Ero sivun ”Vetysidos” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
kh
Rivi 5:
Vetysidoksen vahvuus perustuu hyvin [[elektronegatiivisuus|elektronegatiivisen]] alkuaineen (O, N, F) kykyyn vetää elektroneja pois vetyatomilta ja siten tuottaa vetyatomille positiivinen osittaisvaraus. Positiivisesti varautuneen vedyn ja kyseiseen vetyatomiin muutoin sitoutumattoman alkuaineen vapaan elektroniparin välille syntyy edelleen elektrostaattinen vuorovaikutus eli vetysidos.
 
Yksinkertaisimpia aineita, joissa molekyylien välillä esiintyy vetysidoksia, ovat [[vesi]] (H<sub>2</sub>O), [[ammoniakki]] (NH<sub>3</sub>) ja [[vetyfluoridi]] (HF). Vetysidoksen vuoksi nämä aineet ovat kiinteinä tai nesteinä ollessaan assosi­oitu­neet useamman molekyylin muodostamiksi yhdistelmiksi. Tämän vuoksi niiden [[sulamispiste|sulamis-]] ja [[kiehumispiste]]et ovat paljon korkeammat kuin muiden vety-yhdisteiden, joissa vety­sidoksia ei ole.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Matti Tiilikainen, Ilkka Virtamo | Nimeke = Kemia 1 | Sivu = 41-4241–42 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1978}}</ref>
 
== Vetysidos vedessä ==