Ero sivun ”Ikiliikkuja” versioiden välillä

Toisaalta energia ei myöskään häviä. Näin ollen voisi kuvitella, että laite voisi toimia ilman ulkoista energianlähdettä käyttämällä saman energian yhä uudestaan ja uudestaan. Koska todellisuudessa minkä tahansa koneen käyttämä energia kuitenkin muuttuu lopulta lämmöksi, tämän laitteen olisi itse asiassa kerättävä lämpöä ympäristöstään ja muutettava se mekaaniseksi energiaksi aiheuttamatta lämpö­tila­erojen tasoittumista. Tällaista kuviteltua laitetta nimitetään '''toisen lajin ikiliikkujaksi''' eli '''ideaalikoneeksi'''. Se ei olekaan ristiriidassa energian säilymislain kanssa, mutta [[termodynamiikan toinen pääsääntö]], jonka mukaan [[entropia]] kasvaa, tekee myös sen mahdottomaksi.<ref name=Fokus /><ref>Baeyer, s. 62-6462–64</ref> Lämmön avulla voidaan tehdä mekaanista työtä vain, jos on lämpötilaeroja, mutta niiden aikaansaaminen vaatii ulkopuolista energiaa. Lisäksi voidaan osoittaa, että [[lämpövoimakone]]en [[hyötysuhde]] ei voi olla suurempi kuin tämän lämpö­tila­erotuksen suhde korkeampaan lämpö­tilaan [[absoluuttinen lämpötila|absoluuttisella asteikolla]].<ref>{{kirjaviite | Tekijä = K. V. Laurikainen, Uuno Nurmi, Rolf Qvickström, Erkki Rosenberg, Matti Tiilikainen | Nimeke = Lukion fysiikka 1 | Sivu = 122 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1972 | Tunniste = ISBN 951-0-00557-6}}</ref>