Ero sivun ”Gilalisko” versioiden välillä

Gilalisko kasvaa 45–55 cmsenttimetriä pitkäksi, josta häntä muodostaa 10–20 cmsenttimetriä. Painoa kertyy 4–5 kiloa. Ruumis on litteä, vankkarakenteinen ja roteva. Pään suomut ovat leveät ja litteät, mutta selästä, raajoista ja kyljestä pyöreät ja nystyrämäiset. Ruumiin takaosassa ja hännässä suomurivit eivät ole yhtä säännöllisiä kuin eturuumiissa. Jalat ovat lyhyehköt ja tukevat. Jaloissa on viisi varvasta, joissa on vahvat kynnet. Väritys vaihtelee paljon. Yleensä pään yläosassa, vartalossa ja raajoissa näkyy marmorimainen kuviointi ja juovia tai oranssin, vaaleanpunaisen sekä mustan ja ruskean muodostamaa verkkokuviointia. Leuka, kaula, kuononpää ja pään sivut ovat yleensä tummat ja niitä koristavat oranssit tai vaaleanpunaiset kyhmyt. Hännässä on poikkijuovia. Vatsa on oranssi tai vaaleanpunainen ja siinäkin näkyy ruskeaa tai mustaa mosaiikkikuviointia.

Väritys tekee gilaliskosta kirjavan ja antaa hyvän suojavärin, minkä ansiosta liikkumatonta gilaliskoa on vaikea erottaa maastosta. Gilaliskon myrkkyrauhaset ovat alaleuassa poskien alaosan kohdalla. Myrkkyrauhaset ovat muuntuneita [[Sylkirauhanen|sylkirauhasia]] ja niitä on useita. Myrkky valuu uhriin tiehyitä kautta, mutta gilaliskon on purtava jonkin aikaa ennen kuin myrkkyä erittyy riittävästi. Gilaliskon leuat ovat erittäin vahvat ja jos lisko puree esimerkiksi ihmisen kättä, sitä on lähes mahdoton saada paljain käsin irti. Terve ihminen selviää yleensä liskon puremasta, mutta heikkokuntoinen tai lapsi on jo vakavassa vaarassa. Myrkky lamauttaa hengityselimistön, joten uhri tukehtuu vähitellen. Myrkky laajentaa valtimoita, hidastaa sydämen toimintaa sekä estää verta hyytymästä. Petoeläimet jättävätkin myrkyllisen liskon rauhaan.

Gilaliskon hampaat ovat pitkät ja terävät. Suussa elää tulehduksia aiheuttavia bakteereja, jotka voivat olla yhtä vaarallisia kuin myrkky. Silmät ovat likinäköiset ja lisko näkee saaliin tai muun vastaantulijan vasta lähietäisyydellä. Hajuaisti sitä vastoin on erinomainen. [[KoloradoColorado]]sta on löydetty gilaliskon 30–40 miljoonaa vuotta vanhoja fossiileja, ja gilalisko on muuttunut erittäin vähän noista ajoista.

[[Kuva:Gila fg01.jpg|thumbpienoiskuva|leftvasen|300px|GilalisonGilaliskon nahka ja kuviointi.]]

Gilalisko elää Sonoran aavikolla Yhdysvalloissa ja Meksikossa. Yhdysvalloissa sitä tavataan [[Arizona]]ssa, [[Kalifornia]]n kaakkoisosissa, [[Utah]]in lounaisosissa, [[New Mexico|Uudessa Meksikossa]]ssa ja [[Nevada]]ssa, Meksikossa [[Baja California]]n ja [[Sonora]]n osavaltioissa. Gilalisko viihtyy kuivilla tai puolikuivilla aavikoilla ja vuoristojen alarinteillä sekä jokia ja kanjoneita reunustavilla tasangoilla ja pensaikkomailla. Alueella lämpötila voi nousta kesäpäivisin jopa 50 celsiusasteeseen ja talvella on kylmää, jolloin gilaliskon täytyy horrostaa. Säännöllinen vedensaanti on välttämätöntä. Laji nimi tulee Arizonassa virtaavasta Gila-joesta.

[[Kuva:Gila Monsters 001.jpg|thumb|220pxpienoiskuva]]

[[Kuva:Gila monster.jpg|thumb|240pxpienoiskuva]]

Gilaliskojen määrä on jatkuvasti pienentynyt, koska sen elinalueita katoaa [[puuvilla]]peltojen, laitumien, vihannesviljelmien ja asutuksen tieltä. Gilaliskoa uhkaa myös pyynti sen erikoisen ulkonäön takia, ja sitä pyydetään lemmikiksi usein laittomasti ja kuljetetaan ulkomaille. Laji lisääntyy vankeudessa huonosti, joten on tärkeää, että luonnossa säilyy elinvoimainen kanta. Laji on vaarantunut.

Gilaliskon käyttö ihmistä kuvaavana sanana sai suosionsa Rupaul's'[[Rupaul’s Drag Race All Stars(kausi 2) tosi tv]]'' sarjasta-tositelevisiosarjasta.

[[Uuno Hirvonen|Simo Penttilä]] käyttää gilaliskoa erään rikollisen peitenimenä saman nimisessäsamannimisessä ''[[Punavyö]]''-sarjan kirjassaan.

* Koivisto, I.,; Terhivuo, J.,; Pakarinen, R. & Paalosmaa, H. (1993): ''Maailman uhanalaiset eläimet -– Osa 5: Matelijat, sammakkoeläimet, linnut''. Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4690-X.

* Lahti, S.,; Heikkilä, M. & Viitanen, J. (toim.) (1980): ''Zoo Suuri eläinkirja Osa 5: Kalat, sammakkoeläimet, matelijat''. WSOY, 1980. ISBN 951-0-08250-3.