh]]-alueen kaivaukset osoittavat. Varsinainen Induksen kulttuuri syntyi 2600 eaa. Kulttuurin kuuluneet kaupungit [[Harappa]] ja [[Mohenjo-Daro]] olivat kehittyneitä, [[ruutukaava]]periaatteella rakennettuja. Useimmissa taloissa oli oma kylpyhuone ja viemäröinti. Indus-kulttuuri kävi kauppaa Kaksoisvirranmaan kansojen kanssa, mistä todistavat löydetyt sinetit. Indus-kulttuuri loi kirjoitusjärjestelmän, jota ei kuitenkaan vielä pystytä lukemaan, koska kieltä ei tunneta. [[Puuvilla]]sta tehtiin [[kangaspuut|kangaspuiden]] avulla kangasta ja vaatteita. Vanhin tunnettu yhtenäinen mittajärjestelmä tunnetaan Mohenjo-Darosta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Jarmo Gröönroos, Arja Hyvönen, Petri Järvi, Juhani Kostet, Seija Väärä | Nimeke = Tiima, tiu, tynnyri; Miten ennen mitattiin | Julkaisija = Turun maakuntamuseo | Selite = näyttelyesite 32; toinen painos | Vuosi = 2004 | Tunniste = ISBN 951-595-093-7 }}</ref> Pohjoisesta tulleet [[Arjalaiset]] paimentolaiskansat valloittivat alueen 1800 eaa. Arjalaisten jälkeen kehittyi muinais-Intia, jossa oli ensin [[Vedalainen kulttuuri]], sitten klassisen Intian kukoistusaikana pidetty [[Gupta-valtakunta]], jolloin kehittyivät [[tähtitiede]] ja [[lääketiede]]. Metallinkäsittelyssä pystyttiin 300-luvulla tekemään terästä, jota vietiin Arabimaihin [[damaskiteräs]]miekkojen valmistukseen. [[Aryabhata]]n käyttöön ottama [[0 (luku)|nollakäsite]], ja sen merkintätapa ovat periytyneet länteen Intiaan 1000-luvulla tunkeutunaiden [[Islam]]ilaisten kautta.<ref>Mahajan, s. 25–26.</ref> Nollalla on kaksi merkitystä, se voi ilmaista tuloksen laskutoimituksesta (esimerkiksi 1-1=0) tai se ilmaisee paikkajärjestelmäksi kutsutussa lukujen merkintätavassa tyhjän paikan (esimerkiksi 101). [[Babylonia]]laisilla oli jo käytössä nolla paikkajärjestelmässä ja intialainen keksintö oli käyttää nollaa molemmissa merkityksissä.<ref>Wiio 2007, s. 109</ref>
 
=== Muinais-Kiina ===
Rivi 98:
Roomalaisia ei pidetä suurina tekniikan kehittäjinä, mutta sitä paremmin he menestyivät tekniikan käyttäjinä. Roomalaiset käyttivät hyväkseen monia kreikkalaisten ja [[etruskit|etruskien]] keksintöjä. Etruskit rakensivat [[holvikaari]]a, jotka ovat sitten tulivat leimallisiksi roomalaisten rakennuksissa. Holvikaari oli tunnettu rakenne Mesopotamiassa, mutta kreikkalaiset eivät sitä käyttäneet. [[Pantheon (Rooma)|Pantheon]] on hyvä esimerkki roomalaisesta [[kupoli]]rakenteesta. [[Sementti|Sementin]] käyttö sai alkunsa imperiumin itäosista, ja sen avulla valmistettiin kestäviä [[akvedukti|akvedukteja]] ja kaarisiltoja. Roomalaiset olivat ylpeitä teknisestä taidostaan. Moni keisari tuli tunnetuksi heidän valtakaudella valmistuneista rakennuksista. [[Claudius]] (10 eaa.–54) vei [[Ostia]]n sataman suuret rakennustyöt loppuun, ja niiden ansiosta Roomalle välttämätön viljantuonti toimi paremmin. [[Trajanuksen forum]] on vieläkin turistinähtävyys, samoin [[Caracallan kylpylät]]. Roomalaisista tuli taitavia suurten rakennusprojektien toteuttajia. Tunnettuja roomalaisia insinöörejä on [[Frontinus]], joka vastasi Rooman vesihuollosta vuosina 97–104. Hän valvoi 400 kilometrin mittaisten vesijohtojen rakentamista. Lisäksi hän kirjoitti ''De Aquis'' -nimisen vesijärjestelmiä ja omaa teknologista näkemystään käsittelevän kirjan.<ref>Insinöörin maailma, s. 20.</ref> Roomassa oli käytössä myös [[viemäri]]järjestelmä, tunnetuimpana pääviemäri [[Cloaca Maxima]]. [[Termit|Kylpylöissä]] oli käytössä [[hypokausti|lattialämmitysjärjestelmä]]. Tiet, esimerkiksi [[Via Appia]], tehtiin kestäviksi. Tieverkostoa rakennettiin valtakunnan kaikkiin osiin ja laajimmillaan pääteitä oli 90&nbsp;000 kilometriä. Teiden avulla pystyttiin hallitsemaan laajaa valtakuntaa.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Olavi Lähteenmäki: Rooman maailmanvallan rakentajat. s.55-74 .</ref>
 
