Ero sivun ”Lockheed F-80 Shooting Star” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Viittauksen sijaintia muutettu. Parempi ja tarkempi perustelu esitetty. Lähdekysymystä ei poistettu. |
tarkennuksia ennätyskoneeseen liittyen, viitteen muotoilu, w |
||
Rivi 63:
|}
'''Lockheed F-80 Shooting Star''' oli ensimmäinen yhdysvaltalainen merkittäviä määriä valmistettu [[suihkuhävittäjä]].
== Historia ==
[[Tiedosto:F-80C BuAer 3 side view.jpg|left|200px]]
Koneen suunnittelu alkoi vuonna 1943 brittiläisen [[de Havilland Goblin|de Havilland H.1B]]
XP-80:ksi nimetty prototyyppi teki ensilentonsa 8. tammikuuta 1944. Sen moottorina oli [[de Havilland Vampire]]-hävittäjän prototyypistä otettu Halford H1 (myöhemmin 'Goblin') [[suihkumoottori]]. [[Lockheed Corporation|Lockheedin]] pää[[koelentäjä]] Milo Burcham kuoli 20. lokakuuta 1944 lentäessään koneen toisella prototyypillä. Myös [[lentäjä-ässä]] [[Richard Bong]] kuoli koelentämänsä P-80:n maahansyöksyssä. Shooting Star tuli palveluskäyttöön vuoden 1945 alkupuolella ja 45 toimitettiin [[USAF]]:ille ennen sodan loppua.
Rivi 72 ⟶ 73:
Neljä P-80-konetta lähetettiin [[Eurooppa]]an esiteltäväksi, mutta yhden tuhouduttua esittelylennolla Englannissa moottorin sytyttyä palamaan, konetyyppi asetettiin lentokieltoon ja toinen maailmansota päättyi, ennen kuin konetta käytettiin taistelulennoilla. Sodan loputtua 5 000 koneen tilaus supistui 2 000 kappaleeseen. P-80A, P-80B ja P-80C malleja valmistettiin ennen tuotannon loppumista 1950 1 715 konetta, joista 798 oli P-80C mallia. Vuonna 1948 "P"-merkinnät (''Pursuit'') muutettiin "F"-alkuisiksi (''Fighter'', hävittäjä).
Lockheed otti tavoitteekseen brittiläisen [[Gloster Meteor]]in 991 km/h nopeudellaan asettaman [[Vaakalennon ilmannopeusennätys|vaakalennon ilmannopeusennätyksen]] rikkomisen. Ennätystä lähdettiin hakemaan riisutulla P-80R -ennätyskoneella, jonka aseistus oli korvattu lisäpolttoaineella, ja jonka ulkoista muotoilua oli virtaviivaistettu muun muassa imuaukkojen ja muiden ilmanvastusta tuottaneiden paikkojen osalta. Koneessa oli myös varustettu viritetyllä [[Allison J33|Allison J33-A-21]] -suihkumoottorilla, joka kykeni tuottamaan 22,59 kilonewtonin työntövoiman vesi-alkoholiruiskutusjärjestelmän avulla.<ref name="militaryfactory"/>
Huomattavista muutostöistä huolimatta P-80R:n ensimmäinen ennätysyritys floppasi koneen jäädessä huomattavasti asetetusta tavoitenopeudesta. Toinen yritys tuotti kuitenkin tulosta. P-80R rikkoi samalla sekä Meteorin aiemmin asettaman [[Kansainvälinen ilmailujärjestö|kansainvälisen ilmailujärjestön]] kriteerit täyttävän nopeusennätyksen että 1 000 km/h rajapyykin saavutettuaan 1 004 km/h huippunopeuden vaakalennossa.<ref name="militaryfactory"/><ref>MMM, 1955: s. 203.</ref>
F-80 oli suunniteltu ensisijaisesti korkealla toimivaksi torjuntahävittäjäksi, mutta [[Korean sota|Korean sodassa]] [[F-86 Sabre]]t korvasivat ne siinä tehtävässä. F-80C:tä käytettiin sen jälkeen hävittäjä-pommittajana, pääasiassa matalahyökkäyksiin raketein, pommein ja [[napalm]]illa. 8. marraskuuta 1950 lt. Russell J. Brown ampui alas F-80C-koneellaan [[MiG-15]]-koneen ensimmäisessä suihkukoneiden välillä käydyssä ilmataistelussa.<ref>http://www.aviation-history.com/lockheed/p80.html</ref>
|