Ero sivun ”Suomen kielen sanasto” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 54:
=== Omaperäiset sanat ===
Uralilaisesta kantakielestä periytyviksi voidaan olettaa sanat, joilla on vastineita sekä läntisissä kieliryhimissä (esimerkiksi [[itämerensuomalaiset kielet|itämerensuomi]], [[saamelaiskielet|saame]] ja [[mordvalaiset kielet|mordva]]), [[unkarin kieli|unkarissa]] ja jossain [[samojedikielet|samojedikielessä]].<ref name="Lehtinen43">Lehtinen s. 43.</ref> Tämän periaatteen mukaan [[uralilainen sanasto|uralilaiseen sanastoon]] voidaan olettaa n. 150 sanavartaloa.<ref>Lehtinen s. 66.</ref> Väljemmillä kriteereillä sanaston määrä nousee lähelle 500:aa.<ref>
Suomessa on lisäksi runsaasti sanoja, joilla on vastineita vain joissakin sukukielissä, joten niitä ei voida todistaa varmasti uralilaisiksi. Ne voivat olla omaperäisiä, mutta myös lainasanoja. Esimerkiksi itämerensuomesta komiin ulottuvia etymologioita on n. 80, mordvaan ulottuvia n. 60.<ref>Häkkinen, K. s. 85, 95.</ref> Erityisesti on kiinnitetty huomiota maanviljelyyn ja karjanhoitoon liittyviin sanoihin, joilla on vastineita marissa ja mordvassa, kuten ''jauhaa'', ''kyntää'', ''vehnä'', ''lehmä'' ja ''sika''. Niitä on pidetty osoituksena siitä, että myös nämä elinkeinot ovat tulleet tunnetuksi silloin, kun näiden kielten yhteistä kantamuotoa puhuttiin.<ref>Lehikoinen s. 240.</ref><ref>Lehtinen s. 44.</ref> Toisaalta uudemman tutkimuksen mukaan jotkut tähän aihepiiriin liittyvät sanat, kuten ''uuhi'' ja ''voi'', voisivat olla peräisin jo uralilaisesta kantakielestä.<ref>
Lisäksi noin 3 000 suomen kielen sanalla on vastineita vain itämerensuomalaisissa kielissä, mutta ei missään kaukaisemmissa sukukielissä. Erityisen paljon yhteisiä sanoja on [[karjalan kieli|karjalan]] kanssa. Näissä sanoissa on runsaasti johdoksia ja deskriptiivistä sanastoa, ja arviolta kolmannes on lainasanoja.<ref>Häkkinen, K. s. 103.</ref> Sellaisia sanoja, jotka tunnetaan vain itämerensuomalaisissa kielissä, mutta joita ei ole voitu todistaa lainoiksi, ovat muun muassa ''kylki'', ''jänis'', ''musta'', ''saari'' ja ''suo''. On oletettu, että ne voisivat olla peräisin jostain tuntemattomasta kielestä, jota on puhuttu Fennoskandiassa ennen kantasuomalaisten tuloa.<ref>Häkkinen, K. s. 107.</ref><ref>Lehikoinen s. 241.</ref>
Vanhojen omaperäisten sanojen osuus suomen kielen sanastosta on määrällisesti melko pieni, mutta monet niistä ovat hyvin yleisiä, kuten ''se'', ''ei'', ''hän'' ja ''olla''. Lisäksi ikivanhoista pronominivartaloista on johdettu paljon yleisiä sanoja, kuten ''että'', ''sekä'', ''kun'' ja ''kuin''. Yhteensä voidaan arvioida, että nykysuomen 100 yleisimmästä sanasta 40 % ja 1 000 yleisimmistä sanasta 10 % perustuu uralilaisen kantakielen sanastoon.<ref>Häkkinen, K. s. 145–147.</ref>
=== Lainasanat ===
