Ero sivun ”Öljyväri” versioiden välillä

76 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
(→‎Historia: lisää)
(→‎Historia: tark.)
Öljyvärejä säilytettiin 1800-luvun puoliväliin asti yleensä nuoralla suljetussa sianrakossa. Se meni helposti rikki, ja maali kuivui siinä nopeasti siihen tehtyjen reikien takia. [[Tina]]sta valmistetun [[Kierrekorkki|kierrekorkillisen]] öljyväriputkilon keksi vuonna 1841 yhdysvaltalainen taidemaalari [[John G. Rand]]. Sen ansiosta maali säilyi entistä paremmin, ja maalarit saattoivat alkaa maalata ulkona pidempiä aikoja. Tämä oli tärkeää etenkin [[Impressionismi|impressionisteille]].<ref name=rand>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.smithsonianmag.com/arts-culture/never-underestimate-the-power-of-a-paint-tube-36637764/ | Nimeke = Never Underestimate the Power of a Paint Tube | Tekijä = Perry Hurt | Ajankohta = 5/2013 | Julkaisu = Smithsonian Magazine | Viitattu = 14.12.2018 }}</ref>
 
1800-luvulla öljyvärien värikirjo laajeni, kun uusia pigmenttejä kehitettiin. Öljyväriputkilo teki myös mahdolliseksi sen, että taidemaalarit pystyivät nyt käyttämään samassa maalauksessamaalaussessiossa kaikkia värejään, kun aikaisemmin he olivat joutuneet maalaamaan aiempaahitaasti useampiaväri värejäkerrallaan.<ref name=rand />
 
==Valmistus==
77 501

muokkausta