Ero sivun ”Happamuus” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lae pois per keskustelu
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
| colspan=2 align="center" | [[Tiedosto:Colored pH indicator (circle).png|240px|Pulloissa on pH-arvoltaan 0–14 olevia liuoksia väritettynä indikaattoriväreillä.]]
|-
| style="border: 1px solid #CCCCCC; background: #FFFFFF; padding: 1px;" colspan="2" align="center" | '''Erilaisten aineiden yleisiä pH-arvoja :'''
|-
! Aine || pH-arvo
Rivi 50:
== Happamuuden taustaa ==
=== Historiaa ===
Happamuus ja emäksisyys (myös ''alkalisuus'') ovat kemiassa vanhoja käsitteitä, jotka perustuivat ensiksi kemistin makuaistimukseen. Happojen ja emästen olemuksesta syntyi monia teorioita, mutta vasta ruotsalaisen [[Svante Arrhenius|Svante Arrheniuksen]] (1859–1927) käyttämä vetyionin käsite toi ilmiölle modernin näkökulman. Hänen mukaansa ”happo luovuttaa vetyioneita ja emäs hydroksidi-ioneita”. Arrhenius rajoitti emäkset vain [[Hydroksidi-ioni|hydroksidi-ionin]] kantaviksi [[Ioniyhdiste|ioniyhdisteiksi]]. Nykyaikaisen [[happo-emäs-teoria]]n ottivat toisistaan tietämättä käyttöönsä vuonna 1923 tanskalainen [[Johannes Brønsted]] (1879–1947) ja englantilainen [[Thomas Lowry]] (1874–1936). Nykyään Brønsted–Lowry–periaatteenaBrønsted–Lowry-periaatteena tunnetussa teoriassa esitettiin, että ”hapot ovat vetyionien (eli protonien) luovuttajia ja emäkset niiden vastaanottajia”.<ref name=mooli5/><ref name=def/><ref name=zum_233/>
 
[[Søren Peder Lauritz Sørensen]] (1868–1939) esitti vuonna 1909, että happamuuden määrää kuvaisi oksoniumkonsentraatiota paremmin sen [[Logaritmi|logaritmin]] [[vastaluku]], jonka hän merkitsi p<sub>H</sub>. Tämä ''happamuustaso'' eli lyhyemmin myös happamuus merkitään nykyään lyhenteellä pH.<ref name=kotus/> Merkinnän pH etukirjain ''p'' eli potenz on [[saksan kieli|saksaa]] ja tarkoittaa vahvuutta ja kirjain ''H'' tarkoittaa vetyionia (H<sup>+</sup>). Toisinaan lyhenteen sanotaan tulevan [[latina]]n sanoista ''pondus hydrogenii'' eli ''vedyn potentiaali''.<ref name=kotus /><ref name=def/><ref name=zum_233/>
Rivi 56:
=== Happo-emäsreaktiot ===
[[Tiedosto:Autoionizacion-agua.gif|thumb|[[Autoprotolyysi]] kahden vesimolekyylin välillä.]]
Happo-emäs-reaktiossa happo luovuttaa emäkselle vetyionin, mikä on happo-emäs-reaktioiden perusajatus. Reaktioihin osallistuvia aineita kutsutaan [[protolyytti|protolyyteiksi]] ja itse reaktiota [[protolyysi]]ksi. Kun veteen liuotetaan esimerkiksi [[Rikkihappo|rikkihappoarikkihappo]]a (H<sub>2</sub>SO<sub>4</sub>), rikkihaposta irtoaa kaksi vetyionia, jotka tarttuvat kahteen vesimolekyyliin muodostaen niistä oksoniumionit. Reaktiossa rikkihappo on luovuttava happo ja vesi vastaanottava emäs. Koska rikkihappo [[protolysoituminen|protolysoituu]] kokonaan veteen, kutsutaan rikkihappoa [[vahva happo|vahvaksi hapoksi]]. Ne hapot, jotka protolysoituvat vain osittain veteen, ovat [[heikko happo|heikkoja happoja]]. Happo voi luovuttaa yhden vedyn, jolloin se on yksiarvoinen- eli [[monoproottinen happo]], tai useita vetyjä, jolloin se on kaksi- tai kolme- tai moniarvoinen eli [[polyproottinen happo]].<ref name=mooli5/><ref name=zum_233/><ref name=zum_254/>
 
Myös emästen ja happojen [[Suola|suolatsuola]]t liukenevat veteen ja niiden ionit riistävät vedeltä vetyioneita ja toisaalta voivat itse luovuttaa vetyioneita. Tällaisten suolojen vesiliuokset ovat silloin happamia tai emäksisiä.<ref name=mooli5_2/><ref name=zum_263/>
 