Tietoliikenne on tärkeää suuren valtakunnan hallinnassa. Keisari [[Augustus]] perusti hallinnon käyttöön organisoidun postipalvelun, jota kutsuttiin nimellä [[Cursus publicus]]. Se perustui säännöllisin välein sijanneisiin asemiin, joissa vaihdettiin hevosia tai voitiin pitää taukoa. Postiverkostosta on olemassa [[Tabula Peutingeriana]] -nimellä tunnettu kartta. Palvelu tarjosi hevosilla toimivaa pikakuljetusta ja härkävetoista hitaampaa kuljetusta. Ensimmäisiä lähettipalveluverkkoja olivat käyttäneet persialaiset.<ref>Wiio 2007, s. 161</ref> Nopeampaa tiedonvälitystä varten oli käytössä valomerkkeihin perustuva lennätin, josta mainitsee historioitsija [[Polybios]] 200 eaa. Järjestelmästä kertoo myös historioitsija [[Sextus Julius Africanus]] 200-luvulla, jolloin se oli vielä käytössä. Tässä optisessa lennättimessä kirjaimille oli taulukossa määrätty kahden numeron koodi ja numerot välitettiin joko soihtujen määrällä tai näyttökerroilla. Tällaista viestitystä käytettiin sodassa ja siihen käytettyjä torneja on kuvattu [[Trajanuksen pylväs|Trajanuksen pylvään]] reliefeissä.<ref>Wiio 2007, s. 164-166</ref>
 
[[Tiedosto:Bronze-Schnellwage mit Gewicht, Pompeji.jpg|thumb|Roomalainen [[vaaka]]; samanlaisia vaakoja oli käytössä Suomessa [[tori]]kaupassa vielä 1900-luvun puolenvälin jälkeen.]]
Roomalaiset hyödynsivät taitavasti [[standardi|standardointia]] ja organisointia. Perinteisten rakenteiden käytön korostamisella tekninen taito voitiin siirtää eteenpäin. Ensimmäinen tunnettu tekniikkaa käsittelevä kirja on <i>De Architectura</i>, jonka kirjoittu [[Vitruvius|Marcus Vitruvius Pollo]] noin vuonna 15. Kirjaa käyttivät vielä [[renessanssi]]n rakentajat. Kirja perustuu kokemukseen ja on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät pohtineet kirjan monien nyrkkisääntöjen fysikaalisia perusteita. Kirja käsittelee myös rakentamisen arvoja ja kauneusihanteita.<ref>Insinöörin maailma, s. 21 .</ref>
 
Pompejista on löytynyt yli 3&nbsp;000 seinille kirjoitettua vaalimainosta. Rooman siirryttyä tasavallasta keisarivaltaan kaupungit yhä valitsivat vaaleille virkamiehiä, kuten [[ediili]]n. Kirjoitetut vaalimainokset kertovat lukutaidon yleisyydestä ja [[kansalaisyhteiskunta|kansalaisyhteiskunnasta]]. Etruskeilta ja kreikkalaisilta saatu [[Aakkoset|aakkosiin]] perustuva äännekirjoitus oli helposti opittavana kasvattanut luku- ja kirjoitustaidon osaavien joukkoa ja osaltaan edistänyt kansalaisyhteiskunnan syntyä.<ref>Wiio 2007, s. 115–119</ref>
 
