Ero sivun ”Šapur I” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
palautetaan muutama artikkelin laajennuksessa kadonnut kiinnostava tieto |
||
Rivi 19:
}}
'''Šapur I''' oli [[Persia]]n [[šahanšah]] ja [[sasanidit|sasanidien]] hallitsijasuvun toinen kuningas vuoden 240 paikkeilta vuoteen 270 tai 272 isänsä [[Ardašir I]]:n jälkeen. Valtakaudellaan Šapur otti huomattavan voiton [[Rooman valtakunta|roomalaisista]] keisari [[Valerianus|Valerianuksen]] jäätyä Šapurin vangiksi roomalaisten sotaretkellä Persiaa vastaan. Sotien ohella Šapurin ja hänen isänsä kaudella toteutettiin hallinnollisia uudistuksia. Šapurin valtakaudella alkoi myös levitä [[Mani (profeetta)|profeetta Manin]] opetuksiin perustunut [[manikealaisuus]].
Valtaosa [[Rooman–Persian sodat|Rooman ja Persian sotia]] koskevista tiedoista on lähtöisin roomalaisilta, mutta Šapurilta on säilynyt [[Persepolis|Persepoliin]] lähellä [[Naqš-e Rostam]]issa sijaitseva kallioreliefi, niin sanottu ''[[Res gestae divi Saporis]]'', joka löydettiin vuonna 1939.<ref>Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: ''Rooman keisarit'', s. 210. Karisto, Hämeenlinna 2001.</ref>
==Elämäkerta==
Rivi 26 ⟶ 28:
Sodat Roomaa vastaan jatkuivat Šapurin valtakaudella, jolloin saavutettiin myös eräät suurimmista persialaisten roomalaisista ottamista voitoista.<ref name="ax2" /> Rooman keisari [[Gordianus III]] johti vuonna 242 suurta sotaretkeä sasanideja vastaan ja roomalaisten onnistui vallata persialaisten tuolloin hallitsemat [[Antiokia]], [[Carrhae]] ja [[Nisibis]]. Gordianus kirjoitti Rooman senaatille uhkaavansa voittojensa jälkeen jo Persian pääkaupunki Ktesifonia, mutta hän kuoli epäselvissä olosuhteissa sotaretkensä aikana. Useimpien lähteiden mukaan Gordianus päätyi [[Philippus Arabs|Philippus Arabsin]] agenttien murhaamaksi. Persialaisissa lähteissä Gordianus sai puolestaan surmansa [[Misikoe]]ssa käydyssä taistelussa. Kaikissa lähteissä keisariksi nousseen Philippus Arabsinin mainitaan solmineen rauhan Šapurin kanssa. Länsi-[[Armenia]] liitettiin sodan jälkeen jälleen Persiaan. Šapur teki uuden sotaretken Roomaa vastaan vuosina 252–256, jolloin valloitettiin myös muu Armenia ja [[Georgia]]. Pojalleen [[Hormizd I|Hormizdille]] Šapur antoi tittelin armenialaisten kuningas.<ref name="iranica" />
Roomalaisia vaivasivat samoihin aikoihin myös [[gootit]], kulkutaudit ja poliittinen epävakaus. Näistä tekijöistä huolimatta keisari [[Valerianus]] johti vuosina 259–260 sotaretkeä Šapurin Persiaa vastaan.<ref name="ax2" /> Joissakin lähteissä roomalaisen armeijan kooksi mainitaan 70 000 miestä.<ref name="iranica" /> Roomalaiset voitettiin [[Edessa]]n länsipuolella ja keisari Valerianus jäi persialaisten vangiksi. Piirtokirjoituksissa
Sotimisen ohella Šapurin ja hänen isänsä kausilla oli toteutettu huomattavia hallinnollisia uudistuksia. Kirjoituksissa alettiin puhua uusista hallinnollisista tehtävistä, kuten kirjureista (''dibir''), rahainhoitajista (''ganzwar'') ja tuomareista (''dadwar'').<ref name="ax2" /> Šapur perusti myös uusia kaupunkeja, kuten Bišapurin ja [[Nišapur]]in. Piirtokirjoituksissa mainitaan Šapurin vaikuttaneen myös uskonnollisessa politiikassa hänen pystyttäen uusia [[zarathustralaisuus|zarathustralaisia]] tulitemppelejä. Šapurin valtakauden uskonnollinen ilmiö oli myös [[Mani (profeetta)|profeetta Manin]] opetuksista muodostunut [[manikealaisuus]], jonka maailmankuva levisi nopeasti myös Persian ulkopuolelle Eurooppaan ja Keski-Aasiaan.<ref name="ax3">Axworthy 2007 s. 68-70</ref> Šapur kuoli ilmeisesti sairauteen Bišapurissa eri lähteiden mukaan joko toukokuussa 270 tai vuonna 272. Šapurin kuoleman jälkeen valtaan nousi hänen poikansa Hormizd, ja hänen jälkeensä Šapurin kaksi muuta poikaa Bahram ja [[Narseh]] lyhyine valtakausineen.<ref name="ax4" /><ref name="iranica" />
|