Inkavaltio on lähtöisin Andien Cuzcon alueelta, nykyisestä Perusta, mistä se alkoi laajeta 1400 luvulla. Kukoistuskautena inkavaltion piiriin kuului yli kuusi miljoonaa ihmistä lähes koko Andien pituudelta, jolloin valtion alue kattoi lähes Rooman valtakunnnanvaltakunnan kokoisen alueen. Inkat pitivät valtionsa kasassa tiukan kurin ja pikkutarkan hallinnon avulla. He rakensivat kastelukanavia ja kivetettyjä teitä, joista monet ovat yhä käytössä. Kastelujärjestelmän ansiosta maanviljely oli mahdollista myös kuivemmilla ja syrjäismillä alueilla. Jyrkät rinteet pengerrettiin kivimuurien avulla porrasmaisiksi peltotilkuiksi, ja samlla estettiin rankkasateita huuhtomasta maata pois. Inkavaltio oli kuitenkin lyhytikäinen. Sen kohtaloksi koitui kansakunnan suuri vauraus; Uuteen maailmaan purjehtineet espanjalaiset kuulivat inkojen mittavista kulta-aarteista ja lähtivät ryöstämään niitä. Kuningas Atahualpa tapettin viekkaudella ja juonittelulla, ja valtion kaatoi Pizaron johtama pieni 180 miehen armeja vuonna 1532. Valloittajien tuomat kulkutaudit nopeuttivat valtion kaatumista. Kun Espanjan valtio puolestaan menetti otteensa useiden itsenäisyystaistelujen myötä, jakautui Andien alue nykyisiksi itenäisiksi valtioiksi: [[Venezuela|Venezuelaksi]], [[Kolumbia|Kolumbiaksi]], [[Ecuador|Ecuadoriksi]], [[Peru|Peruksi]], [[Bolivia|Boliviaksi]], [[Chile|Chileksi]] ja [[Argentiina|Argentiinaksi]].<ref name= "Geologica"/>