Roomalaisaikana myllyjä pyöritti joko virtaava vesi, aasi tai käsimyllyjä käyttävät orjat. Laajaa orjatyövoiman käyttöä pidetään syynä siihen, että työvoimaa säästäviä koneita ei kehitetty. Monia roomalaisten käyttämiä teknisiä ratkaisuja, kuten taottu [[naula]] ja [[vesimylly]] periytyivät keskiajalle, vaikka paljon niistä, kuten sementin käyttö, oli kateissa tai näyttää olleen kateissa varhaisella keskiajalla. Roomalaisilla holvikaarirakenteilla oli suuri merkitys länsimaiselle arkkitehtuurille.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Olavi Lähteenmäki: Rooman maailmanvallan rakentajat. s.64 ja 73.</ref>
Rivi 110:
[[Kuva:Cahal Pech Belize - vaulted passage.jpg|thumb|upright|Maya-intiaanien valeholvilla rakennettu käytävä]]
 
Amerikka asutettiin ilmeisesti useassa vaiheessa Aasiasta Alaskan kautta ensimmäisten ihmisten tullessa 40–50 tuhatta vuotta ja viimeisten 11–10&nbsp;000 eaa. sitten.{{selvennä|eaa. vai vuotta sitten?}} Jääkauden aikana merenpinta oli nykyistä alempana, mikä mahdollisti [[Beringinsalmi|Beringinsalmen]] helpon ylityksen. Maayhteyden katkettua prekolumbiaanisen tekniikan kehitys on tapahtunut ilman yhteyttä vanhaan maailmaan. Kehityksen pääpiirteet ovat kuitenkin olleet hyvin samankaltaisia. Siperian kautta tulleet ihmiset ovat tuoneet mukanaan sen aikaisen tekniikkansa, kuten käsikirveet ja vaatteet. Aluksi on metsästetty suurriistaa, kuten [[Clovis-kulttuuri]]ssa, jolla on tunnusomainen keihäänkärkityyppinsä. Ilmeisesti näiden kanssa jo käytettiin [[atlatl]]-apuvälinettä keihään linkoamiseen. Toinen tunnettu metsästysase on noin vuonna 4000 eaa. kehitetty [[bola]], jossa hihnan molempiin päihin sidottiin kivet. Bola heitettiin eläimen jalkoihin, jolloin se saatiin kaatumaan. Ilmastonmuutoksen ja sukupuuttoon metsästyksen jälkeen jouduttiin kehittämään maanviljelyä. Viljelykasveina tunnettuja ovat [[maissi]] ja [[peruna]]. Maissia alettiin viljellä noin 7&nbsp;000 vuotta sitten. [[Inkat]] ja [[Mayojen korkeakulttuuri|mayat]] käyttivät keinokastelujärjestelmiä. Maanviljelyn kehittyminen synnytti suurempia asutuksia ja mahdollisti suuria rakennushankkeita. Vuoden 2000 eaa. paikkeilla on rakennettu uuden maailman vanhimmat pyramidimaiset temppelit. Metalleista opittiin tuntemaan jalometallit, joista erikoisuutena [[platina]], sekä kupari ja pronssi, mutta rauta oli tuntematon ennen [[Kristoffer Kolumbus|Kolumbuksen]] saapumista. Rakennustekniikassa käytettiin [[valeholvi]]a, jossa kalkkikivestä pinotut seinät hitaasti lähenivät toisiaan siten, että ne pystyttiin lopulta yhdistämään yhdellä kivellä päältä. Mayat käyttivät laastia. Inkat kehittivät valtakuntansa hallintoa ja rakensivat sitä varten laajan tieverkoston ja postijärjestelmän. Tieverkosto oli espanjalaisten saapuessa paremmassa kunnossa kuin tiet vanhassa maailmassa.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Martti Pässinen: Uuden maailman teknologia, s. 108–126 .</ref> Inkat eivät osanneet kirjoittaa, mutta numeroiden tallentamiseksi he tekivät solmuja eri väristen köysien nippuihin. Kuten [[Sumer]]issa, laskentataito oli sivilisaatiolle, joksi Inka-valtiokin luetaan, kirjoitustaitoa ensiarvoisempaa.<ref>Wiio 2007, s. 55</ref>
 
