Ero sivun ”Musta surma” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 85.76.97.88 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Savir tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
Poistin turhaa tietoa.
Rivi 7:
Musta surma alkoi viimeistään 1346 Etelä-Venäjällä, mutta se saattoi tulla sinne [[Kiina]]sta. Se levisi [[Mustameri|Mustanmeren]] yli [[Konstantinopoli]]in ja [[Aleksandria]]an, sitten koko Lähi-itään ja vuonna 1347 Euroopan satamakaupunkeihin [[Italia]]ssa ja [[Ranska]]ssa. Sieltä epidemia levisi seuraavien vuosien aikana koko Eurooppaan, viimeisenä [[Venäjä]]n kristittyihin osiin 1350-luvulla. Vain muutama maa kuten [[Islanti]] ja [[Suomi]] säästyivät epidemialta.
 
<br />
Mustan surman aiheuttama väestökato aiheutti Euroopassa suuria yhteiskunnallisia ja taloudellisia muutoksia, kun palkollisten asema parani työvoimapulan myötä.
 
==Epidemian synty==
===Ruttopandemiat===
Musta surma oli toisen Euroopassa tunnetun ruttopandemian ensimmäinen ja tuhoisin epidemia. Sen jälkeen tuli uusia epidemioita, ja koko [[pandemia]] kesti vuosiin 1650–1722 asti.<ref name="benedictow-xv">Benedictow 2004, s. XV.</ref> Ennen mustaa surmaa paiserutto oli aiheuttanut [[Justinianuksen rutto|Justinianuksen ruton]] nimellä tunnetun epidemian vuosina 541–544.<ref name="heikura-36-37" /> Tämä epidemia oli tullut ilmeisesti Afrikasta tai Kiinasta.<ref name="heikura-36-37">Heikura 2003, s. 36–37.</ref><ref name="wade" /> Ensimmäinen pandemia kesti vuoteen 767. [[Kolmas ruttopandemia]] alkoi 1800-luvulla, mutta se saatiin pysäytettyä.<ref name="benedictow-xv" />
 
topandemia
 
===Toinen ruttopandemia===
Toinen ruttopandemia syntyi mahdollisesti kahdesta syystä. Suuria osia Euraasiasta valloittaneet [[Mongolivaltakunta|mongolit]] olivat hevosilla liikkuvia sotureita, jotka muodostivat sotilaallisen ja hallinnollisen verkoston koko Keski-Aasian välille. He saattoivat tuoda tautia kantavat jyrsijät Kiinasta aroja pitkin lännemmäs 1300-luvun alkuun mennessä. Toinen syy pandemian alulle saattoi olla 1200-luvun puolivälissä alkanut [[ilmastonmuutos]], joka aiheutti [[Sahara]]sta puhaltamaan kääntyneiden tuulien myötä Keski-Aasian lämpenemisen ja kuivumisen ja pakotti jyrsijät liikkeelle.<ref>Gottfried 1983, s. 33–34.</ref>
 
Rivi 39 ⟶ 40:
Ei ole varmaa, tuliko musta surma Eurooppaan suoraan Kaffasta vai Konstantinopolin kautta. Laivat onnistuivat kuljettamaan tappavan taudin pitkänkin merimatkan yli, koska niissä oli niin suuret miehistöt, että henkiinjääneitä oli riittävästi ohjaamaan laivan satamaan.<ref>Benedictow 2004, s. 69.</ref>
 
Loppukesällä ja syksyllä 1347 rutto oli ehtinyt eteläiseen ja keskiseen Kreikkaan. Taudin leviäminen Eurooppaan alkoi kuitenkin varsinaisesti Italian satamista syksyllä 1347. [[Sisilia]]n [[Messina]]an tauti tuli luultavasti elokuun toisella viikolla ja sieltä Ranskan [[Marseille]]en ehkä jo syyskuussa. Messinasta lähteneet pakolaiset tartuttivat sen jälkeen koko Sisilian loka–marraskuussa ja joulukuussa myös [[Sardinia]]n ja [[Korsika]]n. Italian mantereelle tauti ehti ennen vuodenvaihdetta. Genovaan tartunnan toi kolme maustelaivaa Konstantinopolista, ja epidemia havaittiin siellä vuoden 1347 viimeisinä päivinä. Tammikuussa 1348 tauti levisi [[Pisa]]n rannikkokaupungista muualle [[Toscana]]an. Italiaan idästä saapuneet laivat levittivät tartuntaa paluumatkallaan moniin satamiin [[Adrianmeri|Adrianmerellä]], ja [[Venetsia]]ssa epidemia havaittiin 25. tammikuuta, eli tauti oli tullut sinne luultavasti marraskuun lopulla.<ref>Benedictow 2004, s. 69–73.</ref>
 
Italiasta rutto levisi myötäpäivään ympäri Euroopan, ensin Ranskaan ja Espanjaan.<ref name = "s99" /> Espanjaan tauti tuli ainakin kolmelta suunnalta: etelästä [[Gibraltarinsalmi|Gibraltarinsalmen]] yli, pohjoisesta [[Pyreneet|Pyreneiden]] yli, ja Italiasta [[Baleaarit|Baleaarien]] kautta itärannikon satamakaupunkeihin [[Barcelona]]an ja [[Valencia]]an. [[Kastilia]]n kuningas [[Alfonso XI]] kuoli mustaan surmaan maaliskuussa 1350 ja oli ainoa tautiin kuollut hallitseva monarkki Euroopassa.<ref>Gottfried 1983, s. 51.</ref>