Ero sivun ”V. A. Koskenniemi” versioiden välillä

| huomioita =

}}

 

Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana esikoiskokoelmallaan ''Runoja'' (1906), kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun [[Romanttinen kirjallisuus|romanttinen]] [[lyriikka]] ja [[Antiikin mytologia|antiikin]] [[mytologia]], toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, [[Runomitta|mittaan]] ja [[Loppusointu|loppusointuun]] nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti ''[[Uusi Suomi|Uudessa Suomessa]]'' ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä ''[[Valvoja]]ssa'' ja ''[[Aika|Ajassa]]''. Koskenniemi kutsuttiin 1921 vastaperustetun [[Turun yliopisto]]n kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä [[Goethe]]n tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.

Koskenniemi oli kotoisin Oulusta, kirjoitti ylioppilaaksi [[Oulun lyseo]]sta 1903 ja opiskeli [[Helsingin yliopisto]]ssa, josta valmistui [[maisteri]]ksi 1907. Opiskelujen aikana hän toimi toimittajana uudistusmielistä sosialismia edustavassa [[Raataja (lehti)| Raataja]]-lehdessä. Vuoteen 1921 Koskenniemi toimi [[kriitikko]]na ja vapaana kirjoittajana. Vuonna 1921 hän sai professuurin [[Turun yliopisto]]sta, jonka [[rehtori]]na hän toimi 1924–1932. Koskenniemen [[nationalismi|kansallismielisyys]] heijastui monista hänen runoistaan ja sanoituksistaan, kuten ''[[Lippulaulu]]sta'' ja [[Finlandia (sävelruno)|''Finlandiasta'']]. Koskenniemi oli aikansa suosituin suomenkielinen runoilija [[Eino Leino]]n jälkeen ja merkittävä kulttuuriauktoriteetti.

 

 

 

[[Kuva:Veikko Antero Koskenniemi's grave 2010.jpg|thumb|right|250px|V. A. Koskenniemen hautakivi [[Turun hautausmaa]]lla]]