== Keskiaika ==
Rivi 130:
Keskiajan kauppaa hallitsi [[Venetsian tasavalta|Venetsia]] Välimerellä ja [[Hansaliitto]] Itämereltä Pohjanmerelle. Hansa-alukset, [[koggi]]t oli limisaumoilla tehty kuten viikinkialukset. Venetsialaiset kehittivät laivanrakennusta alkamalla tehdä ensin rungon ja kaaripuut ja vasta tämän jälkeen laipiot välimerenperinteen mukaan [[kravelli|tasasaumoilla]], kun aikaisemmin oli tehty ensin laipiot ja sitten niihin sovitettu kaaripuut. Tällä tavalla laivoista saatiin vahvempia ja niiden kokoa voitiin suurentaa. Vuonna 1400 Venetsialla oli kauppalaivastossa noin 3&nbsp;000 alusta. Silkkitien katkeaminen vihamielisyyksiin islamilaisten kanssa johti yrityksiin löytää meritie Intiaan. Ensimmäinen valtamerikelpoisena pidettävä alus oli [[karaveli]], joka [[latinalaispurje]]in varustettuna kykeni [[luoviminen|luovimaan]].<ref>Tapani Veistola: Keskiaika Länsi-Euroopan liikkeellelähtökautena, s. 98–102.</ref>
 
Pohjois-Italian kauppiaat kehittivät 1200 ja 1300 lukujen vaihteessa [[kaksinkertainen kirjanpito|kaksinkertaisen kirjanpidon]], mikä oli tietohallinnollisesti merkittävä menetelmäkeksintö ja käytössä nykyäänkin.<ref>Wiio 2007, s. 112</ref>
 
Vuosien 1250 ja 1350 välinen jakso tuotti paljon mekaniikkaa hyödyntäviä keksintöjä. Näitä olivat esimerkiksi kehruu- ja kutomatyökalut ja painojen avulla toimivat [[kello]]t. Merenkulussa otettiin käyttöön [[kompassi]]. [[Silmälasit]] kehitettiin Pohjois-Italiassa 1280-luvulla. Keskiajalla tapahtunut mekaniikan kehittyminen on osaltaan taustana uudenajan [[mekanismi (filosofia)|mekanistisille]] ajatuksille ja kristillisen maailmankuvan säröille johtaen [[renessanssi]]in.<ref>Adams, s. 25–26 .</ref> Erityisesti keskiajan lopulla, vuonna 1436, [[Johannes Gutenberg|Gutenbergin]] keksimä irtokirjaimia käyttävä painotekniikka edesauttoi [[Uusi aika|uudella ajalla]] tapahtuneita laajoja yhteiskunnallisia mullistuksia, koska se mahdollisti tiedonvälityksen aikaisempaa huomattavasti edullisemmin ja ilman kopiointivirheitä. [[Painokone]]tta pidetään myös uuden ajan alkuna. Tekniikan näkökulmasta keskiaika Euroopassa oli vielä käsityöläistekniikan aikakautta, jolloin tietämys kasvoi, mutta sitä ei osattu muotoilla moderniksi teknologiaksi. Vaikka islamilainen [[Ibn al-Haitham]] oli jo sydänkeskiajalla kirjoittanut [[optiikka|optiikasta]] teoksen, jossa korosti kokeiden merkitystä, tekniikan