Ero sivun ”Ludvig XV” versioiden välillä

| puoliso = Marie[[Maria Leszczyńska]]

| lapset = dauphin Louis[[Ludvig (Ranskan kruununprinssi, 1729–1765)|Ludvig]]

| isä = [[LouisLudvig (Ranskan kruununprinssi, 1682–1712)|Ludvig, Burgundin herttua]]

'''Ludvig XV Rakastettu''' ([[15. helmikuuta]] [[1710]] – [[10. toukokuuta]] [[1774]]) oli [[Ranskan kuningas]] [[1. syyskuuta]] [[1715]] lähtien aina kuolemaansa saakka. Ludvig XV oli edeltäjänsä [[Ludvig XIV]]|Ludvig XIV:n]] pojanpojanpoika.

Ludvig XV syntyi vuonna 1710 [[Versaillesin palatsi]]ssa. Hänen isänsä oli [[LouisLudvig (Ranskan kruununprinssi, Burgundin herttua1682–1712)|Burgundin herttua LouisLudvig]] ja äitinsä [[Marie-Adélaide de Savoie]]. Syntyessään Ludvigista tehtiin perinteen mukaisesti [[Anjoun herttua]] ja hänen kasvatuksensa uskottiin de Ventadourin herttuattarelle, joka oli vuodesta 1704 toiminut Ranskan Lasten (kuninkaallisten lasten yleisarvonimi oli l'enfant de France) hoitajana. Kasvatuksen oli tarkoitus jatkua aina seitsemän vuoden ikään saakka.

Ludvigin isoisä, Lekruununprinssi Grand(''[[dauphin]]'') Dauphin[[Ludvig (Ranskan kruununprinssi, 1661–1711)|Ludvig]] kuoli 11. huhtikuuta 1711. Kruunun­perimys­järjestyksessä seuraavana oli Ludvigin isä. Tästä ei kuitenkaan tullut koskaan kuningasta, koska hän ja hänen vaimosa kuolivat vähän yli puoli vuotta tämän jälkeen eräänlaiseen [[tuhkarokko]]on. Saman kohtalon koki myös Ludvigin vanhempi veli, [[Ludvig (Ranskan kruununprinssi, 1707–1712)|Bretagnen herttua Ludvig]]. Tapahtumaketjun seurauksena Ludvigista tuli vasta kaksivuotiaana [[Ludvig XIV (Ranska)|Ludvig XIV]]:n valtaistuimen perijä ''le [[Dauphin]]''. Myös Anjoun herttuan oli käydä rokon vuoksi hullusti, mutta hänen hoitajansa kielsi lääkäreiden suorittaman [[suoneniskentä|suoneniskennän]].{{lähde}}

Ludvigille määrättiin vuonna 1714 opettajaksi abbé Perot. Tämän tehtävänä oli opettaa oppilaansa lukemaan ja kirjoittamaan, sekä myös perehdyttää historian ja maantiedon perusteisiin. Kasvatus oli monipuolista ja tiukan uskonnollista. Nuoren kruununperijän kasvatusta valvoi [[Markiisitarmarkiisitar de Maintenon]], kuningas Ludvig XIV:n rakastajatar.

Tammikuussa 1715 Ludvig osallistui ensimmäiseen julkiseen tilaisuuteensa, [[Persia]]n lähettilään valtuuskirjeen jättämiseen [[VersaillesVersailles’n palatsi]]in linnassassa. Kuningas Ludvig XIV kuoli 1. syyskuuta 1715 ja Anjoun herttuasta tuli viisivuotiaana kuningas Ludvig XV. Edesmenneen kuninkaan veljenpojasta [[Filip II (Orléans)|Orléansin herttuasta]] tuli sijaishallitsija.<ref name="EB">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/biography/Louis-XV | Nimeke = Louis XV | Ajankohta = | Julkaisu = Encyclopaedia Britannica | Viitattu = 14.4.2018 }}</ref>

Ludvig XV:n lapsuus jäi hyvin lyhyeksi, sillä vaikka valtakunnan asioita hoiti sijaishallitsija, niin kuninkaalla oli runsaasti virallisia velvollisuuksia, lähinnä kuitenkin läsnäololla hoidettavia. Heti 3. ja 4. syyskuuta Ludvig suoritti ensimmäiset kuninkaalliset tekonsa. Ensinnäkin hän osallistui edesmenneen kuninkaan kunniaksi järjestettyyn [[sielunmessu]]un Versaillesin kappelissa ja sen jälkeen hän vastaanotti pappissäädyn edustajat, jotka olivat kokoontuneet juhlistamaan uuden kuninkaan valtaannousua. Tämän jälkeen 12. syyskuuta hän osallistui ''[[lit de justice]]'' -oikeudenistuntoon, joka oli Ranskan monarkian kaikkein juhlallisimpia tapahtumia. Tämän jälkeen seurasivat Suuren neuvoston, Pariisin yliopiston ja [[Ranskan akatemia]]n tervehdyskäynnit, ja tietenkin myös kaikki ulkovaltojen lähettiläät, jotka esittivät osanottonsa ja samalla onnittelunsa uudelle kuninkaalle. Heti hallintansa alkuvaiheissa joutui nuori poika todella koviin ja kuria vaativiin tehtäviin.

