Wikipedia

Ero sivun ”Ranskan suuri vallankumous” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Aikajana: - lis., w-fix
→‎Historia: - linkkejä, korjauksia
Rivi 77:
 
===Kansalliskokous===
17. kesäkuuta kolmas sääty julistautui Mirabeaun johdolla [[Ranskan kansalliskokous (1789)|kansalliskokoukseksi]] ({{k-fr|Assemblée nationale}}), joka edustaisi eri säätyjen sijasta koko ”kansaa”. Kansalliskokous kutsui muiden säätyjen edustajat liittymään siihen. Samalla se teki kuitenkin selväksi, ettei se odottaisi, vaan aikoi johtaa valtion asioita joka tapauksessa. Mirabeau valittiin kansalliskokouksen johtajaksi 23. kesäkuuta 1789.
 
Ludvig XVI sulki Salle des États'n, jossa kansalliskokous kokoontui. Tällöin kansalliskokous siirtyi kuninkaan tennishalliin, jossa vannottiin 20. kesäkuuta [[Pallohuoneen vala]]. Valassa kansalliskokous vannoi, ettei se hajaantuisi, ennen kuin Ranskalle olisi säädetty [[perustuslaki]]. Suuri osa pappissäädystä sekä 47 aatelin jäsentä liittyi kansalliskokoukseen. 27. kesäkuuta mennessä rojalistipuolue oli antanut periksi, mutta suuri määrä kuninkaan sotaväkeä oli saapunut [[Pariisi]]in ja [[Versailles]]iin. Pariisista ja muista Ranskan kaupungeista saapui kansalliskokousta tukevia viestejä. 9. heinäkuuta kansalliskokous muutettiin [[Ranskan perustuslakia säätävä kansalliskokous|perustuslakia säätäväksi kokoukseksikansalliskokoukseksi]]. Pariisissa [[Palais-Royal]]issa kokoukset jatkuivat taukoamatta. Osa sotaväestä alkoi kääntyä kansan puolelle.
 
===Bastiljin valtaus===
Rivi 95:
Ministeri Necker palasi valtaan. Hän kuitenkin menetti kansansuosionsa kuvitellessaan pystyvänsä yksin pelastamaan Ranskan talouden ja kieltäydyttyään yhteistyöstä [[Honoré Mirabeau|Mirabeaun]] ja Lafayetten kanssa. Hän kieltäytyi hyväksymästä kansalliskokouksen asettamia ministereitä. Samaan aikaan hän kuitenkin pyysi kokoukselta yhä lisää lainaa ja veroja talouden helpottamiseen.
 
Idea kansanvaltaisuudesta levisi Ranskan läpi. Monin paikoin maaseuduilla mentiin tätä pidemmälle: aatelisia teloitettiin ja linnoja poltettiin. Tämä tunnettiin niin sanottuna [[Suuri pelko|Suurenasuurena pelkona]].
 
”[[Vallankumouksen helluntaiyö]]ksi” kutsutussa istunnossa 4. elokuuta 1789 kansalliskokous lakkautti kerralla kaikki [[säätyerioikeudet]] ja papiston [[kymmenykset]]. Tämän päätöksen on katsottu samalla lopettaneen [[feodalismi]]n.
 
===Kansalliskokouksen jakautuminen===
[[Tiedosto:Sans-culotte.jpg|pienoiskuva|Laulaja Chenard [[Sanskulotit|sanskulotin]] asussa Savoijissa järjestetyillä Vapauden festivaaleilla lokakuussa 1792. [[Louis Léopold Boilly]]n maalaus vuodelta 1792.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Haikala, Sisko | Nimeke = Maailmanhistorian pikkujättiläinen | Vuosi = 2006 | Luku = Vallankumousten aikakausi | Sivu = 673 | Julkaisija = WSOY | Tunniste = ISBN 951-0-30602-9}}</ref>]]
 
Kansalliskokouksen jakautuminen eri ryhmiin alkoi tulla selväksi. Aristokraatit [[Jacques Antoine Marie Cazalès]] ja abbé [[Jean-Sifrein Maury]] johtivat oikeistoa, joka vastusti vallankumousta. Rojalistidemokraatit, jotka liittoutuivat Neckerin kanssa, pyrkivät järjestämään Ranskan brittiläisen perustuslain mukaan. Heihin kuuluivat muun muassa [[Jean Joseph Mounier]], [[Gérard de Lally-Tollendal]], [[Stanislas de Clermont-Tonnerre]] ja Pierre Victor Malouet de Virieu.
 
Kansallispuolue, joka edusti lähinnä keskiluokan etua, esitti radikaalimpia ideoita. Heihin kuuluivat [[Honoré Mirabeau]], Lafayette[[La Fayette]], [[Jean Sylvain Bailly]], [[Adrien Duport]], [[Antoine Barnave]] ja [[Alexander Lameth]]. [[AbbéEmmanuel Joseph Sieyès]] sai muodostettua yhteisymmärrystä keskustan ja vasemmiston välillä.
 