ja tieteiden kehittyminen kuihtui islamilaisessa maailmassa keskiajan lopulla. Englantilainen fransiskaanimunkki [[Roger Bacon]] alkoi 1200-luvulla tutkia islamilaista tiedettä ja tekniikkaa. Islamilaiset oppineet olivat tallettaneet ja kääntäneet antiikin aikaisia kirjoituksia. Islamilainen maailma kävi kauppaa Intian ja Kiinan kanssa siirtäen sieltä tietämystä, esimerkiksi intialaisten matemaatikkojen keksimän [[0-luku|nolla-käsitteen]] ja [[arabialaiset numerot]].<ref>Mahajan, s. 28–29.</ref>
Rivi 153:
{{Pääartikkeli|[[Teollinen vallankumous]]}}
[[Tiedosto:Newcomen Figuier.jpg|thumb|Newcomen höyrykoneella toimiva kaivospumppu]]
Teknologia ei ollut 1700-luvun puolivälissä Englannissa alkaneen teolliseen vallankumouksen käynnistäjä. Taustalla olivat yhteiskunnalliset ja kauppapoliittiset syyt, kuten [[merkantilismi]]sta vapautuminen. Merkantilismi oli [[Adam Smith]]in (1723-1790) kriittisessä mielessä keksimä termi. Kirjassaan "Kansakuntien vauraus" Smith kertoo esimerkin nuppineulojen tuotannosta 10 hengen pajassa, jossa työn uudelleen järjestelyllä ja työnjaolla, jossa kukin työntekijä keskittyi vain yhteen työvaiheeseen, työn tuottavuutta pystyttiin nostamaan parista kymmenestä 48&nbsp;000 nuppineulaan päivässä.<ref>Wiio 2007, s. 192–193</ref> Teollinen vallankumous on syytä nähdä enemmän aikakautena kuin tekniikan kannalta merkittävänä tapahtumana. Mekanisoituminen oli alkanut keskiajalla ja jatkui uudella ajalla. Lasi- ja kutomoteollisuus kasvoivat 1500-luvulla [[Venetsia]]n alueella. Kaivosteknologia kehittyi. Vesivoimalla toimivien pajavasaroiden, jollaisen jäänteet on nähtävissä esimerkiksi [[Fagervik]]issä, käyttö laajeni. 1650-luvulla Englannissa alkoi järjestelmällinen jokien muuttaminen purjehduskelpoiseksi kaupankäynnin tarvitseman kuljetustarpeen vuoksi. [[Kanava]]järjestelmän huippuaika oli 1770–1830, jonka jälkeen kuljetukset alkoivat siirtyä rautateille. Teollinen vallankumous vapautti teknologian muutosta aikaisemmin jarruttaneet esteet ja tekniikalla, erityisesti [[höyrykone]]ella, [[kehruu-Jenny|kehruukoneella]], [[kutomakone]]ella sekä hiili- ja rautavarojen avautumisella oli merkittävä rooli teollisen vallankumouksen etenemisessä.<ref>Näkökulmia teknologiaan; Tarmo Lemola, johdanto</ref><ref>Kivikirvesstä tietotekniikkaan: Hannu Salmi: Tieteellisistä oivalluksista teolliseen "vallankumoukseen", s. 127–128.</ref>
 