Vanha, kuollut kuningas oli ollut epäluuloinen veljenpoikaansa [[Filip II (Orléans)|OrleansinOrléansin Filipiä]] kohtaan. Testamentissaan Ludvig olikin määrännyt aviottoman poikansa Mainen herttuan Louisin sijaishallitsijaksi Ludvig XV:n alaikäisyyden ajaksi.{{lähde}} Heti kuninkaan kuolemaa seuranneena päivänä, 2. syyskuuta [[Pariisin parlamentti]] kokoontui päättämään sijaishallitsijasta. Orleansin Filip teki parlamentin kanssa sopimuksen, jossa hän palautti sille Ludvig XIV:n aikana menetetyn veto-oikeuden kuninkaan antamiin säädöksiin. Tämän seurauksena edesmenneen kuninkaan tahto sijaishallitsijasta tehtiin mitättömäksi. Näin parlamentti teki 41-vuotiaasta OrleansinOrléansin herttuasta sijaishallitsijan.<ref name="EB"/><ref name="ORL"/> Symbolisena tekona sijaishallitsija siirsi hallituksen toiminnan Pariisiin ja Versaillesin hovi hajaantui.<ref name="VER">{{Verkkoviite | Osoite = http://en.chateauversailles.fr/discover/history#the-reign-of-louis%C2%A0xv1715---1774 | Nimeke = Reign of Louis XV | Ajankohta = | Julkaisu = Chateau of Versailles | Viitattu = 14.4.2018 }}</ref>

Vuonna 1717 seitsenvuotias kuningas oli saavuttanut "järjellisen iän" ja joutui eroon lapsuutensa kasvattajasta Ventadourin herttuattaresta, joka oli kasvattanut häntä yhdessä kahden suutarin lapsen ja nuoren [[irokeesi]]n kanssa, ja nyt Ludvig uskottiin isosetäpuolensa, Mainen herttuan hoiviin. Vastedes hänen kasvatuksensa uskottiin Villeroyn herttualle sekä kotiopettajana toimineelle Fréjusin piispalle [[André Hercule de Fleury|de Fleurylle]]lle. Nyt hänen opiskeluohjelmaansa sisältyi latinaa, matematiikkaa, [[kartografia]]a ja piirustusta, sekä astronomian perustiedot. Myös metsästyksen taidetta tuli hänen opiskella.

OrleansinOrl´wansin Filip johti valtakunnan hallintoa Pariisin keskustassa olevasta palatsistaan., [[Palais-Royal]]esta. Nuori Ludvig XV siirrettiin asumaan [[Vincennesin linna]]n yhteen rakennettuun uuteen asuinosaan. Tämä linnoitus oli seitsemän kilometrin päässä Pariisista, keskellä Vincennesin metsää. Se katsottiin olevan ilmastoltaan huomattavasti Pariisia terveellisemmän nuorelle monarkille. Myöhemmin sijaishallinnon aikana hän kuitenkin muutti asumaan Pariisin keskustassa ja lähellä Palais-Royalea olevaan [[Tuileries'nTuileries’n palatsi|Tuileriesin palatsiin]]in.{{lähde}} Sijaishallinnon aikana OrleansinOrléansin Filip, tukea itselleen hakiessaan, suosi voimakkaasti [[aateli]]stoa, joka Ludvig XIV:n aikana oli eristetty kauaksi vallankäytön keskipisteestä. Hän perusti [[polysynodia]]n, joka mahdollisti aateliston osallistumisen vallankäyttöön. Järjestelmä osottautui niin tehottomaksi, että se purettiin 1718.<ref name="ORL">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/biography/Philippe-II-duc-dOrleans | Nimeke = Philippe II, duc d'Orléans | Julkaisu = Encyclopaedia Britannica | Viitattu = 14.4.2018 }}</ref>

Kansainvälisessä politiikassa Orleansin Filip pyrki eristämään setänsä, Espanjan kuninkaan [[Filip V (Espanja)|Filip V]]:n]] mahdolliset pyrkimykset valtaan Ranskassa, jos nuorelle kuninkaalle kävisi huonosti.<ref name="ORL"/> Tämän eristyspolitiikan eräs looginen seuraus oli 1717 solmittu kolmoisliitto eli ns. [[trippeliallianssi]], jossa Ranska, Iso-Britannia ja Alankomaat halusivat estää Espanjan laajentumispyrkimykset Euroopassa. Liittoon liittyi seuraavana vuonna vielä neljäskin jäsen, kun [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän roomalaisen keisari­kunnan]] hallitsija [[Kaarle VI (keisari)|Kaarle VI]] liittyi siihen.