Vesimolekyyli voi myös itse luovuttaa vetyionin toiselle vesimolekyylille, jolloin siitä tulee hydroksidi-ioni (OH<sup>−</sup>) ja toisesta tulee oksoniumioni:
:H<sub>2</sub>O + H<sub>2</sub>O <math>\rightleftharpoons</math> H<sub>3</sub>O<sup>+</sup> + OH<sup>−</sup>.<ref name=zum_236/>
Vesi voi siten toimia sekä happona että emäksenä, joten vettä kutsutaan siksi [[amfolyytti|amfolyytiksi]]. Tätä itseensä kohdistuvaa reaktiota kutsutaan [[autoprotolyysi]]ksi. Puhtaan veden autoprotolyysissä muodostama normaali oksoniumionin konsentraatio (merkitään [H<sub>3</sub>O<sup>+</sup>]) on noin [H<sub>3</sub>O<sup>+</sup>] = 1,0&nbsp;·&nbsp;10<sup>-7−7</sup> &nbsp;mol/l. Vesiliuosta, jolla on tämä konsentraatio, kutsutaan ''neutraaliksi''.<ref name=mooli5/><ref name=zum_236/>
 
=== Happamuuden määritelmä ===
Alkuperäinen moderni happamuus määriteltiin oksoniumionin pitoisuutena eli sen [[konsentraatio]]na. Vahvan hapon tapauksessa oletetaan, että veteen tiputettu happo protolysoituu kokonaan. Happamuus on vahvan hapon tapauksessa oksoniumin konsentraatio, joka on sama kuin hapon alkukonsentraatio. Heikon hapon muodostaman oksoniumionin konsentraatio ei ole sama kuin veteen lisätyn hapon alkukonsentraatio, koska protolyysi tapahtuu vain osittain. Tällaisten tasapainoreaktioiden hajoamisaste tulee tietää, jotta happamuus voidaan määrittää. Emäksisyyden määritelmässä tarkkaillaan vastaavassa hydroksidi-ionien konsentraatiota.<ref name=mooli5/>
 
Jos litraan vettä tiputetaan pieni määrä [[Etikkahappo|etikkahappoaetikkahappo]]a (CH<sub>3</sub>COOH, heikko happo), jonka konsentraatioksi tulee 0,1 &nbsp;mol/l, protolysoituu siitä [H<sub>3</sub>O<sup>+</sup>] = 1,3&nbsp;·&nbsp;10<sup>-3−3</sup> &nbsp;mol/l suuruinen oksoniumin konsentraatio. Tämä on liuoksen happamuuden määrä, joka muutetaan nykyään pH-asteikolla arvoksi pH 2,90. Jos puhtaaseen veteen lisätään etikkahappoa niin paljon, että sen konsentraatio on 0,05 &nbsp;mol/l, tulee happamuudeksi [H<sub>3</sub>O<sup>+</sup>] = 9,4&nbsp;·&nbsp;10<sup>-4−4</sup> &nbsp;mol/l eli pH 3,00.<ref name=mooli5/>
 
Liuoksen oksonium- ja hydroksidi-ionien konsentraatioiden keskinäiset erot määräävät happamuuden laadun. Kun <ref name=mooli5/><ref name=zum_236/>
Rivi 85:
pH-arvo on siis aktiivisuuden [[kymmenkantainen logaritmi|kymmen­kantaisen logaritmin]] vastaluku, joka noudattaa [[logaritminen asteikko|logaritmista asteikkoa]]. Kun pH-arvo kasvaa yhdellä yksiköllä, aktiivisuus pienenee kymmenysosaansa. Ottamalla logaritmista vastaluku, muuttuu pH-arvo positiiviseksi. Siitä huolimatta erittäin väkeviksi tehdyt vahvat hapot saattavat saada negatiivisia pH-arvoja. Happamuustaso on yleensä väliltä −2…14, mutta voi erittäin happamilla tai emäksisillä liuoksilla olla näiden rajojen ulkopuolellakin. Ylläolevassa värikkäässä taulukossa on eräitä arkipäivän aineiden pH-arvoja vesiliuoksessa.<ref name=iupac_pH/><ref name=iupac_a/>
 
Vedessä tapahtuu aina autoprotolyysi vesimolekyylien kesken ja veden oksoniumionin konsentraatio riippuu sen lämpötilasta. Sen konsentraatio 25 &nbsp;°C:n lämpötilassa on noin 1,004&nbsp;·&nbsp;10<sup>-7−7</sup> &nbsp;mol/l eli sen pH-arvo on 7,0. Tämä on puhtaan veden normaali pH-arvo, joka on myös neutraalin liuoksen pH-arvo.<ref name=mooli5/><ref name=zum_239/>
 
