Wikipedia

Ero sivun ”Peloponnesolaissota” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
88 349 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
88 349 muokkausta
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 24:
'''Peloponnesolaissota''' käytiin pääasiassa [[Antiikin Ateena|Ateenan]] ja [[Sparta]]n johtamien liittojen välillä vuosina [[431 eaa.|431]]–[[404 eaa.]] [[Persialaissodat|Persialaissotien]] jälkeen Ateenan valta oli kasvanut valtavasti, ja muut kaupunkivaltiot pelkäsivät, että Ateenasta tulisi liian voimakas. Lopulta sota syttyi Spartan ja Ateenan välillä. Peloponnesolaissota oli yksi antiikin Kreikan historian käännekohdista. Sota veti mukaansa miltei kaikki kreikkalaiset kaupunkivaltiot, ja sen aikana kuoli ennennäkemätön määrä ihmisiä. Sodan aikana kumpikin osapuoli teki myös julmuuksia, joilta aikaisemmin oli säästytty.
 
Sodan alkuvaihetta kutsutaan yleensä nimellä Arkhidamoksen sota Spartan kuninkaan [[Arkhidamos II|Arkhidamoksen]] mukaan. Sodan alkuvuosina [[Perikles|Perikleen]] johtama Ateena yritti välttää taisteluja. Perikles kuitenkin kuoli ruttoon, joka iski Ateenaan vuonna 430 eaa. Sodan ensimmäinen vaihe loppui vuonna 421 eaa., kun osapuolet solmivat niin sanotun [[Nikiaan rauha]]n. vuoteen 415 eaa., jolloin ateenalaiset lähettivät [[Nikias|Nikiaan]] johdolla retkikunnan [[antiikin Sisilia|Sisiliaan]]an avustamaan liittolaisiaan [[Syrakusa (antiikin kaupunki)|Syrakusaa]]a vastaan. Ateenalaisten [[Sisilian sotaretki]] epäonnistui, kun spartalaisten oma retkikunta kukisti ateenalaiset täydellisesti. Sisilian sotaretken epäonnistuttua Ateenan vallassa olleet [[Joonia]]n kaupungit kapinoivat spartalaisten innoittamina. Myös [[Persian valtakunta]] alkoi tämän jälkeen avustaa Spartaa. [[Alkibiades|Alkibiadeen]] johdolla Ateenan laivasto voitti kuitenkin Spartan laivaston, ja vuoteen 406 eaa. mennessä Ateena oli vallannut takaisin suurimman osan entisestä valtakunnastaan. Sodan lopullinen käännekohta oli, kun spartalainen [[Lysandros]] sai vallattua [[Hellespontos|Hellespontoksen]]. Spartalainen laivasto tuhosi täydellisesti ateenalaisten laivaston vuonna 405 eaa., ja Ateena antautui vuonna 404 eaa.
 
Peloponnesolaissodan kulun dokumentoi historioitsija [[Thukydides]] kirjassaan ''[[Peloponnesolaissota (Thukydides)|Peloponnesolaissota]]''. Thukydides toimi sodan aikana [[strategos|strategina]] eli sotapäällikkönä, mutta hänet erotettiin virastaan, kun hän ei ollut pystynyt estämään spartalaisia valtaamasta [[Amfipolis|Amfipolia]]. Thukydides oli itse paikalla useamman sodan alkuvaiheen tapahtuman aikana, ja muilta osin hänen kirjansa perustuu silminnäkijöiden kertomuksiin. Thukydides aloittaa kirjansa seuraavasti:
Rivi 134:
=== Ateenalaiset päättävät lähettää laivaston Sisiliaan ===
 
Vuonna 415 eaa. ateenalaiset saivat avunpyynnön [[sisiliaantiikin Sisilia|sisilialaiselta]]laiselta liittolaiseltaan [[Segesta]]lta (myös Egesta). Segestalaiset halusivat Ateenalta apua naapurikaupunkiaan [[Selinus]]ta vastaan. He lähettivät myös rahaa, jolla saattoi varustaa 60 laivaa kuukauden ajaksi. Ateena oli jo aikaisemmin sodan aikana lähettänyt pienempiä laivastoja Sisiliaan avustamaan siellä olevia liittolaisiaan. Päävastustajana Sisiliassa Ateenalla oli [[Syrakusa (antiikin kaupunki)|Syrakusa]], joka oli Korintin vanha kolonia. Nikias vastusti koko laivaston lähettämistä ja yritti kaikin keinon estää laivaston lähtemisen. Nikiaan mielestä Ateenan ei pitäisi sekaantua uuteen kaukaiseen sotaan samalla, kun todellista vihollista, Spartaa, ei ollut vielä kukistettu. Nikias huomasi kuitenkin pian, etteivät hänen sanansa purreet ateenalaisiin. Lopulta hän päätti vaihtaa taktiikkaa ja alkoi väittää, että lähetettävän retkikunnan pitäisi olla paljon isompi, jos haluttiin, että se saavuttaisi jotain. Nikias esitti, että lähetettäisiin 100 laivaa ja yli 5&nbsp;000 sotilasta. Hän uskoi, että ateenalaiset eivät uskaltaisi lähettää näin suurta laivastoa vaan peruisivat koko suunnitelman. Nikiaan kauhistukseksi ateenalaiset suostuivat hänen ehdotukseensa ja päättivät myös, että Alkibiades, Nikias ja eräs [[Lamakhos]] lähetettäisiin johtamaan laivastoa.<ref>Kagan 2003, s. 251–262</ref>
 
Vähän ennen kun laivasto oli valmis lähtemään, tapahtui Ateenassa ihmisiä järkyttänyt teko. Joku häpäisi kaupungissa olleet [[Hermes]]-jumalan patsaat. Hermes oli matkamiesten jumala, ja häpäisijät halusivat ilmeisesti aiheuttaa vahinkoa tulevalle Sisilian retkelle. Samalla esitettiin myös syytöksiä siitä, että Alkibiades olisi ottanut osaa [[Eleusiin mysteerit|Eleusiin mysteereitä]] parodioiviin menoihin. Alkibiadeen poliittiset viholliset syyttivät häntä myös Hermeen häpäisemisestä. Alkibiades vastasi syytöksiin sanomalla olevansa heti valmis oikeudenkäyntiin. Hänen vastustajansa halusivat kuitenkin aloittaa oikeudenkäynnin vasta sen jälkeen kun laivasto oli lähtenyt, koska tiesivät Alkibiadeen olevan suosittu sotilaiden keskuudessa. Lopulta laivasto lähti Sisiliaan, mutta Ateenassa jatkettiin syyllisten etsimistä. Pian päätettiin muuttaa lakia niin, että Ateenan kansalaisia saataisiin kiduttaa todisteiden hankkimisen jouduttamiseksi. Eräät syytetyistä valitsivat maanpaon, joitain myös teloitettiin.<ref>Kagan 2003, s. 262–264</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Peloponnesolaissota”