Ero sivun ”Huilu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jmk (keskustelu | muokkaukset) p Käyttäjän 85.76.0.252 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Mikko Paananen tekemään versioon. Merkkaukset: rv Pikapalautus Palauta-työkalulla |
Lähde Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 26:
Nokkahuilussa puhalletaan erityiseen suukappaleeseen (nokkaan), joka ohjaa ilmavirran ääniaukossa olevaan terävään kulmaan. Peruslaatuinen puhallustapa on helppo, mutta ilmaisumahdollisuuksia on silti lukuisia. Soittimen materiaalina käytetään puuta, jonka laatu luonnollisesti määrää soinnin lisäksi myös hinnan. Hintaluokka puiselle nokkahuilulle on n. 200-2000 euroa. Nokkahuiluja valmistetaan nykyään myös muovista, ja monet soittajat ovat sitä mieltä, että parhaat muoviset voittavat laadussaan halvimmat puuinstrumentit.
[[Koulu]]issa harjoitellaan usein nokkahuilun soiton alkeita.<sup>lähde?</sup> Joissakin kouluissa edetään koko nokkahuiluperhe aina sopraanosta bassoon. Suomen kouluissa yleisemmän saksalaisotteisen ns. "koulunokkahuilun" tyyppisiä huiluja ovat muun muassa varsinaiset [[nokkahuilu]]t, [[okariina]] ja [[irlanti]]lainen [[tinapilli]]. Myös musiikissa joskus käytettävät [[pilli]]t kuuluvat enimmäkseen tähän ryhmään, esimerkiksi [[pajupilli]]. Nokkahuilu oli tärkeä soitin taidemusiikissa vielä 1700-luvulla. Esimerkiksi monet [[Johann Sebastian Bach|Bach]]in sävellykset, joita soitetaan nykyään usein poikkihuilulla, oli alun perin sävelletty nokkahuilulle. 1800-luvun alkaessa nokkahuilu oli enää lähinnä harrastelijoiden soitin, eikä sitä ollut mukana missään orkestereissa.
Nokkahuiluja on eri kokoisia, ja niiden ääniala vaihtelee koon mukaisesti. Korkeaäänisimmästä matalimpaan lueteltuna ne ovat: ''[[sopranino]]-, [[sopraano]]-, [[altto]]-, [[tenori]]- ja [[basso]]nokkahuilu''.
| |||