Syyskuussa 1729 kuningattaren kolmas raskaus päättyi poikalapsen, kruununperijän[[Ludvig (Ranskan kruununprinssi, 1729–1765)|Ludvigin]] syntymään. LapsestaHänestä tuli heti syntymänsä hetkellä kruununperijä ja hän sai arvonimen [[Dauphin]]dauphin. Pitkään odotetun perillisen syntyminen ensimmäisen kerran sitten vuoden 1712, oli suuri tapahtuma koko valtakunnassa, se takasi dynastian jatkuvuuden ja antoi ilonaihetta kaikille kansakunnan sosiaaliryhmille ja jopa muiden maiden kansalaisille. Miespuolisen kruununperillisen syntyminen lähensi kuninkaallista avioparia entisestään, ja samalla se oli suurvaltapolitiikkaa, sillä valtaistuimen laillisen perimyksen järjestyminen poisti kuvioista Espanjan mahdollisen sekaantumisen Ranskan kruununperimykseen, mikäli miespuolista perijää ei olisi ollut. Kansakunnan muistissa oli vielä [[satavuotinen sota|satavuotisen sodan]] eräät vastaavanlaiset syyt.

Pääministeri de Fleuryn pettymykseksi kuningas onnistui 1733 sekaannuttamaan Ranskan [[Puolan perimyssota|Puolan perimyskysymykseen]]. Ludvigin tarkoituksena oli palauttaa appensa [[Stanisław Leszczyński]] takaisin maan valtaistuimelle. Samalla Ranska toivoi saavansa [[Lorraine]]n herttuakunnan turvaamaan itärajaansa. Olihan tämän itärajapolitiikan, jonka mukaan raja oli aina kulkenut [[Rein]]illä, luonut jo kuningas [[Kaarle VII (Ranska)|Kaarle VII]] 1400-luvun puolivälissä. Eritoten Lorrainen herttuan Frans III:n aikeet avioitua Pyhän Saksalaisen keisarin [[Kaarle VI (keisari)|Kaarle VI]]:n]] tyttären [[Maria Teresia]]n kanssa herättivät epäilyjä, sillä Itävalta olisi näin tullut liian lähelle Ranskaa.

Kuningas oli liian kokematon ja epävarma ohjatakseen valtakunnan politiikkaa ja pitääkseen ministereitään kurissa ilman pääministerin apua. Hallitus hajosi kilpaileviin kuppikuntiin. Ludvig XV vetäytyi hoviinsa ja keskittyi lukuisiin rakastajattariinsa, joista jotkut sekaantuivat myös politiikkaan. Jo Pauline de Mailly-Nesle, joka oli rakastajatar 1739-17411739–1741, oli johdatellut ranskaa sekaantumaan Itävallan perimyssotaan. Vuodesta 1745 virallinen rakastajatar oli [[Madame de Pompadour]], jonka poliittinen vaikutusvalta jatkui hänen kuolemaansa vuonna 1764.<ref name="EB"/>

Ludvig XV sooloili ulkopolitiikassa lähettämällä eri maihin omia salaisia lähettiläitään, jotka toisinaan neuvottelivat erilaisista ratkaisuista ja liittoumista kuin virallinen Ranska. Epäonniset liitot johtivat Amerikassa ja Intiassa olleiden siirtomaa-alueiden menetykseen Britannialle, ja Euroopan vallan keskittymiseen Venäjälle ja Itävaltaan, vaikka Madame de Pompadourin suosikki Choiseulin herttua Étienne-François toimiessaan ulkoministerinä 1758-17701758–1770 oli vahvistanut Ranskan sotavoimia.<ref name="EB"/>

Ludvig XV oli sairastunut [[isorokko]]on, joka todettiin 26. huhtikuuta 1774. Hän kuoli Versaillesissa omassa huoneistossaan 10. toukokuuta 1774.<ref name="VER"/> Kansan unohtamana ja suuren osan hovista juhliessa hän jätti kruununsa pojanpojalleen, tulevalle [[Ludvig XVI]]|Ludvig XVI:lle]].

[[Maria Leszczyńska]]n kanssa Ludvig XV:llä oli kymmenen lasta, joista kolme kuoli hyvin varhaisessa lapsuudessa: Kaksoset Élisabeth ja Henriette (1727), Louise (1728), [[dauphin]] Ludvig (''Louis-Ferdinand'', (1729), Philippe, Anjoun herttua (1730), Adélaïde (1732), Victoire (1733), Sophie (1734), Thérèse (1736) ja Louise (1737). Kardinaali Fleuryn neuvosta muut prinsessat paitsi kaksoset ja Adélaïde viettivät lapsuutensa poissa Versaillesista, Fontevraudin luostarissa. Seitsemän lapsista eli aikuisikään asti.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://heritage.bnf.fr/france-pologne/fr/marie-leszczynska-art | Nimeke = Marie Leszczynska (1703-1768) | Tekijä = Urszula Król | Ajankohta = | Julkaisu =Patrimones Partages | Viitattu =14.4.2018 }}</ref>