Ero sivun ”Synthpop” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 12:
[[Gary Numan]]in menestys Britannian singlelistoilla vuonna 1979 aukaisi portit synapopin suosiolle. Ensimmäisten joukossa olivat myös niin ikään brittiläiset yhtyeet [[Ultravox]], [[The Human League]] sekä [[Berlin Blondes]]. Ne saivat pian seurakseen nimiä, kuten [[Japan (yhtye)|Japan]], [[Orchestral Manoeuvres in the Dark]], [[Depeche Mode]] ja [[Eurythmics]]. 1970- ja 1980-luvun vaihteessa teknologinen kehitys eteni moniäänisten syntetisaattoreiden halventuessa sekä rumpukoneiden kohdalla, mikä heijastui syntikkapopissa aiempaa helpommin lähestyttävän soundin muodossa. Näin aikoihin myös vuonna 1981 aloittanut [[MTV]] (Music Television) tuli tärkeäksi musiikin ja musiikkivideoiden levityskanavaksi ja monet sen varhaisista tähdistä olivat juuri syntikkapopin edustajia.
Suosiostaan huolimatta synapop herätti paljon ristiriitaisia reaktioita. Syntetisaattoreiden käyttö oli 1980-luvun alussa vielä varsin tuore ilmiö populaarimusiikissa, joten se herätti väitteitä musiikin epäaitoudesta ja sieluttomuudesta sekä artistien heikkoudesta muusikoina. Kulttuurisena ilmiönä syntikkapop liitettiin jossain määrin vaihtoehtoisiin seksuaalisuuden muotoihin. Fallisena nähty kitara puuttui yleensä yhtyeiden kokoonpanosta ja genren tähtien ulkonäkö nähtiin epätavallisena. Esimerkkinä [[Phil Oakey]]n (Human League) asymmetrinen hiustyyli ja meikin käyttö, Marc Almondin nahkatakit, [[Martin Gore]]n ([[Depeche Mode]]) hameet ja [[Annie Lennox]] ([[Eurythmics]]) varhainen domina-lookki. [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] syntikkapoppiin viitattiin lehdistössä sen suosiosta huolimatta kutsumalla sen edustajia esimerkiksi "Englantilaisiksi hiustyylibändeiksi" tai "
==Tunnettuja synthpop-yhtyeitä==
| |||