Avaa päävalikko

Muutokset

287 merkkiä lisätty ,  8 kuukautta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
'''Synthpop''' eli '''syntikkapop''' tai '''synapop''' on 1970-luvun lopussa syntynyt ja erityisesti 1980-luvun alkupuolella suosiossa ollut [[Elektroninen musiikki|elektronisen musiikin]] ja [[uusi aalto|uuden aallon musiikin]] tyylilaji. Syntikkapopia ennakoivat 1970-luvulla syntetisaattoreita [[rock]]in ja [[disco]]-musiikin parissa käyttäneet ryhmät, erityisesti [[krautrock]]in ([[saksa]]lainen rock) edustajat. Erillisenä genrenään syntikkapop nousi vahvimmin esille [[Britannia]]ssa ja [[Japani]]ssa osana [[punk]]ia seurannutta niin sanottua uuden aallon musiikkia. Luonteenomaista sille ovat tarttuvat, melodiset kappaleet ja [[syntetisaattori]]soundit. Joissakin tapauksissa mukana saattoi olla syntetisaattoreiden lisäksi myös esimerkiksi [[Sähkökitara|sähkökitaroita]].
 
Vuonna 1979 ensimmäisen soolosinglensä julkaissut [[Gary Numan]] oli ensimmäisiä menestyneitä syntikkapopartisteja Britannian singlelistalla. EnsimmäistenTämän joukossajälkeen olivatlistoille myösnousivat niin ikään brittiläiset yhtyeet, kuten [[Ultravox]], [[The Human League]] sekä [[Berlin Blondes]]. Ne saivat pianmyöhemmin seurakseen muita artisteja, kuten [[Japan (yhtye)|Japan]], [[Orchestral Manoeuvres in the Dark]], [[Depeche Mode]] ja [[Eurythmics]].
 
1970- ja 1980-luvun moniäänisten syntetisaattoreiden hinnat halpenivat ja [[Rumpukone|rumpukoneet]] kehittyivät, mikä näkyi syntikkapopissa aiempaa helpommin lähestyttävän soundin muodossa. Vuonna 1981 aloittanut [[MTV]] (Music Television) tuli tärkeäksi musiikin ja musiikkivideoiden levityskanavaksi, ja monet sen varhaisista tähdistä olivat juuri syntikkapopin edustajia. Kitaravetoinen rock ei kuitenkaan hiipunut ja 1980-luvun jälkipuoliskolla jälkeen synapopin läsnäolo musiikkilistoilla oli hiukan vaimeampaa. Jotkut synapop-yhtyeet, kuten [[Pet Shop Boys]] ja [[Erasure]], olivat nyt tyylillisesti yhä lähempänä tanssimusiikkia.
 
Suosiostaan huolimatta synthpop herätti paljon ristiriitaisia reaktioita. Syntetisaattoreiden käyttö oli 1980-luvun alussa vielä varsin tuore ilmiö populaarimusiikissa, mikä herätti väitteitä musiikin epäaitoudesta ja sieluttomuudesta sekä artistien heikkoudesta muusikoina. Kulttuurisena ilmiönä syntikkapop liitettiin jossain määrin vaihtoehtoisiin seksuaalisuuden muotoihin. Fallisena nähty kitara puuttui yleensä yhtyeiden kokoonpanosta, ja genren tähtien ulkonäkö oli usein totutusta poikkeava. Esimerkkeinä tästä olivat muun muassa [[Phil Oakey]]n (Human League) asymmetrinenepäsymmetrinen hiustyyli ja meikin käyttö, [[Marc Almond|Marc Almondin]] nahkatakit, [[Martin Gore]]n ([[Depeche Mode]]) hameet ja [[Annie Lennox]]in ([[Eurythmics]]) varhainen [[domina]]-tyyli. [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] syntikkapoppiin viitattiin lehdistössä sen suosiosta huolimatta kutsumalla sen edustajia esimerkiksi "englantilaisiksi hiustyylibändeiksi" tai taidehomoiksi. Osa yleisöstä vierasti tällaisia syntikkapoppiin liitettyjä piirteitä, tosin niiden on toisaalta katsottu vedonneen nais- ja homoyleisöihin.
 
==Tunnettuja synthpop-yhtyeitä==
Rekisteröitymätön käyttäjä