[[Kuva:Screw making machine, 1871.png|thumb|[[Ruuvi]]en valmistukseen kehitetty [[sorvi]], jossa teräpakka liikkuu ajoruuvin avulla valitulla nopeudella kappaleen pyörimisnopeuden suhteen.]]
Rivi 208:
 
==== Teollisuuden muutokset 1950-luvulta eteenpäin ====
Kolmantena muutoksen aaltona teollisessa valmistuksessa voidaan pitää 1900-luvun loppupuolella alkanutta muovimateriaalien käyttöä, [[puolijohde|puolijohteiden]] valmistusta ja [[tietokone]]isiin perustuvaa [[automaatio]]ta. [[Teollisuusrobotti|Robotit]] tulivat tehtaisiin. Ihmiset alkoivat kadota tehtaiden lattioilta ja konttorien miehitys kasvoi usein tehdasta suuremmaksi. 1700-luvulta 1970-luvulle saakka teollisuuden osuus työvoimasta kasvoi, mutta kääntyi 1980-luvulla laskuun, mikä synnytti käsitteen "[[jälkiteollinen yhteiskunta]]" ja myöhemmin siihen liittyvän käsitteen "[[tietoyhteiskunta]]".<ref>Wiio 2007, s. 192</ref>
 
Kiristyneiden laatuvaatimusten ja automaation johdosta [[tehdas|tehtaat]] tulivat puhtaammiksi kuin useimpien kodit. Jatkuvasti kasvava osa tuotannosta, kuten [[piikiekko]]jen päälle tehtävien [[Puolijohdeteollisuus|mikroprosessoreiden tuotanto]], tehdään [[puhdastila|puhdastiloissa]], jotka ovat puhtaampia kuin leikkaussalit sairaaloissa. 1940-luvulla alkoi [[maaöljy|öljypohjaisten]] muovin massatuotanto ja vuoden 1973 [[öljykriisi]]in saakka maailman muovituotanto kaksinkertaistui joka viides vuosi.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Öljystä muoveihin, | Tekijä = Raili Komi (toim) | Julkaisija = Neste Oy | Vuosi = 1981 | Tunniste = ISBN 951-95581-1-X | Sivut = 38–39 }}</ref> Muoveja tehdään maailmassa noin 250<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.muoviteollisuus.fi/fin/ajankohtaista/index.php?nid=90&ARC=1&Year=2009 | Nimeke = Muovitilastot 2009 | Julkaisija = muoviteollisuus.fi }}</ref> ja terästä noin 1&nbsp;400 miljoonaa tonnia vuodessa<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://worldsteel.org/dms/internetDocumentList/yearbook-archive/Steel-statistical-yearbook-2011/document/Steel%20statistical%20yearbook%202011.pdf | Nimeke = Terästuotantotilastoja maailman laajuisesti }}</ref>, joten tilavuuksilla laskettuna määrät ovat samaa luokkaa. Tärkeimmät nykyisistä muovilaaduista, kuten [[PVC]] ja [[polyeteeni]], kehitettiin ennen toista maailman sotaa, kuten myös synteettinen [[kumi]], jota saksalaiset valmistivat sodan aikana, koska eivät saaneet enää [[luonnonkumi]]a. [[Ruiskuvalukone]]iden massatuotannolla sekä suulakepuristettujen muoviprofiilien ja kalvojen avulla helposti muovattavat ja riittävän kestävät muovit tulivat tärkeimmiksi materiaaleiksi kulutustavaroille.<ref>Mahajan, s. 68, 83.</ref> [[Muovikassi]]sta on tullut aikakauden symboli. Edullisina materiaaleina muovit edistivät [[kulutustavara|kertakäyttökulutusta]].
Rivi 264:
[[Kuva:Gutenberg Bible, Lenox Copy, New York Public Library, 2009. Pic 01.jpg|thumb|Gutenbergin painama raamattu]]
 
Kirjapainontaidon kehittymistä edelsi siirtyminen [[pergamentti|pergamentista]] [[paperi]]in. Painamisen ja paperin tekemisen taito oli saatu Arabien kautta Kiinasta. Nahasta valmistettava pergamentti on kallis materiaali ja vanhoista pergamenteista kannatti jopa [[Palimpsesti|raaputtaa teksti pois]] pergamentin uudelleen käyttämiseksi. Edullisen paperin käyttö taas nosti manuaalisesti tehtävissä kopiossa kynnyskustannukseksi työn. Tästä syntyi tarve kehittää kirjapainotaitoa. Kuvia oli [[painaminen|painettu]] jo keskiajalla ennen varsinaista kirjapainotaidon kehittymistä. [[Johannes Gutenberg|Gutenbergin]] (1397–1468) kehittämä valettujen irtokirjasinten tekniikka vähensi oleellisesti kirjantekemisen työmäärää ja painomäärien kasvaessa syntyi teollista toimintaa. Kiinalainen [[Bi Sheng]] oli jo noin vuonna 1050 keksinyt keraamiset sanamerkit, mutta [[Kiinalainen kirjoitusjärjestelmä|kiinalaisessa kirjoitusjärjestelmässä]] keksintöä ei pystytty merkkien määrän vuoksi hyödyntämään niin tehokkaasti kuin alle kolmekymmentä merkkiä käsittävässä [[aakkoset|aakkoskirjoitusjärjestelmässä]], joka oli Rooman valtakunnan kautta periytynyt Eurooppaan.<ref>Wiio 2007, s. 149-152</ref>
 
