Wikipedia

Ero sivun ”Natsi-Saksan ydinohjelma” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
anjoS fixar.
vuodesta 2012 alkaen lähteettömät tiedot pois
Rivi 1:
{{Korjattava/kieli}}
{{Tarkistettava|Lähdeviitteet kopioitu jostain.}}
[[Tiedosto:German Experimental Pile - Haigerloch - April 1945.jpg|thumb]]
'''Natsi-Saksan ydinohjelma''' oli [[natsi-Saksa|Saksan]]n [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana toteuttama hanke, jonka tavoitteena oli valmistaa [[ydinase|ydinpommi]]{{Lähde|13. joulukuuta 2012}}. Hanke aloitettiin ydinreaktorin rakentamisena{{Lähde|13. joulukuuta 2012|ydinreaktorin rakentamiselle 1939|vuosi=2012 }}, uraanin [[isotooppi]]en erottamisena, [[raskas vesi|raskaan veden]] tutkimustyönä ja valmisteluna. Ohjelma käynnistettiin huhtikuussa 1939. Ohjelma keskeytyi toisen maailmansodan alettua syyskuussa 1939. Ohjelma aloitettiin uudelleen tammikuussa 1942. Saksan [[kansallissosialismi|kansallissosialistinen]] hallinto aiheutti koulutuksen politisoitumista vuoden 1933 jälkeen, monet fyysikot, insinöörit ja matemaatikot olivat joutuneet lähtemään ulkomaille. [[Juutalaiset|Juutalaisilla]] tiedemiehillä ei ollut mahdollisuutta tehdä työtä ydintekniikan parissa.<ref>{{Cite book | last = Judt | first = Matthias | coauthors = Burghard Ciesla | title = Technology transfer out of Germany after 1945 | publisher=Routledge | year = 1996 | page = 55 | url = | id = | isbn = 9783718658220}}</ref>.
 
Ohjelma lopulta{{milloin}} laajeni kolmeen tavoitteseen, jotka olivat [[ydinreaktori]], uraanin ja raskaan veden tuotanto sekä uraanin isotooppien erottaminen{{selvennä|ei siis ydinpommi?}}. Lopulta{{milloin}} arvioitiin, että [[fissio]] ei merkittävästi vaikuttanut sodan lopettamiseen{{selvennä|tarkoitetaanko fissiopommia?}}, ja tammikuussa 1942 ohjelma siirrettiin valtakunnan tutkimusneuvoston alaisuuteen, joka jatkoi ohjelman rahoittamista. Sillä hetkellä ohjelma hajosi yhdeksän suuren laitoksen kesken, jossa johtajat hallitsivat tutkimusta ja asettivat omat tavoitteensa. Tuolloin soveltavaan ydinfissiota työskentelevät tutkijoiden määrä alkoivat pienentyä, monet sovelsivat taitojaan sota-ajan tehtävissä.{{Lähde|13. joulukuuta 2012|koko kappaleelle|vuosi=2012 }}
Vaikutusvaltaisia ihmisiä olivat [[Kurt Diebner]], [[Abraham Esau]], [[Walther Gerlach]] ja [[Erich Schumann]]. Schumann oli yksi voimakkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista fyysikoista Saksassa. [[Hermann Göring]] nimitti Abraham Esaun Ydinvoimafysiikan tutkimuksen johtajaksi joulukuussa 1942; Walther Gerlach seurasi häntä tehtävässä joulukuussa 1943. 9. kesäkuuta 1942 [[Adolf Hitler]] antoi määräyksen RFR:n{{selvennä|mikä tämä RFR on?}} uudelleenorganisointia varten kuin erilliselle oikeushenkilölle{{selvennä}}, jonka asetuksen nimitti [[valtakunnanmarsalkka]] Hermann Göring. Uudelleenjärjestely tehtiin valtakunnanministeri [[Albert Speer]]in aloitteesta, se oli tarpeen, koska RFR:n toiminta oli tehotonta: valtiovarainministeri [[Bernhard Rust]]in alaisena ei ollut saavuttanut sille asetettuja tavoitteita. Tavoitteena oli, että Göring huolehtisi RFR kanssa samaa kurinalaisuutta ja tehokkuutta noudattaen kuin hän oli toiminut ilmailualalla. Kokous pidettiin 6. heinäkuuta 1942, jolloin oli määrä keskustella RFR:n toiminnasta ja asettaa se asialistalle.{{selvennä|mistä kokouksesta puhutaan?}}
 
Kokous oli käännekohta kansallissosialismin suhtautumisessa tieteeseen sekä sen politiikkaan{{kenen mukaan}}, joka ajoi juutalaiset tiedemiehet pois Saksassa – mikä oli virhe, koska valtio olisi tarvinnut heidän asiantuntemustaan. Viime kädessä, Göringin alaisella RFR:n hallinnollisella valvonnalla oli vain vähän vaikutusta Saksan ydinenergiaprojektiin. [[Neuvostoliitto]] vei Saksasta ydinfysikkaan liittyvää tietoutta ja asiantuntijoita Neuvostoliittoon, Neuvostoliiton ydinohjelmaa varten sodan jälkeen<ref>Norman M. Naimark ''The Soviets in Germany: A History of the Soviet Zone of Occupation, 1945–1949'' (Belkanp, 1995) 203–250.</ref>. [[Norja]]n raskas­vesi­tuotanto ja sitä vastaan kohdistunut hyökkäys, [[operaatio Gunnerside]], oli tapahtumasarja, joka liittyi natsi-Saksan ydinohjelmaan. Natsihallinto oli aloittanut ydinaseen kehittämisen huhtikuussa 1939{{Lähde|13. joulukuuta 2012}}, kun kaksi tiedemiestä [[Irène Joliot-Curie]] ja [[Frédéric Joliot-Curie]] julkaisivat teoksen, jonka mukaan ydinfissio oli mahdollinen. Syyskuussa 1941 saksalaiset tiedemiehet osallistuivat ohjelmaan, jonka tarkoituksena oli kehittää ydinreaktori.{{selvennä|mikä ohjelma, ei pidä yhtä aiemmin kerrotun kanssa}} Tämä vaatisi raskaan veden tuotantoa, mikä olisi ollut mahdollista [[Norsk Hydro]]-yhtiön kemiallisessa tehtaassa Vemorkissa, lähellä [[Rjukan]]in kylää Norjassa<ref>DeGroot, p.26</ref>.{{Lähde|13. joulukuuta 2012|pelkkä sukunimi ei riitä lähteeksi|vuosi=2012 }}
 
== Lähteet ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Natsi-Saksan_ydinohjelma”