==== Obstruenttien soinnittomuus sanan lopussa ====
Soinnilliset [[obstruentti|obstruentit]] iännetähäännetään sanan lopussa soinnittomina, mutta kirjoituksessa tätä eroa ei osoiteta. Siksi kirjoitetaan esimerkiksi ''ty'''d''''' - ''ty'''d'''en'' (eikä ''Tie'''t''''' - ''Tie'''d'''en'' niin kuin toisessa ''Sass'sche Schrievwies'' (lyh. ''SASS'') -kirjoitustavassa) ja ''skry'''v'''en'' - ''skri'''v'''t'' (eikä hollannin mukaan ''schrij'''v'''en'' - ''schrij'''f'''t'').
==== Obstruenttien assimilaatio ====
Rivi 153:
===== Muinaissaksin ē-äänne eri puhetavoissa =====
Sanat, joissa oli muinaissaksissa pitkä ē-iännehäänne, jakautuvat neljään alajoukkoon, jotka ovat kehittyneet eri murteissa eri tavalla. Esimerkiksi yhdessä murteessa ē<sub>3</sub> ja ē<sub>4</sub> voidaan molemmat ääntää samalla tavalla, mutta eri tavalla kuin ē<sub>1</sub>. Toisessa murteessa ē<sub>1</sub> ja ē<sub>4</sub> voidaan ääntää keskenään samalla tavalla, mutta eri tavalla kuin ē<sub>3</sub>. Alajoukko ē<sub>2</sub> jakautuu vielä joukoiksi ē<sub>2a</sub> ja ē<sub>2b</sub>, ja näihin joukkoihin kuuluvien sanojen ē äännetään eri taval vain harvoissa murteissa. Kaikissa niissä murteissa, joissa ne äännetään eri tavalla, ē<sub>2a</sub> äännetään samoin kuin ē<sub>1</sub> – ja ē<sub>2b</sub> samoin kuin ē<sub>4</sub>.
Alla olevassa taulukossa esitetään ē-äänteen kehitys eri murteissa:
