Ero sivun ”Jussi Koskela” versioiden välillä

24 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
ei muokkausyhteenvetoa
 
'''Johannes ”Jussi” Koskela''' on yksi keskeisimmistä hahmoista [[Väinö Linna]]n trilogiassa ''[[Täällä Pohjantähden alla]]''. Tunnetuksi on tullut teoksen alkulause: ”Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi”. Kirjassa Jussin lapsuudesta kerrotaan niukasti. [[Suuret nälkävuodet|Suurten nälkävuosien]] seurauksesta pojan kerrotaan tulleen noin kymmenvuotiaana naapuripitäjästä [[Pentinkulma]]lle. Äidin menehdyttyä Jussi saa jäädä asumaan pappilan palvelusväen kanssa. Hänestä tulee ensin pappilan vuosirenki, sitten vuosimies. Jussilla on salainen haave omasta torpasta pappilan omistamalla maalla ja hän anoo raivauslupaa rovastilta. Vanha [[rovasti]] suostuu, kuitenkaan tekemättä asiasta pitävää kirjallista sopimusta.
 
Vanhan rovastin kuolema ja nuoren helsinkiläispapin tulo hänen tilalleen merkitsee Jussille epävarmuuden lisääntymistä. [[Lauri Salpakari]] on vapaamielinen ja hyväntahtoinen, mutta voimakasluonteisen ja vallanhimoisen vaimonsa [[Ellen Salpakari|Ellenin]] tohvelin alla oleva mies. Salpakari jatkaa Jussin torpankontrahtia "toistaiseksi" ja kirkkoneuvoston asettamalla ehdolla, "ellei virkatalon etu toisin vaadi". Ellenin tahdosta ja kirkkoneuvoston päätöksellä runsas kolmannes Koskelan torpan maista otetaan vuonna 1904 takaisin pappilaan, mikä osoittaa Jussin, kuten muidenkin torpparien, olevan täysin isäntäväkensä armoilla. Jussi katkeroituu, mutta hän ei yritä potkia tutkainta vastaan, vaan tarttuu uudelleen työhön fyysisistä kivuistaan huolimatta.<ref name="stormbom">{{Kirjaviite | Nimeke = Väinö Linna | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1963 | Tekijä = Stormbom, Nils-Börje | Luku = | Sivu = 188–190 | Selite = | Julkaisupaikka = Porvoo-Helsinki | Tunniste = | Isbn = | Viitattu = }}</ref>
 
==Juoni==
Suon kuivaaminen ja torpan rakentaminen kestävät pitkään. Jussi joutuu tekemään töitä ennen kuin suolle raivatut pellot tuottavat edes vaatimatonta tulosta. Työstä hänelle myönnetään myöhemmin maanviljelysseuran raivausmitali.
 
Vanhan rovastin kuolema ja nuoren helsinkiläispapin tulo hänen tilalleen merkitsee Jussille epävarmuuden lisääntymistä. [[Lauri Salpakari]] on vapaamielinen ja hyväntahtoinen, mutta voimakasluonteisen ja vallanhimoisen vaimonsa [[Ellen Salpakari|Ellenin]] tohvelin alla oleva mies. Salpakari jatkaa Jussin torpankontrahtia "toistaiseksi" ja kirkkoneuvoston asettamalla ehdolla, "ellei virkatalon etu toisin vaadi". Ellenin tahdosta ja kirkkoneuvoston päätöksellä runsas kolmannes Koskelan torpan maista otetaan vuonna 1904 takaisin pappilaan, mikä osoittaa Jussin, kuten muidenkin torpparien, olevan täysin isäntäväkensä armoilla. Jussi katkeroituu, mutta luonteeltaan nöyränä hän ei yritä potkia tutkainta vastaan, vaan tarttuu uudelleen työhön fyysisistä kivuistaan huolimatta.<ref name="stormbom">{{Kirjaviite | Nimeke = Väinö Linna | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1963 | Tekijä = Stormbom, Nils-Börje | Luku = | Sivu = 188–190 | Selite = | Julkaisupaikka = Porvoo-Helsinki | Tunniste = | Isbn = | Viitattu = }}</ref>
 
Jussi Koskela on naimisissa [[Alma Koskela|Alman]] kanssa, jonka kanssa hän saa kolme poikaa: [[Akseli Koskela|Akselin]], [[Aleksis Koskela|Aleksiksen]] ja [[August Koskela|Augustin]]. Vanhin poika Akseli perii myöhemmin Koskelan. August ”Aku” ja Aleksis tuomitaan teloitettaviksi [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] jälkeisessä kenttäoikeudenkäynnissä. Jussi sairastuu aivohalvaukseen käymäläreissullaan keskellä kesäpäivää 1922 ja kuolee syksyllä ollessaan silloin 68-vuotias.
44 163

muokkausta