Ero sivun ”Suomen kielen sanasto” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Valtlai (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Valtlai (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 54:
=== Omaperäiset sanat ===
 
Uralilaisesta kantakielestä periytyviksi voidaan olettaa sanat, joilla on vastineita sekä läntisissä kieliryhimissä (esimerkiksi [[itämerensuomalaiset kielet|itämerensuomi]], [[saamelaiskielet|saame]] ja [[mordvalaiset kielet|mordva]]), [[unkarin kieli|unkarissa]] ja jossain [[samojedikielet|samojedikielessä]].<ref name="Lehtinen43">Lehtinen s. 43.</ref> Tämän periaatteen mukaan [[uralilainen sanasto|uralilaiseen sanastoon]] voidaan olettaa n. 150 sanavartaloa.<ref>Lehtinen s. 66.</ref> Väljemmillä kriteereillä sanaston määrä nousee lähelle 500:aa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Häkkinen, Jaakko | Otsikko = Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa | Julkaisu = Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauslehti | Ajankohta = 2009 | Numero = 92 | Sivut = 16–17 | www = http://www.sgr.fi/susa/92/hakkinen.pdf | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 22.3.2017}}</ref> Suomen kielessä yhä käytössä olevat, uralilaiset sanat kuvaavat esimerkiksi sukulaisia (''anoppi'', ''isä'', ''miniä'', ''setä''), ruumiinosia (''jänne'', ''pää'', ''silmä'', ''sydän''), eläimiä (''kala'', ''koira'', ''kyy'', ''varis''), kasveja (''koivu'', ''kuusi'', ''puu''), metsästystä ja luonnossa liikkumista (''jousi'', ''nuoli'', ''suksi'', ''soutaa'') ja keskeisiä toimintoja (''elää'', ''kuolla'', ''mennä'', ''niellä'').<ref>Lehtinen s. 43.<name="Lehtinen43"/ref> Tästä sanastosta on päätelty, että kantakielen puhujat ovat asuneet pohjoisilla seuduilla ja harjoittaneet metsästystä, kalastusta ja keräilyä.<ref>Lehikoinen s. 238.</ref>
 
Suomessa on lisäksi runsaasti sanoja, joilla on vastineita vain joissakin sukukielissä, joten niitä ei voida todistaa varmasti uralilaisiksi. Ne voivat olla omaperäisiä, mutta myös lainasanoja. Esimerkiksi itämerensuomesta komiin ulottuvia etymologioita on n. 80, mordvaan ulottuvia n. 60.<ref>Häkkinen s. 85, 95.</ref> Erityisesti on kiinnitetty huomiota maanviljelyyn ja karjanhoitoon liittyviin sanoihin, joilla on vastineita marissa ja mordvassa, kuten ''jauhaa'', ''kyntää'', ''vehnä'', ''lehmä'' ja ''sika''. Niitä on pidetty osoituksena siitä, että myös nämä elinkeinot ovat tulleet tunnetuksi silloin, kun näiden kielten yhteistä kantamuotoa puhuttiin.<ref>Lehikoinen s. 240.</ref><ref>Lehtinen s. 44.</ref> Toisaalta uudemman tutkimuksen mukaan jotkut tähän aihepiiriin liittyvät sanat, kuten ''uuhi'' ja ''voi'', voisivat olla peräisin jo uralilaisesta kantakielestä.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Häkkinen, Jaakko | Otsikko = Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa | Julkaisu = Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauslehti | Ajankohta = 2009 | Numero = 92 | Sivut = 28–29 | www = http://www.sgr.fi/susa/92/hakkinen.pdf | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 22.3.2017}}</ref>