Pariisissa erilaiset komiteat, pormestari, edustajainkokous ja yksittäiset piirit julistautuivat vallanhaltijoiksi toisistaan huolimatta. Lafayetten kansalliskaartista muodostui myös oma keskiluokkainen voimansa.
 
Käyttäen mallina [[Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus]]ta kansalliskokous julkaisi 26. elokuuta 1789 [[RanskanIhmis- vallankumouksenja ihmisoikeusjulistuskansalaisoikeuksien julistus|ihmis- ja kansalais­oikeuksien julistuksen]], jolla taattiin tasa-arvo ja henkilökohtainen vapaus. Yhdysvaltain julistuksen tapaan se oli periaatteiden julistus eikä se ollut velvoittava ''[[de jure]]''. Julistus oli etukäteen tarkastutettu Yhdysvaltain julistuksen kirjoittajalla [[Thomas Jefferson]]illa. Myös tätä avustanut [[Benjamin Franklin]] oli tuolloin kannustamassa ranskalaisia vallankumoukseen. Franklinin kannustuslause ''Ça ira!'' innoitti samannimisen laulun, tuolloin ''[[Marseljeesi]]akin'' kuuluisamman vallankumouksen hengennostattajan, jonka viheltäminenkin kiellettiin useissa muissa valtioissa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä= | Otsikko= | Julkaisu= Helsingin Sanomat| Vuosi=2007 | Numero=10. toukokuuta | Sivut= }}</ref>
 
Kansalliskokous ei toiminut ainoastaan lakiasäätävänä elimenä, vaan sillä oli myös uutta perustuslakia säätävä tehtävä. Necker, Mounier, Lally-Tollendal ja monet muut kannattivat senaattia, jonka jäsenet kuningas määräisi kansan ehdokkaista. Suurin osa aatelista vaati ylähuonetta, jonka jäsenet valitsisi aateli. Kansallispuolueen kanta voitti lopulta: Ranskalle tulisi yksikamarinen parlamentti, jonka päätöksiin nähden kuninkaalla olisi lykkäävä [[veto-oikeus]]. Hän ei voisi estää lain voimaantuloa, vain lykätä sitä.
Rivi 116:
Kansalliskokous korvasi [[Ranskan historialliset maakunnat|historialliset provinssit]] ja perusti tilalle 83 [[Ranskan departementit|departementtia]], joilla oli yhtenäinen hallinto ja jotka kaikki olivat suunnilleen yhtä laajoja. Huolimatta valtiopäivistä, jotka oli kutsuttu kokoon valtion taloudellisen tilanteen parantamiseksi, talousvaje oli vain pahentunut. [[Mirabeau]]n johtamana kansalliskokous päätti korjata tilanteen antamalla Neckerille diktatuuriset oikeudet valtion talousasioissa.
 
2. marraskuuta 1789 kansalliskokous päätti vastata talouskriisiin ottamalla kirkon omaisuuden valtiolle. Tämä antoi valtiolle valtavan määrän omaisuutta. Valtio hyödynsi uutta omaisuuttaan laskemalla liikkeelle uuden paperirahan, [[assignaatti|assignaatit]] ({{k-fr|assignats}}), jonka takeina toimivat takavarikoidut kirkon maat. 12. heinäkuuta 1790 säädetty (muttaja kuninkaan vasta 26. joulukuuta hyväksymä) [[papiston siviilihallinto]]laki (''Constitution Civile du Clergé'') teki papistosta valtion työntekijöitä ja velvoitti heidät vannomaan uskollisuutta perustuslaille. Katolisesta kirkosta tuli maallisen valtion alainen.
 
Aixin arkkipiispa ja Clermontin piispa jättivät kansalliskokouksen tämän lain säätämisen jälkeen. [[Paavi]] ei koskaan hyväksynyt uutta järjestystä, ja se johti skismaan perustuslaillisen papiston ja uhmakkaiden pappien välillä.
Rivi 123:
Ludvig XVI vastusti vallankumouksen kulkua mutta hylkäsi muiden Euroopan monarkkien mahdollisesti petolliset avuntarjoukset. Hän kääntyi lopulta kenraali Bouillén puoleen, joka tuomitsi sekä emigrantit että kansalliskokouksen ja tarjosi kuninkaalle turvaa tukikohdassaan Montmedyssa.
 
20. kesäkuuta 1791 yönä [[Varennesin pako|kuningas pakeni]] [[Tuileries’n palatsi|Tuileries’hin]]sta. Seuraavana päivänä itsevarma kuningas kuitenkin paljasti itsensä. Hänet tunnistettiin [[Varennes]]issa, [[Meuse]]n départementissa, ja palautettiin Pariisiin 21. kesäkuuta vartion alaisena. Kuninkaan saapuessa Pariisiin väkijoukosta ei kuulunut kannatusta hänelle. Kansalliskokous vangitsi kuninkaan väliaikaisesti. Hänet ja kuningatar [[Marie Antoinette]] pidettiin vangittuna.
 
