Ero sivun ”Anglikaaninen kirkko” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
→Oppi: Jotenki Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 33:
Anglikaanisilla kirkoilla ei ole erillisiä tunnustuskirjoja, mutta anglikaaniset opinkohdat voidaan johtaa erityisesti ”39 uskontoartiklasta” vuodelta 1562. Myös [[jumalanpalvelus|jumalanpalvelusta]] ja kirkkojärjestystä koskeva ohjeellinen teos ''[[Book of Common Prayer]]'', ”Yhteisen rukouksen kirja”, on peräisin 1500-luvulta. Edelleen on käytössä vuodelta 1662 peräisin olevan Yhteisen rukouksen kirjan muoto ja sen kansalliset muunnelmat. Anglikaanisen uskon ja opin perustana on [[Raamattu]], [[Ekumeeniset uskontunnustukset]] ja ”[[Lambethin nelikulmio]]”. 39 uskontoartiklaa ovat yhdistelmä [[luterilaisuus|luterilaisista]], [[Reformoitu kirkko|kalvinistisista]] ja [[katolinen kirkko|katolisista]] uskonlauseista.
Anglikaanisuuden yhdistää [[protestantismi|protestanttisuuteen]] esimerkiksi se, että se pitää [[Raamattu]]a uskon ja opin ylimpänä ohjeena. [[Apokryfikirjat]] ovat 39 uskonartiklan mukaan hyödyllisiä lukea, mutta ne eivät sovellu opin perustaksi. Tässä kohtaa anglikaanisuus siis yhtyy [[luterilaisuus|luterilaiseen]] näkemykseen asiasta. Anglikaanisuus katsoo myös ihmisen [[vanhurskas|vanhurskautuvan]] yksin uskosta ja yksin armosta, Kristuksen sovitustyön perusteella (''[[sola fide]]''). [[Kalvinismi]]n kanssa anglikaanisuuden ajatellaan yleensä jakavan [[ehtoollinen|ehtoolliskäsityksen]], jonka mukaan ehtoollisen leipä ja viini ovat Jeesuksen
int/arcic/doc/e_arcic_eucharist.html Anglican - Roman Catholic International Commission - ”Eucharistic Doctrine”]) anglikaanisuuden opetuksesi vahvistuu Kristuksen tosi läsnäolo ehtoollisessa. Tämä näkyy myös [http://www.porvoochurches.org/ Porvoon sopimuksen] tekstissä. [[Katolinen kirkko|Katolilaisuuden]] kanssa anglikaanisuus jakaa esimerkiksi näkemyksen [[piispa]]nvirasta kirkon yhtenäisyyden ja oikeaoppisuuden takaajana. Anglikaanisuus korostaa katolilaisuuden lailla [[apostolinen suksessio|apostolisen seuraannon]] merkitystä. Pätevän piispanviran edellytyksenä on, että piispan on vihkinyt pätevästi vihitty piispa, ja että piispuuden alku voidaan näin ollen jäljittää aina Kristuksen [[apostoli|apostoleihin]], jotka saivat virkansa Jeesukselta itseltään. Anglikaaniset kirkot ovat olleet keskeisiä vaikuttajia nykyaikaisessa [[Ekumeeninen liike|ekumeenisessa liikkeessä]] (muun muassa Canterburyn arkkipiispa [[William Temple]] ja piispa George Bell). Opillisesti anglikaanisuus edustaa välimuotoa katolisuuden ja protestanttisuuden välimaastossa. Sisäisesti anglikaaniset kirkot ovat perinteisesti jakaantuneet kolmeen päähaaraan: korkeakirkollisuuteen (High Church, [[anglokatolisuus]]), joka korostaa [[liturgia|liturgiaa]] ja perinnettä, matalakirkollisuuteen (Low Church, [[evankelikaalisuus]]), joka korostaa [[pietismi|pietismiä]], [[evankeliointi|evankeliointia]] ja [[karismaattinen liike|karismaattisuutta]], sekä laveakirkollisuuteen (Broad Church), joka korostaa liberaaleja ja [[Kontekstuaalinen teologia|kontekstuaalisia]] teologisia tulkintoja sekä suvaitsevaisuutta. Tämä kolmijako on vähitellen murtunut, kun muun muassa liturgisesti korkeakirkolliset seurakunnat ovat poliittisesti ja sosiaalisesti liberaaleja ja päinvastoin. Sama moninaisuus näkyy myös siinä, ettei anglikaanisilla kirkoilla, ei edes Englannin kirkolla, ole yhtä yhtenäistä virsikirjaa.
| |||