Ero sivun ”P. W. Botha” versioiden välillä

'''Pieter Willem Botha''' (yleisesti käytetty muoto '''P. W. Botha''', [[12. tammikuuta]] [[1916]] [[Paul Roux]] – [[31. lokakuuta]] [[2006]] [[Wilderness (kaupunki)|Wilderness]]) oli [[Etelä-Afrikka|eteläafrikkalainen]] poliitikko, joka toimi maansa pääministerinä vuosina 1978–1984 sekä valtiollisena presidenttinä vuosina 1984–1989. Ennen pääministeriyttään Botha toimi maansa puolustusministerinä vuodesta 1966. Etelä-Afrikan parlamentissa Botha vaikutti vuodesta 1948 valtiolliseen presidenttiyteensä asti. Bothan lempinimi oli ''Die Groet Krokodil'', eli suuri krokotiili. Botha oli viimeinen [[apartheid]]iä tukenut Etelä-Afrikan valtiollinen presidentti.

Botha syntyi [[afrikaanerit|afrikaaneriperheeseen]] Paul Rouxissa, [[Oranjen vapaavaltion provinssi]]ssa. Hänen isänsä Pieter Willem Botha Sr. oli taistellut kommandona [[Toinen buurisota|toisessa buurisodassa]] ja hänen äitinsä Hendrina Christina Botha oli ollut vanki brittien keskitysleirissä sodan aikana. Botha opiskeli [[Oranjen vapaavaltion provinssi|Oranjen vapaavaltion]] yliopistossa [[Bloemfontein]]issa oikeustiedettä, mutta jätti yliopiston ennen valmistumista ja keskittyi poliittisen uran luomiseen. Bothan kotiseutu oli hyvin konservatiivista ja [[afrikaanerinationalismi|afrikaanerinationalistista]]. Vuonna 1936 Botha liittyikin [[Kansallispuolue (Etelä-Afrikka)|Kansallispuolue]]eseen. [[Daniel François Malan]] nimitti nuoren Bothan puolueorganisaattoriksi [[Kapmaan provinssi|Kapmaahan]], ja myöhemmin hän toimi puolueen kansallisena tiedottajana vuoden 1948 parlamenttivaaleissa. Samoissa vaaleissa Botha valittiin parlamentin jäseneksi Georgen vaalipiiristä Kapmaasta. Botha toimi tässä tehtävässä yhteensä 36 vuoden ajan.<ref name="bio">”Botha, Pieter Willem.” Biographies. Answers Corporation, 2006. Answers.com 13 Feb. 2008. http://www.answers.com/topic/pieter-willem-botha</ref>

[[Hendrik Verwoerd]] nimitti Bothan apulaissisäministeriksi vuoden 1958 hallitukseensa, ja kolmen vuoden päästä Botha yleni täydeksi ministeriksi. Vuonna 1966 Bothasta tuli maan puolustusministeri, jona hän toimi 14:n vuoden ajan. Bothan ministeriaikana Etelä-Afrikka päätti osallistumisesta [[Angolan sisällissota]]an. Bothan puolustusministerikautena maan puolustusbudjetti kasvoi 20 -kertaiseksi, ja kansainvälisen kauppasaarron vuoksi maa tuli aseiden osalta käytännössä omavaraiseksi.<ref name="bio"/>

Pääministeri P. W. Bothan johdolla Etelä-Afrikan hallitus ryhtyi vuonna 1977 toteuttamaan ”totaalista strategiaa” ANC:n ja muiden järjestöjen sitä vastaan käymää ”totaalista sotaa” vastaan. Strategian kulmakiviä olivat maan sotilasbudjetin kasvattaminen vihamielisiä uusia naapurimaita vastaan ja uuden turvallisuuskoneiston luominen. Uudelleenjärjestettyjen turvallisuuspoliisin ja sotilastiedustelun osastot toteuttivat seuraavan neljän vuoden aikana arviolta 30–40 poliittista salamurhaa muun muassa kirjepommeilla, ja useita tuhansia kuoli maan puolustusvoimien [[Etelä-Afrikan puolustusvoimat|Etelä-Afrikan puolustusvoimain]] suorittamissa sotilasiskuissa naapurimaiden alueella.