=== pOH-asteikko ===
Happamuus voidaan yhtä lailla ilmoittaa hydroksidi-ionien (OH<sup>-</sup>) konsentraatiolla, jolloin sen logaritmin vastaluku on nimeltään [[pOH]] ja se lasketaan kaavalla
:<math>\mbox{pOH} = -\log_{10} a_{ \rm OH^- } \approx -\log_{10} [OH^-].</math> <ref name=iupac_pH/><ref name=iupac_a/><ref name=zum_239/>
 
Koska veden protolyysi on tasapainoreaktio, sen tasapainokerroin eli [[veden ionitulo]] on 25 &nbsp;°C:n lämpötilassa K<sub>w</sub> = 1,008&nbsp;·&nbsp;10<sup>-14−14</sup> &nbsp;(mol/l)²<sup>2</sup>. Autoprotolyysin ionitulossa kerrotaan oksoniumionien ja hydroksidi-ionien konsentraatiot keskenään kaavalla
:<math>K_w=[H_3O^+][OH^-].</math> <ref name=mooli5/><ref name=zum_239/>
Tämän lausekkeen logaritmin vastaluku on
:<math>pK_w=-log_{10}([H_3O^+][OH^-])=-log_{10}[H_3O^+]-log_{10}[OH^-]=pH+pOH.</math> <ref name=mooli5/>
 
Summan arvo saadaan veden ionitulon logaritmin vastaluvun avulla näin:
:<math>pK_w=-log_{10}(1{,}008\cdot10^{-14})\approx 14{,}00.</math> <ref name=mooli5/>
 
Logaritmiset arvot liittyvätkin kiinteästi toisiinsa näin:
:<math>pH+pOH=14{,}00 \,,</math> <ref name=mooli5/>,
 
jolloin toinen arvoista on pH, tai pOH voidaan laskea toisen arvon avulla. Huomaa, että käytössä pH-asteikko on yleisempi kuin pOH-asteikko.
Rivi 108:
:<math>K_w=[H_3O^+][OH^-]=x\cdot x</math>
ja siitä saadaan
:<math>x=[H_3O^+]=[OH^-]=\sqrt{K_w}=\sqrt{1{,}008\cdot 10^{-14}}=1{,}004\cdot 10^{-7}.</math> <ref name=mooli5/><ref name=zum_239/>
Tällöin liuoksen pH = 7,00.
 
Liuos on hapan, jos [H<sub>3</sub>O<sup>+</sup>] > [OH<sup>−</sup>], jolloin [H<sub>3</sub>O<sup>+</sup>] > 1,004&nbsp;·&nbsp;10<sup>-7−7</sup> ja [OH<sup>−</sup>] < 1,004&nbsp;·&nbsp;10<sup>-7−7</sup>. Silloin pH = -log−log<sub>10</sub>[H<sub>3</sub>O<sup>+</sup>] < 7,00 ja pOH = -log−log<sub>10</sub>[OH<sup>−</sup>] > 7, joka perustuu logaritmin vastaluvun ominaisuuksiin. Samaan tulokseen päädytään, kun muistetaan yhteys
:<math>pH+pOH=14{,}00 \Leftrightarrow pH=14{,}00-pOH < 7.</math> <ref name=zum_248/>
Emäksisessä liuoksessa [H<sub>3</sub>O<sup>+</sup>] < [OH<sup>−</sup>], jolloin pH > 7.
 
[[Tiedosto:PHscalenolang.svg|thumb|370px|pH-asteikko. Hapan osuus alareunan pH-asteikolla on väritetty punaisella, emäksinen osuus sinisellä ja niiden välissä oleva neutraali kohta on valkoinen. Yläreunassa on vastaavia happamuuksia ilmaiseva pOH-asteikko.]]Yhteenvetona voidaan todeta, että liuos on (katso oikealla olevaa kuvaa) <ref name=mooli5/><ref name=zum_239/><ref name=zum_248/>
* hapan, kun pH on alle 7,
* neutraali, kun pH on 7 ja
* emäksinen, kun pH on yli 7.
 
=== pH-arvojen tarkkuus ===
Jos oksoniumionia on 2,13&nbsp;·&nbsp;10<sup>-5−5</sup> &nbsp;mol/l, tulee sen pH-arvoksi 4,6716...6716… Koska pH-arvo määräytyy pääasiassa [[Kymmenpotenssimuoto|kymmenpotenssimuodon]] [[Eksponentti|eksponentista]] ja jossa kerroin 2,13 muuttuu pH-arvon [[Desimaaliluku|desimaaleiksi]], tulee pH-arvojen [[Merkitsevät numerot|merkitsevien numeroiden]] määrä ilmaista pH-arvon desimaalien lukumäärällä. Kerroin 2,13 on muodostettu kolmen merkitsevän luvun tarkkuudella, joten pH-arvo ilmaistaan kolmen desimaalin tarkkuudella: pH 4,672.<ref name="zum_241" />
 
