Lapsuudessaan Ludvig XIV oli usein hengenvaarassa, mutta välttyi täpärästi kuolemalta. Hänen äitinsä ja Mazarin antoivat hänet palvelijoiden valvottavaksi, mutta he eivät huolehtineet hänestä. Kun Ludvig oli yhdeksänvuotias, Ranskan aateliset ja Pariisin porvarit kääntyivät Ludvigia ja etenkin Mazarinia vastaan, syttyi porvarisota, [[Fronde]], joka kesti kuusi vuotta. Ludvig ei koskaan antanut sitä pelkoa, alistusta ja nolostumista anteeksi, joka aateliset hänelle tekivät. Tämä oli omiaan vahvistamaan uskomusta [[Jumala]]n antamasta lapsesta ja tämän erityisestä suojelusta. Viisivuotiaana hänet pelastettiin viime hetkellä hukkumasta [[Palais-Royale (Pariisi)|Palais-Royalen]] puutarhan vesialtaaseen. Kymmenvuotiaana Ludvig sairastui [[isorokko]]on. Vielä kymmenen päivän kuluttua sairastumisesta [[lääkäri]]t eivät antaneet mitään toivoa lapsen pelastumisesta, mutta nuori kuningas selvisi kuitenkin sairaudesta. Kolmas läheltä piti -tilanne oli 30. kesäkuuta 1648, kun kuningas sairastui [[Ruokamyrkytys|ruokamyrkytykseen]] [[Bergues|Bergues’n]] kaupungin valloituksen yhteydessä. Ludvigille annettiin [[Sairaiden voitelu|viimeinen voitelu]] 7. heinäkuuta, ja vallanperimystä alettiin jo valmistella. Anna Itävaltalaisen henkilääkärin antama [[oksetuslääke]] sai kuninkaan kuitenkin toipumaan.