P. W. Botha pyrki kukistamaan sisäisen vastarinnan myös tarjoamalla mustille rajoitettuja oikeuksia. Vuonna 1979 hallitus laillisti mustien ammattiyhdistykset ja antoi niille oikeuden käydä palkkaneuvotteluja työnantajien kanssa. Mustille annettiin myös rajoitettu oikeus osallistua kaupunginhallitusten toimintaan ja mustien oikeutta omistaa kiinteistöjä ja yrityksiä laajennettiin. Suurin osa mustista suhtautui uudistuksiin kuitenkin varauksellisesti, ja esimerkiksi pääosa ammattijärjestöistä kieltäytyi rekisteröitymästä peläten niiden johtajien tulevia pidätyksiä tai pannamääräyksiä. Vuonna 1979 Botha meni vielä pidemmälle perustaen komission, joka esitti maan [[perustuslaki|perustuslain]] uudistamista siten, että värillisille ja intialaisille (mutta ei mustille) olisi luotu parlamenttiin omat kamarinsa. Perustuslaki uudistettiin vuonna 1983 kansanäänestyksen jälkeen, jossa 2/3:aa valkoisista eteläafrikkalaisista kannatti sitä. Vaikka parlamentin valtasuhteet oli uudessakin perustuslaissa valittu niin, että valkoisilla säilyi täydellinen päätösvalta, repi perustuslakiuudistus kuitenkin [[Kansallispuolue (Etelä-Afrikka)|Kansallispuolue]]tta kahtia ”valistuneisiin” (''verligtes''), jotka kannattivat muutosta, ja ”kapeakatseisiin” (''verkramptes''), jotka katsoivat etteivätettei rotujen tullut olla minkäänlaisessa kanssakäymisessä.

Elokuussa [[1985]] pitämässään niin kutsutussa [[Rubicon]]-puheessa Botha julkisti joukon uudistuksia, vaikka puheen sisältö jäi ennakoitua vähäisemmäksi. Siinä ei esimerkiksi luvattu [[Nelson Mandela]]n vapauttamista, kuten oli uumoiltu. Botha tyytyi toteamaan vain jo yleisesti tiedossa ollutolleen tosiasian: suurapartheidin [[bantustan]]-järjestelmä oli epäonnistunut ja toimimaton. Uudistusten varovaisuudesta huolimatta Botha joutui kasvavan kritiikin kohteeksi poliittisen spektrin oikealta laidalta. Etelä-Afrikan konservatiivinen puolue nousi vuoden 1987 parlamentin pääoppositiopuolueeksi ja puolueen puheenjohtaja [[Andries Treurnicht]] esitti epäluottamuslausetta hallitukselle vuonna 1988, koska apartheidin hävittäminen ''”on avannut ovet mustalle vallalle”''. Myös buurinationalististen äärioikeistolaisten järjestöjen, kuten [[Afrikaner Weerstandsbeweging]]in jäsenmäärät kasvoivat.

Botha sai [[aivoverenvuoto|aivoverenvuodon]] tammikuussa 1989. Hänen toivuttuatoivuttuaan maaliskuuhun mennessä, Mandela lähetti hänelle muistion. Siinä esitettiin ANC:n näkemys keskeisistä poliittisista kysymyksistä, kuten puolueen suhteesta kommunismiin ja enemmistövaltaan. Muistiossa myös esitettiin, että ANC:n ja hallituksen tulisi tavata ja pyrkiä luomaan ilmapiiri, jossa neuvottelut voitaisiin aloittaa. Botha suostui nyt salaiseen tapaamiseen, jonka Coetsee ja Barnard järjestivät [[5. heinäkuuta]] [[1989]]. Mandela kuljetettiin presidentin virka-asuntoon ''Tuynhuysiin'' salaa turvallisuuspoliisin ohi. Tapaamisessa ei sovittu mitään konkreettista, mutta sen symbolinen merkitys oli suuri.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=[[Allister Sparks]]| Nimike=Tomorrow Is Another Country | Sivu =48–56 | Selite= | Julkaisija=The University of Chicago Press | Vuosi=1995 | Tunniste= ISBN 0-226-76855-4 }}</ref>

Botha kieltäytyi päättäväisesti pyytämästä anteeksi rooliaan apartheid-järjestelmän ylläpitämisessä. Vuosina 1996 ja 1997 Bothan osuutta ANC:tä vastaan toteutetuissa pommi-iskuissa tutkitiintutkittiin, tutkimukset eivät johtaneet syytteisiin.<ref name="bio"/>

Presidentti [[Thabo Mbeki]] määräsi liput puolitankoon. Bothalle ehdotettiin valtiollisia hautajaisia, mutta hänen perheperheensä kielsi tämän. Hautajaiset järjestettiin yksityisesti 8. marraskuuta [[George (Etelä-Afrikka)|George]]n kunnassa. Mbeki osallistui niihin.