Suomen sanastoa on pidetty poikkeuksellisen omaperäisenä siksi, että vierasperäisiä sanoja on usein tietoisesti vältetty ja niille on pyritty luomaan omaperäisiä vastineita, kuten esimerkiksi ''järjestö'' ja ''periaate'' sanojen ''organisaatio'' ja ''prinsiippi'' tilalle. Lisäksi suurin osa yleisimmistä lainasanoista on sellaisia, että tavallinen kielenkäyttäjä ei edes tunnista niitä lainoiksi, kuten esimerkiksi ''puhdas'', ''sata'', ''kaikki'' tai ''etsiä''. Helpommin havaittavia ovat lähinnä kreikan ja latinan aineksista johdetut ja monissa eri kielissä tunnetut sanat, kuten ''auto'', ''historia'', ''kilometri'', ''normaali'' ja ''numero''. Kuitenkin suomea voi nykyisen sanastonsa suhteen pitää pitkälti indoeurooppalaisena kielenä, sillä varovaisestikin arvioiden 1 000 yleisemmästä kantasanasta yli kolmannes on lainaperäisiä.<ref>Häkkinen, K. s. 151–152.</ref>
Suomen kielen vanhimmat lainasanat ovat peräisin [[indoeurooppalainen kantakieli|indoeurooppalaisesta kantakielestä]], kuten ''jyvä'', ''mehiläinen'', ''mesi'' ja ''porsas''. Ne on ilmeisesti lainattu jo uralilaiseen kantakieleen. Sen lisäksi on olemassa ns. luoteisindoeurooppalaisia lainasanoja, jotka tunnetaan vain läntisimmässä uralilaisissa kielissä; suomessa esimerkiksi ''kesä'', ''kulkea'', ''tehdä'' ja ''ihminen''. Osa vanhoista indoeurooppalaisista lainasanoista on [[Indoiranilainen kantakieli|indoiranilaisia]] eli arjalaisia, kuten ''orja'', ''ostaa'', ''sata'' ja ''vasara''.<ref>Lehikoinen s. 243.</ref><ref>Lehtinen s. 215–216.</ref>
Seuraavaa lainasanakerrostumaa ovat [[balttilaiset kielet|balttilaiset]] ja vanhat [[germaaniset kielet|germaaniset]] lainasanat, joita tunnetaan itämerensuomalaisissa ja saamelaiskielissä, mutta ei juuri idempänä. Suomessa balttilaisia lainasanoja on toistasataa (esimerkiksi ''morsian'', ''hammas'', ''herne'' ja ''seinä'') ja vanhoja germaanisia lainasanoja noin 500 (esimerkiksi ''äiti'', ''leipä'', ''rauta'' ja ''huone''). Lainasanojen perusteella on päätelty, että kantasuomalaisilla on ollut tiiviit suhteet balttilaisten ja germaanisten kielen puhujiin ja heiltä on opittu karjanhoitoa, kehittyneempää maanviljelyä, tekniikkaa ja metallin käsittelyä.<ref>Lehikoinen s. 243–248.</ref><ref>Lehtinen s. 216–217, 232–234.</ref> Kosketukset germaaneihin ovat jatkuneet katkeamatta vuosisatoja ja vanhoja germaanisia lainoja on saatu sekä [[germaaninen kantakieli|kantagermaanista]] että sitä seuranneesta [[kantaskandinaavi]]sta. Vanhimpia ovat esimerkiksi ''rengas'', ''heittää'', ''sairas'' ja ''hauta''.<ref>Häkkinen, K. s. 131–133.</ref> Noin vuoden 800 jälkeen saadut lainat lasketaan jo ruotsalaislainoiksi.<ref>Lehikoinen s. 249.</ref>
[[Slaavilaiset kielet|Slaavilaisia]] lainasanoja suomessa on noin 300. Ne ovat peräisin [[muinaisvenäjä]]stä, kuten ''ikkuna'', ''lusikka'', ''saapas'' ja ''taltta'', mutta jotkin sanat ovat voineet lainautua jo [[slaavilainen kantakieli|kantaslaavista]], kuten ''hauki'' ja ''hirsi''. Slaavilaisia lainoja ovat myös varhaisimmat [[kristinusko]]on liittyvät sanat ''risti'', ''pappi'' ja ''pakana'', vaikka kristinusko onkin tullut Suomeen lännestä.<ref>Häkkinen, K. s. 137–138.</ref><ref>Lehtinen s. 237–240.</ref> Myöhemmin Suomeen on lainautunut sanoja myös [[venäjän kieli|nykyvenäjästä]], etenkin itämurteisiin. Venäläisiä lainasanoja ovat esimerkiksi ''pomo'', ''kanava'', ''kapakka'' ja ''viesti''.<ref>Häkkinen, K. s. 139.</ref> Helsingin slangin kautta levinneitä venäläisiä lainasanoja ovat esimerkiksi ''mesta'' ja ''lafka''.<ref>Lehtinen s. 237.</ref>
