Ero sivun ”Pappeus” versioiden välillä

186 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
korjauspyyntö
(korjauspyyntö)
 
{{yhdistettäväArtikkeli|Aaronin pappeus (mormonismi)}}
{{yhdistettäväArtikkeli|Melkisedekin pappeus (mormonismi)}}
{{korjattava|Outo määritelmä: artikkelin sisältö puhuu pääosin aivan muuta kuin mitä määritelmäkappale väittää. OLennaisesti lähteetön. Hämäriä väitteitä. Ym jne}}
'''Pappeus''' ({{k-grc|ἱερωσύνη}}, {{k-la|sacerdotium}}) tarkoittaa yleisesti tehtävää tai toimea, jonka tehtävä on jollakin tapaa [[uhri]]en toimittaminen jumaluudelle tai Jumalalle. Niitä, joilla on tällainen tehtävä, nimitetään [[pappi|papeiksi]]{{kenen mukaan}}.
 
== Pappeus juutalaisuudessa ==
Myöhäisessä [[juutalaisuus|juutalaisuudessa]] pappeus oli leeviläisen heimon tehtävä, eli pappeus oli perinnöllistä{{selvennä|selitä tämä looginen ja käytännöllinen johtopäätös perinnöllisyydestä}}. Siihen kuului erilaisten [[uhri|eläinuhrien]] toimittaminen Jerusalemin temppelissä. Papit muodostivat oman yhteiskuntaluokkansa, jonka sisällä oli ylimyspapistoa ja alempaa, köyhempää papistoa.
 
== Pappeus kristinuskossa ==
Kristillinen näkemys pappeudesta yleensä{{selvennä|mutta ei aina?}} jakautuu kahteen käsitykseen, kaikkien uskovien yhteiseen pappeuteen{{selvennä|mitä se tarkoittaa?}} ja erityisen pappisviran haltijoiden pappeuteen. Pappeudella viitataan yleiskielessä usein juuri jälkimmäiseen.
 
=== Pappeus luterilaisessa kirkossa ===
{{Kirkon virat}}
Luterilaisessa kirkossa pappeus tai pappisvirka annetaan [[Pappi|papiksi]] vihkimisessä. Piispa vihkii vihittävän pappisvirkaan. Pappisvirka antaa oikeuden ja velvollisuuden toimittaa sakramentteja, saarnata ynnä muita oikeuksia.
 
Tällä erityisellä viralla ei niinkään ymmärretä erityistä uhraamisen virkaa, vaan "sananpalveluksen ja sakramenttien jakamisen virkaa". Pappisvirka antaakin oikeuden ja velvollisuuden toimittaa sakramentteja, saarnata ynnä muita oikeuksia.
 
Kysymys siitä, onko pappeus sakramentti, on epäselvä; se ei kuulu kahden pääsakramentin, kasteen ja ehtoollisen, joukkoon, mutta sillä on monia niille yhteisiä ominaisuuksia, jonka vuoksi sitä on nimitetty myös sakramentiksi:
Piispuus on jakaantunut ortodoksisessa kirkossa kolmeen eri palvelutehtävän mukaiseen kategoriaan: piispa, [[metropoliitta]] ja [[arkkipiispa]]. Paikalliskirkon johtaja (usein arkkipiispa) on saanut useissa kirkoissa oman arvonimensä, joka voi olla [[patriarkka]], [[katolikos]], [[paavi]] tai sitten vain arkkipiispa.
 
Pappeus on ortodoksisessa kirkossa vain miesten tehtävä. [[Kristus]] oli mies ja hänen pappeutensa jätettiin [[Apostoli|apostoleille]] ja heiltä se on siirtynyt meille kaikille piispojen ja pappien kautta. Piispat ja papit ovat samalla Kristuksen [[Ikoni|ikoneja]]{{selvennä|mitä se tarkoittaa?}}.
 
Myös ortodoksinen kirkko tuntee kaikkien uskovien yhteisen, [[yleinen pappeus|kuninkaallisen pappeuden]].
=== Pappeus katolisessa kirkossa ===
 
Katolisessa kirkossa, siis Rooman paavin yleismaailmallisen jurisdiktion alla, pappeus on sakramentti. Siinä on kolme astetta, diakonaatti, varsinainen pappeus ja piispuus, jossa ilmenee pappeuden täyteys. Tämä sakramentaalinen pappeus poikkeaa olennaisesti kaikkien kastettujen yleisestä pappeudesta, jonka perusteella kaikki Kristukseen uskovat on kutsuttu julistamaan evankeliumia.
 
Pappeuden sakramentti voidaan jakaa vain miehille. Tämän kirkon pysyvän opin paavi Johannes Paavali II vahvisti lopullisesti apostolisessa kirjeessään Ordinatio sacerdotalis (1994). Olennaista sen argumenteissa on se, ettei (katolinen) kirkko voi jakaa vihkimyksen sakramenttia naisille, koska sillä ei ole siihen valtaa. Tämä johtuu toisaalta siitä, ettei Kristus itse apostoleiden joukkoon valinnut ketään naista, toisaalta taas siitä, ettei kirkon traditio koskaan ole pitänyt sitä mahdollisena. Paavi muistuttaa kirjeessä myös siitä, ettei pappeus ole mikään kunnia- vaan palvelutehtävä.
 
Läntisessä katolisuudessa eli latinalaisessa riituksessa{{selvennä|mikä se on?}} diakonaatti laajeni Vatikaanin II kirkolliskokouksen jälkeen siten, että myös naimisissa olevia miehiä voitiin vihkiä pysyviksi diakoneiksi. Muuten tässä riituksessa papeiksi voi vihkiä vain miehiä, jotka vapaaehtoisesti omaksuvat naimattomuuden voidakseen kokopäiväisesti ja -sydämisesti palvella Jumalaa ja heille uskottua laumaa. Monissa muissa riituksissa papit voivat ortodoksikirkon tapaan olla naimisissa. Selibaattisääntöjen muuttaminen ei kirkon johdon silmissä näytä ajankohtaiselta eikä hyödylliseltä.
 
Sakramentin kolmen eri asteen lisäksi on olemassa myös joitakin arvonimiä, joita papeille ja piispoille annetaan. Näitä ovat esimerkiksi (alemmasta asteesta ylemmäs):
10 489

muokkausta