===Perustuslakia säätävän kokouksen loppu===
Rivi 138:
Jopa ennen kuninkaan pakoa kansalliskokouksen jäsenet olivat päättäneet kieltäytyä osallistumasta perustuslain jälkeiseen lakiasäätävään kokoukseen. Nyt erilaiset läpi menneet lait koottiin yhdeksi perustuslaiksi, ja se annettiin Ludvig XVI:n hyväksyttäväksi. Hän vannoi pitävänsä sitä yllä, puolustavansa sitä ulkovaltojen hyökkäyksiltä ja toimivansa sen toimeenpanemiseksi kaikin mahdollisin keinoin. Kuningas puhutteli kansalliskokousta ja sai innostuneet suosionosoitukset. Kansalliskokous päätti kautensa 29. syyskuuta 1791.
 
===Lakiasäätävä kansalliskokous===
===Lakia säätävä kokous===
Vuoden 1791 perustuslain mukaan Ranskasta tuli perustuslaillinen monarkia. Kuningas jakoi vallan vaaleilla valitun lakia[[Ranskan säätävänlakiasäätävä kokouksenkansalliskokous|lakiasäätävän kansalliskokouksen]] (''assemblée nationale législative'') kanssa, mutta hänellä oli silti oikeus valita ministerit ja kuninkaallinen veto-oikeus.
 
LakiaLakiasäätävä säätävä kokouskansalliskokous kokoontui ensimmäisen kerran 1. lokakuuta 1791 ja ajautui kaaokseen alle vuodessa. Yrityksessään hallita kokous epäonnistui täydellisesti. Sen jälkeen jäi tyhjä valtion kassa ja kuriton armeija ja laivasto.
 
Kokous koostui 165 feuillantista (tasavaltalaisia monarkisteja), jotka istuivat oikealla; 330 [[Girondistit|girondistista]] (liberaalidemokraatteja) ja [[jakobiinit|jakobiinista]], jotka istuivat vasemmalla ja 250 edustajasta, jotka eivät kuuluneet kumpaakaan ryhmään.
Rivi 149:
Politiikka johti sotaan [[Itävalta]]a ja sen liittolaisia vastaan. Kuningas, feuillantit ja girondistit halusivat sotaa: kuningas ja monet feuillantit kuninkaan suosion kasvattamiseksi. Jopa tappio olisi tehnyt hänet suositummaksi. Girondistit puolestaan halusivat levittää vallankumousta koko Eurooppaan. Vain jotkut jakobiinit vastustivat sotaa. Keisari Leopold II, Marie Antoinetten veli, olisi ehkä halunnut välttää sotaa, mutta hän kuoli 1. maaliskuuta 1792.
 
Ranska julisti sodan Itävallalle 20. huhtikuuta, ja [[Preussi]] liittyi Itävallan puolelle muutamia viikkoja myöhemmin. Ensimmäiset taistelut [[Ranskan vallankumoussodat|Ranskan vallankumoussodissa]] koituivat Ranskan tappioksi. EnsimmäinenEnsimmäisen merkittävämerkittävän taisteluvoiton ranskalaiset olisaivat [[Valmyn taistelu|Valmyssa]]ssa 20. syyskuuta. Vaikkakin kova sade esti taistelun viemisen ratkaisuun, Ranskan tykistö näytti ylivoimansa. Tähän mennessä Ranska oli kuitenkin jo sekasorrossa ja kuningas syrjäytetty.
 
===Perustuslaillinen kriisi===
[[Tiedosto:Jacques Bertaux - Prise du palais des Tuileries - 1793.jpg|pienoiskuva|[[Tuileries’n palatsin valtaus]] 10. elokuuta 1792. [[Jean Duplessis-Bertaux|Jean Duplessis-Bertaux’n]] maalaus vuodelta 1793.]]
LakiaLakiasäätävän säätävän kokouksenkansalliskokouksen rinnalle nousi [[Pariisin kommuuni (Ranskan vallankumous)|Pariisin kommuuni]], kunnallishallitus. [[Braunschweigin manifesti]]ssa 25. heinäkuuta 1792 keisarillinen ja Preussin armeija uhkasivat kansaa pikaisella kostolla jos se vastustaisi kuningasvallan palauttamista tai armeijoiden etenemistä. Elokuun 10. päivänä 1792 [[Tuileries’n palatsin valtaus|kumoukselliset valtasivat]] [[Tuileries’n palatsi]]n. Kuningas ja kuningatar jäivät vangeiksi, ja lakia säätävän kokouksen tynkäistunto poisti kuninkaan asemastaan; vain kolmannes edustajista oli läsnä, ja lähes kaikki heistä jakobiineja.
 
Kansallisen hallituksen jäännösten valta riippui nyt kumouksellisesta kommuunista. Kommuuni lähetti salamurhaajia vankiloihin [[Syyskuun murhat|surmaten 1&nbsp;400 uhria]] ja lähetti kiertokirjeen muihin kaupunkeihin käskien niitä seuraamaan esimerkkiä. Lakiasäätävä kokous pystyi vain vähäiseen vastarintaan.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Ranskan_suuri_vallankumous”