{{Neutraalius|Artikkeli käsittelee vuosisadan vaihteen suomalais-venäläisen konfliktin ajanjaksoa lähes poikkeuksetta suomalaisen näkökulman mukaan. Kritiikki ja venäläinen näkökulma on käsittelemättä.}}
'''Ensimmäinen sortokausi''' on Suomessa käytetty nimitys ajanjaksosta [[1899]]–[[1905]], jolloin [[Venäjän keisarikunta]] pyrki lujittamaan ja yhtenäistämään Venäjän valtakuntaa toteuttamalla vähemmistökansallisuuksiin kohdistuvaa [[Venäläistäminen|venäläistämis]]politiikkaa [[Suomen suuriruhtinaskunta]]a kohtaan. Sortokauden tunnetuin tapahtuma oli vuoden 1899 Helmikuun manifesti, jota Suomessa pidettiin valtiokaappauksena, jonka avulla Suomen perustuslait tahdottiin syrjäyttää. Tämän johdosta syntyi hyvin organisoitu passiivinen vastarinta,jonka toimestaja kerättiin [[Suuri adressi]], johon kertyi yli puoli miljoonaa nimeä muutamassa viikossa,. samoinSamoin syntyi [[Pro Finlandia (adressi)|Kulttuuriadressi]], jonka allekirjoittajina oli mm.muun muassa tunnettuja ulkomaalaisia tiedemiehiä ja lakimiehiä. Asevelvollisuusmanifestin ja uuden asevelvollisuuslain avulla lakkautettiin Suomen kansallinen sotaväki,. suomalaisiaSuomalaisia kutsuttiin Venäjän armeijaan, tämänminkä seurauksena [[kagaali]] järjesti kutsuntalakkoja. Suomen kenraalikuvernööri [[Nikolai Bobrikov]] sai diktaattorin valtuudet, jonka jälkeen alkoivat toimenpiteet passiivista vastarintaa harjoittaneita ihmisiä vastaan, kuten vangitsemiset, karkotukset, viroista erottamiset ja sanomalehtien lakkauttamiset. Ensimmäinen sortokausi päättyi Bobrikovin murhaan ja Suurlakkoon.