Ensimmäinen ”[[bestseller]]” oli [[Martti Luther]]in saksankielinen [[Uusi testamentti]], jota painettiin 100&nbsp;000 kappaletta Lutherin elinaikana.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Tapani Veistola: Keskiaika länsi-Euroopan liikkeellelähtökautena.</ref> Vuoden 1500 tienoilla kirjapainon idea oli tiedossa jo 12 maassa. [[Vanoccio Biringuccio]]n kirjassa ''Pirotechnica'' vuodelta 1540 kerrotaan tarkasti eri metallien [[valaminen|valamisesta]], mikä edisti taidon leviämistä. [[Kirjasin|Kirjasimet]] standardoituivat ja työmenetelmät kehittyivät ja 1700-luvulla pystyttiin painamaan samalla työmäärällä jo kolminkertainen määrä. Painomäärien lisääntyminen lisäsi paperinkulutusta. Saksalainen [[Jacob Christian Schäffer]] kiinnostui paperikoneista ja kokeili eri kasveja [[selluloosa]]pohjaisen paperin valmistuksessa 1700-luvun loppupuolella. Arkit tehtiin yhä yksittäiskappaleina. Jatkuvatoimisella paperikoneella oli useita kehittäjiä. Englannissa patentin jatkuvatoimiselle paperikoneelle saivat veljekset [[Fourdrinier|Fourdrinier ja John Gamble]] vuonna 1807. Englannissa oli vuonna 1840 jo 250 paperikonetta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Panu Nykänen | Nimeke = Telan ympäri, vuosisata suomalaista paperikone- ja paperinvalmistustekniikkaa | Selite = Suomen tekniikan historia julkaisu nro 9 | Sivut = 25–27 | Julkaisija = Gummerus | Vuosi = 2005 | Tunniste = ISBN 951-666-626-4 }}.</ref>
Rivi 280:
{{Pääartikkeli|[[Viihde-elektroniikka]]|[[Tietoliikenne]]}}
[[Kuva:Jersey Telecom switchboard and operator.jpg|thumb|Manuaalinen [[puhelinkeskus]], jollaiset aikoinaan loivat runsaasti työllisyyttä]]
Ensimmäinen kaupallinen [[lennätin]] otettiin käyttöön 1839 Lontoossa. Tämän viisilankaisen lennättimen kehittäjä oli [[Charles Wheatstone]] yhdessä [[William Cooke]]n kanssa. Teknisesti voittaneen lennätintekniikan kehittivät [[Samuel Morse]] ja [[Alfred Vail]] hyödyntäen [[rele]]itä signaalin vahvistukseen sekä yksilankatekniikkaa ja siinä merkkien koodausta, jota alettiin kutsua [[morsetus|morsetukseksi]]. Morsen tekniikkaa hyödyntävä kaupallinen lennätinyhteys käynnistyi 1844 [[Washington DC]]:stä [[Baltimore]]en. Helsinki-Pietari välillä lennätin käynnistyi 1855.<ref>Wiio 2007, s. 183-185</ref> Morsetusta käytettiin myöhemmin myös langattomassa tiedonsiirrossa.<ref>Wiio 2007, s. 186</ref> Sähkötys oli tärkeää rautatieliikenteelle, koska siellä turvallisuuden vuoksi täytyi varmistaa radan vapaus ennen junan lähettämistä seuraavalle asemalle.<ref>Schivelbusch 1996, s. 30-31.</ref> Lennättimien varaan perustettiin ensimmäiset [[uutistoimisto|tietotoimisto]]t jo 1800-luvun puolivälissä. Nämä lähettivät taloudellisia tietoja kuten pörssikursseja. [[Yhdysvaltain sisällissodan tekniikka|Yhdysvailtain sisällissodassa]] oli ensi kertaa käytössä vankkureilla siirrettäviä lennätin asemia. Sodanaikana vedettiin 25&nbsp;000 kilometriä lennätinkaapelia. 1870-luvulla tulivat käyttöön ensimmäiset [[reikänauha]]sovellukset, jonka jälkeen sanomat saatiin talteen tai ne voitiin kirjoittaa ennen lähetystä reikänauhalle. 1840-luvulla laskettiin ensimmäisiä vedenalaisia kaapeleita. Atlantin poikki [[merikaapeli]]a yritettiin vetää useampaan kertaan vuodesta 1855 alkaen, mutta vasta 1866 kaapelit saatiin toimimaan. 1900-luvun alussa olivat jo kaikki maailman merkittävimmät kaupungit yhdistetty lennätinverkkoon.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Ilkka J. Mäkinen: Yhä nopeammin entistä pidemmälle, s. 226–227.</ref> [[Tietoliikennesatelliitti]] mahdollisti vuonna 1964 [[Kesäolympialaiset 1964|Tokion olympialaisten]] suoran TV-lähetyksen Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan.
[[Kuva:Grundig Labor 1952.jpg|thumb|[[Grundig]]in televisiotekniikan tutkimuslaboratorion varusteita vuodelta 1952]]