Ero sivun ”Jacques Pierre Brissot” versioiden välillä

367 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
→‎Poliitikkona: - ja vielä tänne
p (→‎Vaiheet ennen vallankumousta: - parempi linkitys)
(→‎Poliitikkona: - ja vielä tänne)
 
==Poliitikkona==
Brissot valittiin heinäkuussa 1789 [[Pariisin kommuuni (Ranskan vallankumous)|Pariisin kommuunin]] ensimmäiseen kaupunginvaltuustoon ja hän muun muassa otti haltuunsa Bastiljin avaimet [[Bastiljin valtaus|linnoituksen valtaamisen]] jälkeen. Hän nousi kuuluisuuteen pidettyään 10. heinäkuuta 1791 [[jakobiiniklubi]]lla puheen, jossa hän julisti kuningas [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:n]] menettäneen koskemattomuutensa syyllistyttyään [[Varennesin pako|epäilyttävään pakoyritykseen]]. Brissot esitteli puheessa myös oman ulkopoliittisen ohjelmansa. Hänet valittiin syyskuussa 1791 edustajaksi [[Ranskan lakiasäätävä kansalliskokous|lakiasäätävään kansalliskokoukseen]], jossa hän erikoistui pian ulkopoliittisiin kysymyksiin.<ref name="brit" /> Hänestä tuli kansalliskokouksen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ja pian käytännössä Ranskan ulkopolitiikan johtaja.<ref name="NFB" /> Brissot kannatti vallankumouksen edistämistä sodalla, joka paljastaisi muiden valtioiden taantumuksellisuuden ja levittäisi saavutettua vapautta muualle Eurooppaan. [[Ensimmäisen liittokunnan sota|Sota]] julistettiin [[Habsburgien valtakunta|Itävallalle]] huhtikuussa 1792.<ref name="brit" />
 
Brissot’n ympärille syntyi kansalliskokouksessa uusi vaikutusvaltainen puolueryhmä, girondistit, joita kutsuttiin hänen mukaansa myös ”brissotiineiksi” (''les brissotins''). Pohjana olivat hänen kolmen edellisen vuoden aikana solmimansa ystävyyssuhteet muun muassa [[Nicolas de Condorcet|Condorcet’n]], [[François Buzot|Buzot’n]], [[Jérôme Pétion de Villeneuve|Pétionin]] sekä [[Jean Marie Roland de la Platiere|Rolandin]] ja [[madame Roland|tämän vaimon]] kanssa. Brissot oli jonkin aikaa hyvin vaikutusvaltainen Pariisin jakobiiniklubilla ja toimi lokakuussa 1791 pari viikkoa sen puheenjohtajanakin. Sodassa kärsityt tappiot romahduttivat hänen suosionsa, muttaja klubinjakobiiniklubin enemmistö siirtyi kesän 1792 aikana radikaalimman [[Maximilien Robespierre]]n puolelle.<ref name="longman">Colin Jones: ''The Longman Companion to the French Revolution'', s. 176–177, 182–183. Longman, Lontoo/New York 1988.</ref> SodassaRanskan kärsittyjen tappioiden ajaessa Ranskanajautuessa kohti seuraavaa vallankumousta girondistit yrittivät turhaan pelastaa monarkian.<ref name="brit" /> [[Tuileries’n palatsin valtaus|Monarkian kumoamisen]] jälkeen RobespierreBrissot tuomitsiilmaisi Brissot’nvastenmielisyytensä ”vapaudenmurhasta”Pariisin 1.kommuunin syyskuutaja 1792sektioiden piiristä noussutta uutta [[Pariisinsanskulotti]]en kommuuniliikehdintää (Ranskankohtaan.<ref vallankumous)|Pariisinname="larousse" /> Robespierre tuomitsi hänet ”vapaudenmurhasta” kommuunissa]] 1. syyskuuta 1792 pitämässään puheessa. Brissot erotettiin jakobiiniklubista 12. lokakuuta 1792.<ref name="brit" />
 
Brissot valittiin kuitenkin syyskuussa 1792 uuteen [[kansalliskonventti]]in [[Eure-et-Loir]]in edustajana ja hän säilytti edelleen vaikutusvaltansa ulkoasiainvaliokunnassa. Ranskan sodanjulistus Englannille ja [[Alankomaat|Hollannille]] helmikuussa 1793 perustui Brissot’n laatimassa mietinnössä esitettyyn suositukseen.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Ludvig XVI:n oikeudenkäynnin yhteydessä Brissot äänesti vähemmistössä kuolemantuomion lykkäyksen puolesta.<ref name="larousse" /> Valtataistelun kiihtyessä Robespierre syytti 3. huhtikuuta 1793 Brissot’ta vihollisen puolelle loikanneen kenraali [[Charles-François Dumouriez|Charles-François Dumouriez’n]] ystäväksi ja syypääksi tappiolliseen sotaan.<ref name="brit" /> Brissot ei ollut kovin näkyvässä asemassa [[vuoripuolue]]en ja girondistien välisessä lopullisessa yhteenotossa, mutta hänet yhtä kaikki määrättiin [[Pariisin kansannousu 1793|girondistivastaisen kansannousun]] yhteydessä 2. kesäkuuta 1793 kahdenkymmenenyhdeksän girondistiedustajan mukana erotettavaksi kansalliskonventista ja asetettavaksi kotiarestiin. Brissot onnistui pakenemaan Pariisista, mutta hän jäi kiinni [[Moulins]]issa. [[Vallankumoustribunaali]] tuomitsi hänet 30. lokakuuta pidetyssä oikeudenkäynnissä kuolemaan ja hänet teloitettiin [[giljotiini]]ssa seuraavana päivänä.<ref name="brit" /><ref name="NFB" />
 
Brissot kirjoitti vankeusaikanaan muistelmansa, jotka hänen poikansa julkaisi postuumisti vuonna 1830.<ref name="NFB" />