Ero sivun ”Kolmas orjasota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
uudesta lähteestä vähän lisää |
|||
Rivi 39:
Spartacus armeijoineen suuntasi kurssin pohjoiseen ja jatkoi uusien taistelijoiden värväämistä. Joukko ylitti [[Picentinivuoret]], ja keväällä 72 eaa. joukoissa oli [[Appianos|Appianoksen]] mukaan jo 70 000 miestä. Orjajoukot löivät preetori [[Publius Varinius|Variniuksen]] joukot, minkä seurauksena heihin liittyi jälleen lisää taistelijoita. He valtasivat Thuriin kaupungin ja muuttivat sen sepänpajat asetakomoiksi.<ref name="christensen-51" />
Kapinalliset jatkoivat matkaansa pohjoiseen kahtia jakautuneena: Spartacuksen komennossa oli kaksi kolmasosaa ja Crixuksen komennossa kolmasosa miehistä. Rooman lähettämän konsuli [[Lucius Gellius Publicola]]n joukot löivät Crixuksen joukot ja tappoivat itse Crixuksen. Vaeltaessaan [[Apenniinit|Apenniineja]] pitkin kohti pohjoista Spartacus sai vastaansa Rooman legioonalaisia ja löi heidät taistelussa. Voitonjuhlissa Spartacus pakotti 300 vangiksi otettua roomalaista taistelemaan gladiaattoreina kuolemaan asti.<ref>Christensen et al. 2011, s. 51–52.</ref> Spartacuksella oli tilaisuus johdattaa joukkonsa vapauteen [[Alpit|Alppien]] yli, mutta syystä tai toisesta kapinalliset jäivät Italiaan.<ref name = heritagehistory />
Syksyllä 72 eaa. Spartacuksen joukot suuntasivat etelään [[Mutina]]n kaupunkia kohti. Loppuvuonna he saivat kuulla [[Marcus Licinius Crassus|Marcus Licinius Crassuksen]] johtamasta suuresta roomalaisjoukosta, joka oli tulossa heitä vastaan. Spartacus päätti johdattaa miehensä [[Sisilia]]an, missä hän saattaisi elää rauhassa. Orjien armeija saavutti [[Messinansalmi|Messinansalmen]] vuoden 72 eaa. lopulla. Spartacus teki merirosvojen kanssa sopimuksen, jonka mukaan heidän piti kuljettaa Spartacuksen 2 000 miestä kolmen kilometrin levyisen salmen yli Sisiliaan. Loput kapinalliset piiloutuisivat vuorille ja seuraisivat etujoukkoa Sisiliaan sen jälkeen kun se oli käynnistänyt saarella kapinan. Merirosvot eivät kuitenkaan jostain syystä pitäneet sopimustaan vaan pakenivat ennen sovittua lähtöä, ja näin Spartacus ei koskaan päässyt Sisiliaan.<ref>Christensen et al. 2011, s. 52–54.</ref>
| |||