=== pH-arvojen keskiarvo ===
Happamuuden pH-arvot eivät ole sellaisia suureita, joilla voidaan laskea uusia pH-arvoja. Esimerkiksi pH-arvojen keskiarvo ei merkitse sekoitettavan liuoksen uutta happamuutta. Ajatuskokeessa otetaan kolme litran [[Vetoisuus|vetoista]] astiaa, joissa kussakin on [[Suolahappo|suolahappoasuolahappo]]a konsentraatioilla 0,01 &nbsp;mol/l, 0,02 &nbsp;mol/l ja 0,08 &nbsp;mol/l. Näiden pH-arvot ovat vastaavasti 2,0,; 1,7 ja 1,1. Jos kolme astiaa sekoitetaan keskenään, saadaan sekoitteen konsentraatio näiden konsentraatioiden keskiarvona 0,0367 &nbsp;mol/l ja sekoituksen pH-arvo on siitä laskettuna 1,4. Kuitenkin kolmen astian pH-arvojen keskiarvo on 1,6, mikä ei vastaa todellisen sekoituksen pH-arvoa.
 
=== Esimerkki: vahva happo ===
Vahva happo protolysoituu laimeissa vesiliuoksissa kokonaan veteen seuraavan reaktioyhtälön mukaisesti
:<math>HCl + H_2O \rightarrow Cl^- + H_3O^+.</math> <ref name=zum_241/>
 
Silloin sen oksoniumionin konsentraatio on lähes sama kuin lisätyn hapon alkukonsentraatio. Jos siis lisätään 0,050 &nbsp;mol [[Vetykloridihappo|vetykloridia]] yhteen litraan vettä, saadaan myös oksoniumionin konsentraatioksi 0,050 &nbsp;mol/l. Suolahappoliuoksen pH-arvoksi tulee silloin <ref name=zum_241/>
:<math>pH=-log_{10}[H_3O^+]=-log_{10}(0{,}050)=1{,}30.</math>
 
=== Esimerkki: vahva emäs ===
Jos yhteen litraan vettä liuotetaan 0,080 &nbsp;mol [[Lipeä|lipeäälipeä]]ä, protolysoituu se lähes kokonaan veteen reaktioyhtälön mukaisesti
:<math>NaOH + H_2O \rightarrow Na^+ + OH^- + H_2O.</math>
Vesi ei osallistu reaktioon ollenkaan, mutta lipeässä oleva hydroksidi-ioni vapautuu veteen. Hydroksidi-ionin konsentraatio on lähes sama kuin lipeän alkukonsentraatio.<ref name=zum_248/>
 
Liuoksen pOH-arvo on silloin
:<math>pOH=-log_{10}[OH^-]=-log_{10}0{,}080=1{,}10</math>
ja liuoksen pH-arvo on silloin
:<math>pH=14{,}00-pOH\approx 12{,}90.</math>
 
=== Esimerkki: heikko happo ===
Edellisessä vahvan hapon esimerkissä oksoniumionin konsentraatio selvitettiin olettamalla se samaksi kuin hapon alkukonsentraatio. Heikko happo ei protolysoidu kokonaan ja siksi tulisi ensin tietää, kuinka suuri osa haposta muodostaa oksoniumionia. Heikon hapon protolyysireaktio on luonteeltaan tasapainoreaktio, jonka tasapainotila määräytyy matemaattisesti ionitulon [[Happovakio|happovakionhappovakio]]n avulla.<ref name=zum_241/>
 
Esimerkiksi heikon [[Etikkahappo|etikkahapon]] protolyysireaktio on
:<math>CH_3COOH+H_2O \rightleftharpoons CH_3COO^- + H_3O^+</math>
ja reaktion happovakio on K<sub>a</sub> = 1,8&nbsp;·&nbsp;10<sup>-5−5</sup> &nbsp;mol/l. Ionitulo lasketaan laimeilla hapon liuoksilla reagenssien konsentraatioista
:<math>K_a=\frac{[CH_3COOH^-][H_3O^+]}{[CH_3COOH]}.</math>
Jos litraan vettä lisätään 0,010 &nbsp;mol etikkahappoa ja siitä protolysoituu x &nbsp;mol [[Asetaatti-ioni|asetaatti-ioniksi]] ja oksoniumioniksi, saadaan ionituloksi
:<math>K_a=\frac{x\cdot x}{0{,}01-x}.</math>
Tämän yhtälön positiivinen ratkaisu on x = 4,15359&nbsp;·&nbsp;10<sup>-4−4</sup> &nbsp;mol/l, jonka happamuustaso vastaa pH = 3,4.
 
== Määrittäminen ja mittaaminen ==
Rivi 173:
* [[Indikaattori]]
* [[Puskuriliuos]]
* [[Happo-emäs -tasapaino]]
* [[Talousvesi]]
{{clear}}