Eniten lainasanoja suomeen on tullut [[ruotsin kieli|ruotsista]]. Vanhimpia ruotsalaislainoja ovat esimerkiksi ''kummi'', ''kaupunki'', ''tuoli'', ''housut'' ja ''sakset'', ja lainoja on tullut sen jälkeen jatkuvasti. Ruotsin välityksellä suomeen on tullut lainoja myös [[saksan kieli|saksasta]] (esim. ''lasi'', ''väri'', ''kivääri'', ''herra'' ja ''pormestari'') sekä paljon latinalais- ja kreikkalaisperäistä sanastoa (esim. ''kirkko'', ''koulu'', ''kartta'', ''leijona'', ''historia'').<ref>Lehikoinen s. 250–251.</ref> Toisaalta 1800-luvun kansainvälisten sivistyssanojen voidaan katsoa tulleen suomen kieleen myös suoraan saksasta, [[ranskan kieli|ranskasta]] tai [[latinan kieli|latinasta]]. Nykyisessä suomen kirjakielessä arvioidaan olevan toistatuhatta ruotsalaista lainasanaa. Viimeisen sadan vuoden aikana ruotsin vaikutus on vähentynyt ja dominoivaksi kulttuurikieleksi on etenkin toisen maailmansodan jälkeen noussut [[englannin kieli|englanti]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.sprakbruk.fi/index.php?mid=2&pid=13&aid=4278 | Nimeke = Ruotsin kielen vaikutuksesta suomen kieleen | Tekijä = Koponen, Eino | Julkaisu = Språkbruk | Ajankohta = 3/2014 | Viitattu = 24.3.2017}}</ref> Kaikki englantilaiset lainasanat eivät kuitenkaan ole nuoria, vaan jo 1800-luvulla on lainattu esimerkiksi ''rommi'', ''pihvi'', ''timotei'', ''muki'' ja ''tunneli''.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pulkkinen, Paavo | Nimeke = Lokarista sponsoriin. Englantilaisia lainoja suomen kielessä | Vuosi = 1984 | Sivu = 8 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava | Isbn = 951-1-08124-1}}</ref>
Rivi 77:
== Lähteet ==
* {{Lehtiviite | Tekijä = Häkkinen, Jaakko | Otsikko = Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa | Julkaisu = Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauslehti | Ajankohta = 2009 | Numero = 92 | www = https://www.sgr.fi/susa/92/hakkinen.pdf | Tiedostomuoto = PDF | Viitattu = 22.3.2017}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Häkkinen, Kaisa | Nimeke = Suomen kielen sanaston historiallista taustaa | Vuosi = 1985 | Selite = Fennistica 7 | Julkaisupaikka = Turku | Julkaisija = Åbo Akademi | Isbn = 951-649-157-X}}
* ISK = {{Kirjaviite | Tekijä = Hakulinen, Auli (päätoim.) | Nimeke = Iso suomen kielioppi | Vuosi = 2004 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Isbn = 951-746-557-2 | www = http://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php | www-teksti = VISK: Ison suomen kieliopin verkkoversio}}
| |||