Ero sivun ”Hormeesi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Xyzäö (keskustelu | muokkaukset)
p stilisointia
riippuu aineesta
Rivi 5:
Hormeesiteoria on kiistanalainen yleisenä myrkyllisten aineiden tai säteilyn annosvasteen kuvaajana. Sitä on puoltanut erityisesti amerikkalainen tutkija Edward Calabrese.<ref>Calabrese EJ, Blain R, The occurrence of hormetic dose-responses in the toxicological literature, the hormesis database: an overview. Toxicol. Appl. Pharmacol. 2005:202:289-301.</ref> Calabresen ajatus on, että pienillä annoksilla elimistön puolustusmekanismit käynnistyvät jo, ennen kuin kemikaalista tai säteilystä on haittaa, ja tämä puolustautuminen on itse asiassa hyödyksi. Esimerkiksi vitamiinien, kivennäisaineiden ja lääkkeiden osalta ilmiö onkin kiistaton: jollakin annostasolla ne ovat yksilölle hyödyllisiä, liian suurina annoksina haitallisia ja myrkyllisiä. Tällöin hyödyt ja haitat kohdistuvat usein, mutta eivät aina, eri kohteeseen.
 
Tähän liittyy myös[[Mithridates VI | mithridatismi]], jossa mahdollisen myrkyn siedon saavuttamiseksi otetaan vapaaehtoisesti pieniä annoksia [[myrkky]]ä. Kuningas Mithridates VI:n ajatus välttää myrkytetyksi tuleminen "harjoittamalla" elimistöään siihen onei selvästitoimi vääräesimerkiksi [[Arseenitrioksidi|arsenikin]] suhteen, esim.joka arsenikkikertyy päinvastoinelimistöön ja aiheuttaa kroonisen myrkytyksen annoksilla, jotka eivät ole välittömästi myrkyllisiä.<ref>Komulainen H, Metallit ja metalloidit, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p., ss. 1153-1166. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3.</ref>
 
== Katso myös ==